vuoripallo

Minulla oli monta vuotta rästissä nämä "joulupallot". Oli tullut kierrätyskeskuksessa vastaan sopiva avattava pallo, johon voi helposti jotain sisustaa.

Tein vuoristomaisemat, koska on ikävä Alppien vaellusmatkoja. Inspiraatiota hain tutkimusmatkoista kertovasta kirjasta. Tai oikeastaan se kertoo tutkijoiden muistiinpanoista, miten ennen valokuvausta piirrettiin asiat muistiin. Ensin ajattelin leikata vuoret vanhoista maisemakorteista, mutta en raaskinutkaan. Maalailin itse ne vain pahville. Lisänä vähän pienoismallitarvikkeita.

https://jokkemaa.blogspot.com/2019/12/viidakkojoulua.html

Viidakkopallot olivat samaa tyyliä.

Hyvää joulua!

Rauhallista joulun aikaa! Yhden pienen jouluaskartelun sain tehtyä. Palaan siihen joulun vieton jälkeen. Nyt taas nautitaan!

mitalituunaus

Piti vähän tuunailla. Ei löydy leuanvetoon räätälöityä mitalihenkaria eli ripustinta valmiina. Olisihan sen voinut tehdä mistä vaan kepistä tai muusta naulakosta, mutta päädyin tähän urheilulliseen vaihtoehtoon.

Grillitikuista tein leuanvetotangon ja napeista lisäpainot. On nyt sitten niin kuin oikea laji kyseessä. Mitalit sai hyvään järjestykseen esille. Eipä tuota nuorempana arvannut, että joskus vielä SM-mitaleita seinälle ripustelee. Henkari kuuluisi kiinnittää seinään tukevasti ruuveilla, mutta minun pora ei pystynyt kovaan kiviseinään. Seinäkiinnitys on vielä erittäin väliaikaisratkaisu...

lisää kissoja

Hei pitkästä aikaa!

Onkos nyt tarpeeksi leopardeja? :)

Ihan oli pakko tehdä Marimekon Kaksoset-kankaasta verhot ja tyyny. Minulla oli tätä jo seiskytluvulla, mahtavaa että sitä saa taas, tykkään <3 Eli sentään jotain käsitöitä saanut aikaan...

jotain ihan muuta

Tässä taas selitystä, miksi blogissa on niin hiljaista. Olen panostanut aineettomiin asioihin. Tavaroiden haaliminen kirppiksiltä on aivan jäänyt. Käsitöissäkin ongelmana tuntuu olevan se, että kaikkea on jo niin paljon. Ihan vain tilan puute karsii jo motivaatiota. En kuitenkaan raaski luopua vanhoista tekeleistä, joten täytyy harkita tosi tarkasti mitä ryhtyisi tekemään.

Mutta jumppaa ja juoksua voi tehdä kuinka paljon vaan, eikä nurkat täyty roinalla, vaikka kivaa roinaahan se olisi. Kuvassa viime viikonlopun urheilusaavutus eli hopea- ja kultamitalit lisäpainoleuanvedon SM-kisoissa. Sopii näin olympialaisten aikaan vai mitä 😁

Eli käsitöiden sijaan olen lähinnä vetänyt leukoja, se on myös aina ollut lempiharrastuksiani. Tätä treenipuolta tuuttaan instaan ja jos haluaa nähdä loputtomasti leuanvetovidoita ja sellaista niin sieltä löytyy. En ole niitä blogiin laittanut, tämähän on käsitöitä varten selkeästi ollut. En oikein osaa yhdistää Bloggeria ja Instagramia. Instan puolelta saa vain tuon mainostekstin:

Olen Instagramissa nimellä @johanna.a.seppa. Asenna sovellus ja seuraa kuvia ja videoitani.

 Instagram

Jos se tuosta jotenkin toimisi... ja mahdollisesti sain jonkin linkin tuonne sivupalkkiinkin. Ai vaikeeta.

varjoon!

Ei ole edistynyt, ei. Tämä ympyrävirkkaus, jonka aloitin jo viime kesänä. Tarkoitus oli tehdä täksi kesäksi uusi aurinkovarjo ja sille olisi tosiaan ollut käyttöä! Mutta syksyllä kauhean kipeä tenniskyynärpää esti tarttumasta muun muassa virkkuukoukkuun. Olen välillä varovasti kokeillut muutaman kerroksen. Sitkeä vaiva kuitenkin on, pahus vieköön.

