lauantai 22. heinäkuuta 2017

kivikokoelman lisäys


Tässähän pitää jo kohta saada marjat pakkaseen, niin tyhjensin pakasteesta karanteenissa olleet Fuerteventuran matkamuistot. En tiedä onko liioittelua pakastaa kiviä, mutta eihän sitä tiedä mitä niissä on piilossa. Retkillä oli mukana repussa minigrip-pusseja, joihin sujauttelin kivoja juttuja. Mahdollisimman pieniä ja kevyitä.


Olihan siinä jotain eloperäistäkin, kuten pieni piikkipuska ja simpukankuoria.


Pääosin kuitenkin erilaisia laavakiviä, soraa ja hiekkaa.


Piikkipuskan meinasin ensin laittaa ruostuneeseen peltitölkkiin, mutta ei se sopinutkaan. Plan B oli simpukat ja hieno vihreä merisiilinkuori tölkkiin ja loput kierrätyskeskuksen ilmaistorilta napattuun pieneen lasipurkkiin.



Minifuerteventura purkissa.


En ostanut paljon mitään. Ei ollut oikein mitään kivaa tarjolla, kauheaa krääsää. Pienen palan laavakivessä esintyvää vihreää mineraalia peridoottia (Lanzaroten puolelta) ja yhden jääkaappimagneetin.



Kivi- ja simpukkakokoelmat kasvavat aina vaan...



Kasvipuolelta palmun siemen lähti kasvuun. On tuossa vielä matkaa palmupuuksi :) Sen sijaan aloe piti heittää roskiin, koska siinä oli villakilpikirvoja. Suhtauduinkin siihen hyvin suurella epäilyksellä ja suihkutin sen jo ennen lähtöä ja pidin sitä erillään muista kasveista. Kauhea, jos ne ovat ehtineet levitä!


lauantai 15. heinäkuuta 2017

lupiiniviltti


Juhannuksen ohjelmaan kuului jo lähes perinteisessti kasvivärjäys. Euran muinaistavaroita katsastaessani löysin varastoistani taas yhden valkoisen villaviltin, joka on varmaan värjäystä varten hankittu. No, värjätään sitten ja lupiineilla, koska niitä on siihen aikaan hyvin saatavilla.


Nyt laitoin lehtien lisäksi myös kukkia. Jätin liemen tulille porisemaan ja lähdin netistä katsomaan lisäohjeita kukilla värjäämiseen. Ai jaa, ei saisikaan keittää noin kuumassa. Se se siitä sitten. Olisikohan taas pitänyt lukea ohje ensin... taitaa tulla taas samaa vihreää ilman sinisävyjä.


Kuparin lisäämisen jälkeen väriliemi oli hurjan väristä.



Keittämisen jälkeen huomattavasti maltillisempaa. Kuumensinkohan taas liikaa tai jotain? Kun ei ole tapana kytätä lämpötiloja padan vieressä, vaan häipyä puuhaamaan samalla jotain muuta. Kunhan tulee jotain vihreää, ei ole mitään valittamista :)


Nyt on sitten vihreä viltti eteenpäin tuunattavaksi. Ainakin voisi jotain punoksia tai nauhoja reunoihin suunnitella.



Lupiinista sentään on jotain hyötyä, toisin kuin esim. jättipalsamista, jota olen kitkenyt taas aika määriä. Kävin oikein kaupungin järjestämissä talkoissa. Tuntuu vain aika toivottomalta. Palsamia on niin kauheasti!

lauantai 8. heinäkuuta 2017

fuerteventuran matkakirja


Kerroinkin jo aloittaneeni matkakirjan tekemisen Arnen ja Carloksen ohjeilla. Tosin kanteen päästyäni alkoi aikamoinen soveltaminen eli menin siitä mistä aita matalin. Sattui käteen yhdet kierrätyskeskuksesta otetut vanhat kirjankannet ja niiden leveys sattui olemaan juuri sopiva. No mitäs tässä sitten mitään pahvista leikkelemään tuumasin, vaikka onhan koko muuten nafti A5 kokoisiin papereihin. Ei se niin tarkkaa ole.


