maanantai 15. heinäkuuta 2019

muinaismekko valmis


Muinaistyyppinen pellavamekko valmistui. Kaava on vanha kunnon alusmekko Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilanderin kirjasta Ancient finnish costumes, suomalaisia muinaispukuja.


Malli on yksinkertainen ja saumat suoria. Ideana on, että kankaasta ei jää hukkapaloja. Muinainen zero waste siis :)




Ompelin käsin pellavalangalla. Kangas on värjetty lupiinilla hieman vihertäväksi.



sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

kummia kukkia


Tässä mekon valmistumista odotellessa vähän omituisia kukkakuvia Jokkemaan viidakosta.


Yksi kummallisimpia kukkasia on laskuvarjolyhdyllä. Sitä kannattaa katsoa ihan läheltä. Ihmeellisiä ykstyiskohtia.



Minun vanha sarvialoe ei ole usein kukkinut, mutta tänä keväänä se yllätti aika hempeällä kukkatertulla.





Pullukkajatropa yritti vähän tehdä siementäkin, nimittäin pölytin kukkaset, mutta ei jaksanut loppuun asti.


Täplätraakkipuussa oli useita kukkia, mutta ne kestävät vain hetken.


Köynnösvehkat kukkivat aika harvoin, mutta tämä yksi (jungle fever?) on tehnyt jo useamman kukkasen. Kovin näyttävä se ei ole ja menee helposti ohi tuolla pöheikössä.


sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

muinaismekko


Ajattelin toimia järkevästi enkä värjää lisää kangasta, vaan nyt on ompelun vuoro. Viime kesänä värjäsin lupiineilla pellavaa, mutta en ole osannut päättää mitä tehdä siitä. Arvoin vielä vaan housujen ja mekon välillä. Tulkoon mekko sitten! Ei tämä muuten etene.


Mitat eivät oikein olleet tiedossa, mutta onneksi sain apua ja pääsin leikkaamaan kappaleita.


Vähän olen jo ongelmissa, koska kappaleet eivät ole saman mittaisia, mutta eiköhän se tästä. Käsin ompelen.


maanantai 24. kesäkuuta 2019

sisiliassa osa 5 etna


Toivottavasti juhannus sujahti mukavasti! Jos nyt joku notkuu netin ääressä, niin tässä vielä Sisilian matkan viimeinen niitti tai kruunu. Jos aiheena on Sisilian tulivuoret, niin sehän on tietysti Etna.


Nyt puuttuvat kukkakuvat tyystin, koska lämpimästä Taorminasta noustiin ylös Etnalle ja sai vetää toppatakkia ylle. Karua maisemaa ja isoa ja pientä kraateria riittää niin kauas kuin silmä siintää.


Vuorelle nousu oli tehty helpoksi meille turisteille. Suurin osa matkasta taitettiin köysiradalla. Ostavat näitä kuulemma käytettyinä Alpeilta, koska laavavirta aina välillä tuhoaa ne.


Köysiradalta meidät kärrättiin vielä ylemmäs autoilla, joten vaikka noustaan yli kolmen kilometrin korkeuteen, niin käveltävää jää aika vähän. Ja selvähän se on, että ei me tavikset ihan äkkiä sinne ylös muuten päästäisikään. Etukäteen joukossa aiheutti huolestunutta kuhinaa tieto, että huipulla on lunta ja vain kolme astetta lämmintä. Hommaa ei kuitenkaan haluttu jättää kokematta. Minä olin varustautunut villasukin, pipoin ja lapasin, joten mikäs siinä oli mennessä.


Matkavauhti oli hyvin hidas ja jos yritti pinkaista hyvään kuvauspaikkaan tai jotain, niin kyllä siinä korkeudessa happi loppui ja päästä huippasi.


Aika turha on kraaterin reunalta kuvia laittaa, ei se mittakaava näistä erotu. Kyllä oli ihminen taas pieni ja luonto mahtava.