Hyvää kesän jatkoa, ehkä se ensi vuodeksi valmistuu 😄

juhannuspuutarha

Ihanaa kesä ja kukkaset jälleen! Nyt on keltaista ja oranssia, aiemmin violettia.

On niin mukava puuhailla ulkona. Katsella mitä kasvaa. Tänä vuonna sain esim. lopulta oranssikeltanot ketokukkien joukkoon.

Ilosta hypähtelemään sai myös palmukärsäkalla, jonka tyhjää kohtaa olin jo käynyt murehtimassa ja sitten yhtäkkiä se olikin noussut, nyt vasta. Juhannuskukka 💚

Hyvää Juhannusta! Kuumuus käy jo vähän voimille, mutta ainakin varjossa on oikein mukavaa.

kesän käsityönäyttelyä

Kesän menovinkkejä:

Kärräsin ison läjän minun vanhoja virkkauksia, tilkkutöitä ja kirja-askarteluja Laitilaan kesänäyttelyyn ns. Anttilan taloon (löytyy googlella, kirkkoa vastapäätä). Talon uusi omistaja järjestää siinä kaikenlaista kesärientoa. Näyttely aukeaa tänä viikonloppuna, kestosta minulla ei ole tarkkaa tietoa, mutta omasta puolesta palautuksella ei ole mikään kiire. Ehdinköhän itsekään katsomaan? Laitan kuvia, jos ehdin.

Pitäisi käväistä myös Helsinki Biennaalissa, koska siellä on nyt kasattuna se Helsinki Satellite Reef, eli "koralliriutta", johon minäkin oman korallini virkkasin. Niitä tuli kai kaksi, toinen ulkona ja toinen sisätiloissa. 

kasvit ilahduttavat

Huonekasveista on paljon iloa keväisin. Uutta kasvua ja kukkia. Pieni kaktus jotenkin jaksaa aina ison kukan tehdä. Toiset sitten eivät kuki koskaan minun hoidolla.

Sarviaaloe teki monta kukkavanaa. Lähikuvissa kukat ovat ihan herttaiset vaikka eivät ne kovin isot olekaan.

Typhonium on kasvanut aikaisempaa suuremmaksi. Eipä sillä ole kuin tämä yksi lehti.

Tyräkin kukkia yritin pölyttää, mutta ei tärpännyt tällä kertaa. Olisi ollut kiva saada siemeniä.

parsintaa

Vuoden 2021 käsityötekniikka on parsinta. Tekniikan on valinnut Taitoliitto.

”Haastamme jokaisen suomalaisen paikkaamaan tai parsimaan ainakin yhden tavaran ensi vuonna. Silloin yli viisi miljoonaa tavaraa voisi saada jatkoaikaa ja palvella pidempään”, Taitoliiton toiminnanjohtaja Minna Hyytiäinen toteaa.

https://www.taito.fi/toimintamme/vuoden-kasityotekniikka/

No, minulla on tämä yksi villatakki, joka on muuten hyvä, mutta hihat eivät kestä. Taas sitä piti parsia, niin kuin jo monena vuonna. Nyt piti jo tehdä paikkakin kyynärpäähän. Tein sen joutavasta huovutuspalasta.

Olen käyttänyt välillä tarkoituksella erivärisiä lankoja. Tänä vuonna paikkasin harmaalla. Ei minua haittaa yhtään, että vaatetta on paikattu.

kaktusruukku

Kaktuksella oli jo ahdasta. Ruukun laidat tulivat vastaan. Kuten aiemmin kerroin, menin savityöpajaan tekemään isomman ruukun.

On taas tilaa kasvaa. Uuden ruukun leveys on yli 20 cm. Tykkään tuosta tummasta savesta. Hitsin vaikea tuollaista piikkimöykkelöä on käsitellä! Vaihtoon rupeaa vasta aivan pakon edessä. Pitää olla kunnon nahkarukkaset.

Ruukkujen vaihdosta seuraa aina uusi järjestys ikkunalla. Ihan kuin olisi saanut uusia kasveja.

hyvää pääsiäistä!

Mukavaa pääsiäisen aikaa! Minulla ei ole mitään uusia askarteluja koristeeksi, mutta vanhoja on senkin edestä. Yksi sama orkideakin kukkii näköjään joka vuosi. Eli eipä tässä muuta kuin vähän vaihdeltiin tavaroiden paikkoja. Ihan hyvä näin.