Rikkinäiseen selkään liimasin kangassuikaleen ja yhteen ommellut paperiarkit kansiin kiinni. Tässäpä en ollut tajunnut, että olisi pitänyt jättää liimausta varten tyhjät kansisivut, että ei se nyt ihan nappiin taas mennyt, mutta välttävästi kuitenkin.



Kirja repsottaa ja vinkuroi minusta kuitenkin mukavan persoonallisesti (kiertoilmaus huonosti tehdylle). Mukana on kaikenlaista esitettä ja lehtileikettä, omia valokuvia ja tekstisivuja, joita jo pelkästään oli neljäkymmentä.






Tämä menetelmä tuntui jotenkin työläimmältä kaikista kirjajutuista, joita olen tehnyt, mutta oli siinä eniten materiaalikin. Mielestäni sain kuitenkin mukavasti Fuerteventuran matkan kirjoihin ja kansiin. Ei tätä varten tarvinnut juuri mitään ostaa, uuden tussin hankin tekstiä varten, eikä sekään ollut kovin hyvä. Muuten materiaalit ovat kierrätettyjä. Valokuvat piti teettää tietysti.


lauantai 1. heinäkuuta 2017

muinaisaikaan 2017


Ennen juhannusta oli taas Euran Härkänummella Muinaisaikaan-tapahtuma, johon pääsin pystyttämään viime kesänä tekemäni pikku laavun. Sisustin sen huovutuksilla, niin mikäpä siinä oli viikonloppu pehmeillä pieluksilla viettää.


Etenkin lauantai oli ihan lämmin, joten juomavettä oli hyvä olla saatavilla, nokkakannussa.


Tässä ei taaskaan ollut mitään erityisen "muinaista" tai tarkasti kopioitua, minusta kun on mukavaa soveltaa itse. Laavuun suunnittelen seuraavaksi sivuseiniä. Täytyy tutkia kellarin pellavakangasvarastot.


Laavu toimi "peliluolana", sillä sen edessä sai pelata juoksevat hirvet -peliä, jonka olen hieman muuntanut amerikan intiaanien pelistä. Piti taas keksiä jotain uutta täksi vuodeksi. Tai on minulla ollut tämä peli pitkään mutta Eurassa se ei ole koskaan ollut mukana. Parasta oli, että monet aikuiset innostuivat pelistä, että tuollaisen voisi tehdä itse vaikka mökillä. Bingo! Niin tosiaan voikin, mistä vaan kivistä, kävyistä ja tikuista. Sääntöjä ja pelilautaa voi muuttaa mielensä mukaan. Lyhyesti sanottuna arpatikuilla tai vastaavilla heitetään pisteitä, joiden mukaan nappuloilla kierretään kivikehää ympäri. Ja ensimmäisenä takaisin kotiin palannut on voittaja. 


Tämä kehä oli turhan pieni eli käytännössä ensimmäisenä aloittanut myös voittaa. Voi myös kiertää useamman kierroksen tai suurentaa kehää.


Ihan reippaasti lapset lähtivät mukaan tähän peliin, jota ei voinutkaan pelata kännykällä. Ai jai, on tuo päässälasku vaan kovasti ruostunut taito. Siinä sitten jonkun viisivuotiaan kanssa kovasti pähkäiltiin mitä on 2+2+1 😆


Olen katsonut peliin mallia joskus kirjastosta lainaamastani pelikirjasta, jossa esiteltiin pelejä ympäri maailman. En muista enää nimeä. Netistä voi etsiskellä vastaavia hakusanoilla native american stick games

tässä yksi esimerkki

perjantai 23. kesäkuuta 2017

puolen vuoden pallot


Juhannuksen aikoihin onkin hyvä katsastaa mitä maalatuille joulupalloille kuuluu. No ne roikkuvat yhä esillä. Oli niin mieluinen proggis. Näyttävät hyvältä myös auringonpaisteessa.


