sunnuntai 20. toukokuuta 2018

virkattu rintamerkki


Lainasin keväällä kirjastosta kaikki VIRKKURI -kirjat (Molla Mills), joita hyllyssä sattui olemaan. En ole niitä ennen katsonutkaan. Kirjassa nro 4 pisti silmään virkatut rintamerkit, joka olisi helppo ja nopea toteuttaa. Kaivoin siis pöytälaatikosta kaikista isoimmat hakaneulat ja niihin virkkasin läystäkkeen. Täytyy sanoa, että minulle ovat aina haasteellisia nuo säännölliset käännökset ja kavennukset, koska silmukoiden laskemisantipatia.


Ohjeen mukaan näihin olisi pitänyt kiinnittää silitysmerkki. Netti tursuikin kaikenlaisia toinen toistaan hauskempia, mutta kaikki ihan liian isoja. Leikkasin askarteluhuovasta kuvion, jonka tikkasin kiinni. Tuo on siis kaktus, jos ei siitä tunnista ;)


Toiseen kiinnitin afrikkalaisen maalatun pullonkorkin, joka on kyllä jo itsessään rintaneula. Soveltaen meni nämäkin. 

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

erityisen hienoja kiviä


Vielä yksi ihanuus syksyiseltä Marokon matkalta: Siellä oli erityisen hienoja kiviä!


Hankin niitä varten hauskan pallopurkin Tigeristä, mutta siinä olikin niin pieni suuaukko, että kaikki kivet eivät mahtuneet sisään, pöh!


Atlas-vuoret taitavat olla varsinainen mineraalien aarreaitta. Ourika-joen kävelylenkillä löysin vaikka mitä kaunista. Kun kuitenkaan kiviä ei mitenkään erityisen hyvin tunne, niin nimiä niille on vaikea löytää. Hotellilta näyttivät heittävän rikkinäiset astiat alas mäeltä, koska lautasten paloja löytyi myös.


Työnimenä näillä koristeellisilla  kivillä on akaatti. Autiomaan punaisia kiviä kutsuin "karneoliksi", mutta vihreät ja siniset ovat vielä nimeämättä.


Kertauksena kuvat keruumaastoista. Yllä Atlas-vuoria. Fossiilt jäivät löytymättä. Niitäkin pitäisi olla paljon Marokossa. Yksi hieno iso kivi jäi Afagayn autiomaahan. Lentokentällä eivät olisi pitäneet, jos olisin rymäyttänyt laukkuhihnalle muutaman kymmenen kilon järkäleen ;)


torstai 10. toukokuuta 2018

pehmeetä touhua jyväskylässä


Jokkemaan erittäin hidas tiedotustoimisto välittää mainospalan. Onhan tämmöinen nykyisessä insta-maailmassa, jossa kaiken pitää tapahtua hetihetiheti, jo vanha uutinen.

Suomen käsityön museossa on auennut 28.4.2018 näyttely nimeltä PEHMEETÄ TOUHUA nordic outsider craft. Näyttely jatkuu 2.12.2018 asti.

"Suomen käsityön museon luovuuden ääriä haastava outsider-käsityötaiteen näyttely julistaa käsityötekniikoiden ilmaisuvoimaa, uskallusta ja yksilön itseilmaisua. Pehmeetä touhua -näyttely rikkoo käsityötradition rajoja ja yllättää katsojansa tuomalla esiin käsityöperustaista taidetta perinteisen taidekentän ulkopuolelta ympäri Pohjoismaita."