Tekniikkapuolella pitäisi ilmeisesti saada jotain uudistusta aikaan. Selvästi nämä ohjelmat painavat siihen suuntaan, että kaikki pitäisi tehdä kännykällä. Nuo vanhat linkityshommat ja muut eivät näytä toimivan entiseen tapaan. Kai sitä edes kerran kymmeneen vuoteen pitäisi jaksaa avata asetukset ja tehdä niille jotain... Eikö somessa pitäisi koko ajan uudistua, niin sanotaan? Minulla se menee siihen samaan kategoriaan kuin joku jääkaapin taustan imurointi, "ehkä huomenna" eli tuskin tulee tapahtumaan 😆

saunahattuja

Olipa hauska pitkästä aikaa huovuttaa! Tilattiin nimittäin saunahatut. 

Koska on varmaan jo kymmenen vuotta viime huovutuksista, niin täytyi kyllä kirjasta vähän varmistaa työvaiheet. Hyvin kädet vielä tunsivat mitä tehdä. Eikä edes tenniskyynärpää tässä vaivannut.

Itselleen ei voi mitään tehdä, kaikkea on jo nurkat täynnä. Kiva, että tuli tämmöinen tilaisuus villan kanssa puuhaamiseen.

savitöissä

Olipa hauskaa, että kaiken tämän hankaluuden keskellä onnistui päästä savityöpajaan! Teki mieli tehdä uusia kukkaruukkuja pitkästä aikaa.

Käsin rakensin tummasta savesta kaksi noin 20 cm halkaisijaltaan olevaa ruukkua. Menee varmaan pari viikkoa ennen kuin ne ovat kuivat ja sitten vielä poltettu. Onneksi lasitusta ei tarvitse, koska tulevat mehikasveille. Niitä onneksi ehtii vaihtaa vähän myöhemminkin.

 ps. niin kuin kuvan koosta ehkä voi päätellä, minäkin olen yrittänyt opetella instagramia. Pitäisi varmaan laittaa tänne linkki, mutta ei siellä ole käsityöjuttuja vaan ihan muuta. 

ensimmäiset pistokkaat

Kevättä kohti mennään ja piti alkaa leikkaamaan kasveja. Ikkunan viherverhosta poistui tänä vuonna posliinikukka. Sitä on varmaan kymmenen vuotta kieputtettu tuohon. Eiköhän ole aika uudistaa. Nyt on sitten sankollinen pistokkaita.

Myös puukaktuksen Pereskia leikkasin ja luopuisin tästä vaikka kokonaan tilanpuutteen takia. Siitäkin on nyt pistokkaita. Viidakossa siivottavaa piisaa vielä.

 

sotkukirja

 

Äh, ei saa virkata ennen kuin käsi paranee. Ostin alesta tuollaisen "tehtäväkirjan" Lupa sotkea. Tuli mieleen se kokeilevan maalauksen kurssi ja kirjanen sen tiimoilta. Samaa sotkua siinäkin.

Näissä on sama juttu kuin värityskirjoissa. Liikaa ohjeita. Tavallaan kiva, tavallaan ei.

Ehkä teen mitä neuvotaan, ehkä en. En tee ainakaan mustavalkoista!

virkkuut kotiutuvat

Kotona tuli järjestelyongelmia, kun pari vuotta reissussa olleet virkkaukset palasivat kahdessa isossa pahvilaatikossa kotiin. Ääk, vieläkö niille löytyy tilaa! Sinänsä onni, että ei ole hirveästi viime aikoina virkannut, löytyy vielä kolot. 

Aikamoisen kierroksen tekivät. Itse ehdin käydä paikalla Jyväskylässä ja Odensessä, mutta en muualla. Olisi kyllä mieli tehnyt ainakin Islantiin mennä tämän varjolla :)

Ja tältä näytti Jyväskylässä:

 

Voipahan taas pitkästä aikaa itsekin pitää virkattuja housuja, jos sille päälle sattuu!

talvisiivousta viidakossa

 

Köynnökset! Ne ovat kivoja pieninä taimina, mutta lopulta on ihan pulassa niiden kanssa.

Etenkin köynnösvehkat. Eivät pysy pieninä ja sievinä. Ne jyrää kaiken. Tulee seinät ja katto vastaan.

Ja puukaktus inhottavine piikkeineen tarttuu joka paikaan. Tosi hankala käsitellä.

Herttalyhtymylläkkä tarvitsee myös jatkuvaa saksimista. Viidakon joulusiivous on oma työnsä, näkee vähän mikä leikkausurakka on keväällä edessä.