Vaikka olinkin viikonloppuna vetämässä maisema-aiheista työpajaa ja popularisoimassa tiedettä , niin minäkin ehdin matkata omaan maisemaani. Se on vehreän vihreä kivikauden suuren kesän maisema, jalojen lehtipuiden rantapöheikkö. Menin sinne rinkka lastattuna työkaluilla.
Rannalta löytyi nuolenvarsia! Idänkanukkaa kuulemma. Olisihan se voinut olla ihan lumipalloheisiäkin, mutta kokeillaan käykö kanukka nuoliksi. Ehkä ne päätyvät Espoon museoon. Varret on kuorittu ja nyt ne ovat kuivumassa. Työkaluna on piikivi. Paljon suoristelua vaaditaan vielä vaikka kuinka valitsisi suorimmat vesat.
Pesivää lokkia jouduttiin häiritsemään jatkuvasti. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin vaikka rannalla juoksi musta minkki ruokaa etsimässä. Kesän mittaan tulee varmasti näitä muinaistekniikkapostauksia, koska on paljon enemmän toimintaa sen teeman ympärillä.
Moi! Oletkos sattumoisin muinaistekniikoita opiskellut? Oli pakko kysyä, koska harvoin törmään tuon termin käyttöön muuten kuin niiden kanssa, jotka ovat koulutuksessa olleet Mynämäellä tai muuten samassa koulussa opiskelleet. Mukavaa nähdä tuo rinkka käytössä, omani on vielä ilman olkahihnoja koululla odottamassa :).
VastaaPoistaEn varsinaisesti ole opiskellut, mutta opettanut kyllä. Itseoppinut kai, kirjoja lukenut.
VastaaPoistaOk. Opettajani, Miika, vaan tunnisti sinut, kun laitoin blogistasi linkin naamakirjaan :).
VastaaPoista