Ja sitten taas jotain ihan muuta!Oho, liuskekärkinen keihäs on murtunut. Sen siitä saa kun lainaa välineitä taviksille. Grrr! Ei kivikärkistä keihästä heitetä kuin leppäkeihästä, haloo.
Erittäin tyypillinen murtuma kärjillä. Kärki ei katkeakaan terästä vaan varttamisloven sisältä. Murtuma oli niin siisti, että liimasin kärjen vain uudestaan syvemmälle loveen. En edes muotoillut kantaa uudestaan. Tämä on siis yksi käyttötarkoitus sille aikaisemmin tehdylle pihkaliimalle. (Sitä kun oli jo kyselty ja kaipailtu, että mihin ihmeeseen pihkaliimaa tarvitaan). Kiinnitysnyöri on letitettyä hirven jalkajännettä. Ja kärki on käsin hiottu liuskekivestä.
Asiaa tuntemattomille tiedoksi, että tälläinen keihäänkärki on Suomen esihistorian vanhimpia keihäänkärkityyppejä. Lisätietoa Helsingin yliopiston kivikauden esineistö -sivustolla: http://www.helsinki.fi/hum/arla/esineisto_kivikausi/pyynti_ja_aseet/lehdenmuotoisetliuskekarjet/frset_lehdenmuotliuskek.htm
Sun kautta on auennut ihan uusi maailma: en ole aikaisemmin tiennyt kenenkään käyttävän hirven jalkajännettä mihinkään. :O
VastaaPoistaKiva kun jaat näitä muinaistekniikka-juttujasi meille "taviksille".
Se on ihan normaalia meillä kivikaudella. Eikai kukaan jaksa sellaista blogia, jossa on koko ajan ihan samanlaista, että ai taas tommonen. Tai ainakin minä itse haluan mahdollisimman paljon vaihtelua :) Maailmassa on niin paljon mielenkiintoista. Enkä viitsi tehdä useita blogeja. Muinaistekniikka on harrastuksistani lähinnä ammattia eli siitä saa joskus rahaakin, vähän.
VastaaPoista