Siellä on taas mukana myös aikaisemmista ITE-taide näyttelyistä tuttu virkkaus/huovutuskooste, hieman uudessa hybridisusi-muodossa. En ehtinyt avajaisiin enkä ole itse käynyt katsomassa, mutta toivottavasti pääsee jossain välissä käymään paikalla. Jännää, mitähän siellä on tehty? Minäkään en tiedä.



sunnuntai 6. toukokuuta 2018

virkattu kolmiohuivi limoncello



Minulle tuli hinku kokeilla ohuita kauniisti kirjavaksi värjättyjä merinolankoja. Kävin siis Snurressa ostoksilla: Hedgehog fibers, väri wildcard. Perusväri on pirtsakka limeen vivahtava keltainen. Mutta mitä tehdä? Muutamat kokeilut menivät purkuun. Lopulta tuli mieleen, että eihän minulla ole ihan perus kolmiohuivia. Ei niin pitkästyttävää juttua ole koskaan viitsinyt ruveta tekemään. Novitan nettisivulta löytyi sellaisen ohje ja päätin katsoa millainen siitä tulisi. Voihan taas purkaa, jos ei alku miellytä. Otin virkkauksen Italiaan matkakäsityöksi ja pian sen nimeksi muuttuikin Limoncello :) Matkakäsityön pitää olla jotain yksinkertaista.

Kokeilin mukaan myös muita lankoja raidoiksi, mutta ei minulla ollut tarpeeksi ohuita eivätkä ne näyttäneetkään hyvältä. Nekin purettiin. Kotiin palattuani totesin, että tarvitaan lisää lankaa, huivi ei ole tarpeeksi iso. Kaveriksi valitsin Qing fibren, väri flamingo, oikein kunnon pinkki.




Onhan tälläinen kolmiohuivi aika tylsä, mutta ainakin värit ovat hienot ja lanka pehmoista. Varsin kallis kokeilu tällä kertaa, mutta muuten miellyttävä. Mukava käytössä. Minulla on sen verran langanvärjäyskokemusta, että hieman kyllä nyppi ostaa lankoja, jotka periaatteessa olisi voinut värjätä itsekin. Mutta eipä yhtä montaa värisävyä omasta kaapista löydy.




Huivin loppumetreillä virkatessani rupesin saamaan voimakkaita Stephen West -etiäisiä. Hitsi joku sellainen supervärikäs vaate olisi ihana! Onko tässä nyt vielä alistuttava neulomaankin ;)


sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

kevätmaalaus


Kevään värikaipuuta

Dyykkasin roskakatoksesta taulunkehyksen taustalevyn ja sormimaalasin siihen  akryyliväreillä räikeitä läiskiä.




ihan vain kirkkaiden värien ilosta


En keksinyt tälle mitään nimeä, mutta toivottakoon hauskaa vappua!


tänä vuonna vapun viettooni kuuluvat muun muassa karamellipäällysteiset vihreät popkornit :)


ja serpentiiniä imitoiva villalanka

VÄRIKÄSTÄ VAPPUA!





sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

virkatut ympyräkämmekkäät


Näin netissä ohjeen hauskoihin ympyrään perustuviin virkattuihin kämmekkäisiin. Niihin voisi käyttää moniväristä lankaa ja vanhoja Noro-jämiä ajattelin kokeilla. Ohjeesta katsoin taas kuvat ja aloituksen mutta loput sävelsin itse. En jaksa lukea jotain silmukkamääriä plaah. Vapaavirkkauskeinoin siitä kyllä selviää! Ihan riittävän käyttökelpoiset tuli.




Ohje Kreisel fingerless gloves:

ohjeita myös muihin vastaaviin, virkattuja ja neulottuja

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

patikointia italiassa

Caprin huipulla

Tervetuloa erittäin pikaiselle laukalle läpi Napolinlahden ja Amalfin rannikon, jossa kävin vaellusmatkalla maaliskuun alussa. Vauhti matkalla oli reipas ja se sopi kyllä minulle, mutta kuvaamaan ei ehtinyt keskittyä vaikka toki kuvia tuli läiskittyä aina kun suinkin kerkesi. Opas veti ryhmää ja jälkeen ei voinut jäädä.

Sää oli vaihteleva ja lämpötila patikointiin sopiva 10 ja 15 asteen välillä. Keväistä mutta ei vielä kovin vehreää. Erittäin hyvä lääke kylmän suomalaisen kevään katkaisuhoitoon. Kyllä vesisade aina hanget voitaa...