Kasasin palloista klemmareiden avulla pitkän tertun. Sitä voi jatkaa kerros kerrokselta kun vain palloja ja klemmareita riittää.


Eiköhän tämä jatku taas puolen vuoden päästä :)


Nyt nautitaan kesästä! Ihanaa juhannusta!

lauantai 17. kesäkuuta 2017

superhyper kasvilöytö



Menin viattomasti puutarhaliikkeisiin etsimään kesäkukkia ja kiersin tietysti myös viherkasvit. Plantagenissa olin pudottaa silmät päästäni, kun eteeni ilmestyi unelmieni kasvi Alocasia zebrina. En ollut kuuna päivänä uskonut sen päätyvän tänne pohjan perukoille, mutta niin se vaan koristaa sulokkuudellaan Jokkemaan vehkaviidakkoa. Oi onnea!


Ah nuo raidalliset varret ja kauniit lehdet. Pakkomielteelle kun ei voi mitään. Olin juuri varmaankin samana päivänä siunaillut, että onneksi ei enää ole yhtään alocasiaa, noita hirveitä tuholaismagneetteja. Että kylläpä kasvit ovat saaneet olla punkittomina monta vuotta. Siinä se nyt taas on, karanteenissa tosin.



Mutta sitä en ole saanut selville, miten A. zebrina eroaa A. tigrinasta...


Eikä myöskään voi kieltäytyä mysteerisen köynnösvehkan kutsusta. Tämä sisältyi Bauhausissa kotimaisten pikkukasvien könttätarjoukseen. Minua ei ne muut lajit kiinnostaneet. Tämä on vasta taimi, mutta jännittävää potentiaalia on. Lajikkeesta ei ole mitään tietoa, todennäköisesti jokin hybridi. Ulkomuodon perusteella arvelen sitä Philodenroniksi. Toiveissa on, että se kasvaisi ruusukemaisesti, ei köynnöstävästi ja lehtien alkava haaraisuus ajan myötä lisääntyisi. Voisko se olla jotain kuin Philodendron 'jungle boogie'? Odotetaan ja katsotaan.


Hihkuin innoissani myyjälle, että vau, uudenlainen philo! Myyjä kysyi  onko sinulla niitä paljonkin? Vastasin kyllä :) Painokkaasti.

Se, joka pääsi livahtamaan Porvoon vanhassa kaupungissa, olisi myös ollut hieno lisä kokoelmiin. Näin sisustuslikkeessä somisteena, ei myynnissä älyttömän hienon kasvin, Täytyi tietysti kysellä mistä se on peräisin. Paikallisesta kukkakaupasta, mutta eipä niitä sielläkään myynnissä ollut. En muista mitä nimeä myyjä siitä käytti, jotain kauppanimeä, mutta se oli samanlainen kuin Philodendron goeldii. No, joskus toiste ehkä... ei makeaa mahan täydeltä.

lauantai 10. kesäkuuta 2017

matkakirja tekeillä


Meneillään on uudenlaisen kirjan kokeilu. Katselin tuota Arne&Carlos: Minun kirjani -opasta ja ajattelin että tällä kertaa voisi tehdä matkakirjan paperiarkeista lähtien. Hitaasti etenee. Varastoista löytyi toki paljon erilaista kierrätettyä paperimateriaalia. Kuvat on valittu ja kehitetty. Tekstiä oli aika paljon. Kirjoitin muistiinpanoja matkan aikana ruutuvihkoon ja nyt se pitää kirjoittaa puhtaaksi ja sijoitella kuvat joukkoon. 


Olen päässyt jo ompeluvaiheeseen. Oppaasta poiketen en jaksanut kaivaa kaapista ompelukonetta, vaan yhdistän arkkiniput suurpiirteisesti käsin. Seuraavaksi saa suunnitella kannet. Aiheena on kevään Fuerteventuran matka.


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...