Maisema Etnalla muuttuu jatkuvasti. Huippuja ja kraaterita on useita. Yksi purkaushan oli vuodenvaihteessa ja seuraava ihan vastikään, 1.6. Joten juuri sopivasti oli hiljakseen, että pääsi siellä käymään. Koko ajan opas esitteli, että tuossa on nyt vuoden se ja se laavavirta. Yksi uusi purkausaukkokin oli ilmaantunut aivan pari päivää aikaisemmin. Opas ihmetteli, että ei tuota tuossa vielä viime viikolla ollut. En saanut lehtijutuista selville oliko tämä kesäkuun purkaus samoilla suunnilla. Jännittävä retki tämäkin! Ostin myöhemmin luonto-opaskirjasen, jossa esitellään useita vaellusreittejä Catanian ja Etnan ympäristöön. Siellä viihtyisi varmasti pitempäänkin. Korkeuseroista johtuen luonto on monipuolista ja vuoren ympäristön luonnonpuistossa olisi paljon nähtävää.

Ehkä joskus lähtee vielä uudestaan näille seuduille. Matka päättyi illalla Catanian kaupunkiin, jonka hälinä ja tungos oli täysi vastakohta laavakenttien autiuteen.

maanantai 17. kesäkuuta 2019

osmankäämimatto


Kaunis kesäinen viikonloppu vierähti nopsaan Euran Härkänummella Muinaisaikaan-tapahtumassa.


Jälleen kerran yleisö sai tuntumaa johonkin ei uuteen ja erilaiseen vaan vanhaan ja erilaiseen.


Minä toteutin viimekesäisen idean ja sidoin maton tai makuualustan osmankäämin lehdistä. Nyt kostutin talven yli säilytetyt kuivat lehdet punontakuntoon.


Hyvin yksinkertaista. Lehtinippu muodostaa aina yhden kerroksen ja narusidos yhdistää ne. Aika paksu nippu, jotta alustasta tulisi paksu ja pehmeä.



Välillä lehtiä piti kostuttaa lisää. Onneksi järvi oli lähellä.
Lopuksi letitin köyden, jolla maton saa sidottua rullaksi.



Siinä on viikonlopun työn tulos: kaksi metriä lehtimattoa. Jätesäkillinen lehtiä on yhä jätesäkillinen lehtiä, vähän eri muodossa vain. Muutaman nipun jätin esimerkkikappaleiksi. Miellyttävä materiaali!



Mikäs tälläisessä kauniissa ympäristössä oli ollessa. Valkolehdokitkin kukkivat runsaina.

Hei taas muinainen Eura, kunnes jälleen tapaamme!


sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Sisiliassa osa 4 Taormina



Sisilian matkakertomus jatkuu: Strombolilta palattiin matereelle ja lounaspaikkana oli Taormina. Sai joko tehdä pienen patikoinnin tai mennä vain kaupungille shoppailemaan. Valitsin tällä kertaa kaupunkivierailun, koska täällä tiedossa oli paljon hyviä vierailupaikkoja ja vain muutama tunti aikaa.


Pikalounas torilla, arancini (tuollainen riisi yms. täytteinen uppopaistettu pallero) on mukavan maukas ja täyttävä. Sitten perinteistä turistiryntäilyä pitkin pieniä viehättäviä kujia ja puoteja.



Ja mikäpä muu jälkiruoka kuin italialainen gelato, slurps!


Helteinen päivä, joten vilvoiteltiin kauniissa rantapuistossa.



Maisemia kelpasi taas ihailla.


Kuuluisa roomalaisaikainen amfiteatteri piti nähdä ja sieltä saattoi jo ihailla taustalla siintävää Etnaa, jonne matka pian jatkuikin.


Taorminan ostoskadulta bongasin yhden tärkeän asian, nimittäin Ortigian myymälän ja sain lopultakin hankittua näitä kauan himoittuja kosmetiikkatuotteita. Siis ihan vain pakkauksen takia! Pilkkukissoja ja palmuja! Tuoksut ovat italialaiseen tapaan aika voimakkaita, ei pahoja kuitenkaan, mutta aion käyttää niitä myöhemmin täyttöpulloina jollakin muulla tuotteella.

*gattopardo*

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...