Vesuviuksen kraaterilla

Matka alkoi kyllä pettymyksellä, koska Vesuvius oli pilvien peitossa ja näkymä rajoittui muutamaan metriin. No, kokemus sekin. Täytyy siis palata uudestaan.


Seuraavana päivänä Sorrenton niemimaalla Punta della Campanellaan mennessä oli kovia sadekuuroja ja toisaalta auringon paistetta.


Mukava, ei jyrkkiä korkeuseroja, ja hienot maisemat merelle ja Caprin saarelle.


Sorrento auringon laskiessa

Majapaikka oli Sorrentossa, jossa iltaisin patikoinnin jälkeen oli aikaa käydä syömässä ja shoppailemassa.


Yksi retkikohde oli Capri ja sen korkein kohta Monte Solaro, jonne kiivettiin. Köysiratakin olisi ollut tarjolla. Mielenkiintoista kasvillisuutta ja näkymät edellisen päivän patikointimaastoon mentereelle.

Monte Solarolla, Caprin kaupunki näkyy alhaalla



Lounaan jälkeen käveltiin kaupungin läpi saaren toiseen päähän. Caprilla kaikki on hyvin kapeaa, ajoneuvotkin!


Amalfin rannikkotiellä, auton ikkunasta nähtynä

Seuraavana päivänä oli lopulta kirkas taivas ja Unescon maailmanperintökohde Amalfin rannikko näyttäytyi kauniina ja kuulaana. Valtavan hienoa!

Positano

Täällä reittimme kulki alhaalta rannikolta Valle delle Ferrieren kautta ylös Ravelloon. Aurinkoinen päivä huokutteli jo maistamaan italialaista sitruunasorbettia.

Amalfi


Tämä vaellus oli yhtä ylämäkeä. Kuvat on kylläkin otettu alaspäin eli taaksepäin, koska yritin välttää kuvaamasta ihmisiä. Roikuin ryhmän hännillä ja sitten kipitin taas muut kiinni.


alhaalla näkyy Amalfi


Kuljimme laaksosta sitruunaviljelmien läpi metsään ja yhä ylemmäs vuorten rinteille.


Oli oikein mukava pysähtyä välillä evästauolle. Tämän paikallisen kissan kanssa jaoimme sardiinipurkillisen. On näin suuret korkeuserot äkkiseltään aika rasittavia ja jalat jo painoivat, hyvin kuitenkin päästiin perille Ravelloon. Päivittäiset kävelymatkat olivat noin 8 kilometriä, ihan sopivia.

Vesuvius Pompeijista nähtynä

Viimeinen retkikohde oli tietysti Pompeijin muinaiset rauniot. Siellä oli näin turistikauden ulkopuolella varsin rauhallista ja olisin viihtynyt pitempäänkin. Taas yksi paikka johon pitäisi ehdottomasti palata.


Pompeijin pääkatu

seinämaaluksia ja mosaiikkeja "Mysteerien talossa"

Näin matka sujui aivan muutamaan valokuvaan tiivistettynä. Vaellukset olivat mukava tapa havainnoida seutua kaikkilla aisteilla. Viikko tuntui vaan aivan liian lyhyeltä ajalta, tuntui että paljon jäi vielä näkemättä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi :)  Päivät kuluivat niin että aamulla lähdettiin hotellilta, käveltiin muutama tunti, pysähdyttiin lounaalle, käveltiin taas muutama tunti ja palattiin takaisin hotellille, Ilta oli vapaata aikaa. Matkaan tietysti kuului kaikki kuljetukset, mutta julkinen liikenne vaikutti toimivalta ja voisi kuvitella käyvänsä paikalla myöhemmin omatoimisesti. Maaliskuu ei ole vielä kiivainta turistisesonkia, joten missään ei ollut kauhea ryysis, kuten kuulemma myöhemmin kesällä. Osa paikoista on toisaalta vielä suljettuna.

Miellyttävää seutua kaiken kaikkiaan, kiitos Italia! Kunnes jälleen tapaamme.


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...