sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Sisiliassa osa 3 Stromboli



Liparin saarten vaelluskierros on päässyt kolmanteen etappiin, joka oli minulle SE pääkohde: Stromboli. Pieni tulivuori, jossa pääsee katselemaan laavapurkauksia. Vuori on noin 900 metriä korkea ja laajuus on 12 km2. Tulivuorissa nämä tiedot ovat aika suhteellisia, koska ne voivat muttua hetkenä minä hyvänsä. Äänimaisemaan kuului säännöllisesti toistuva kova suhina, joka oli peräisin vuoren kraaterista.


Saarella on muutama pieni kylä ja nelisensataa asukasta. Hotelleja on useampia ja turisteja runsaasti, joskaan ei aikaisin keväällä.

Vuoren alarinteillä kasvaa pensaikkoa. Yläosa on paljasta laavahiekkaa.


Kylästä löytyi myös pieni puutarhaliike!


Saarella tehtiin kaksi patikkaretkeä, molemmat illalla, koska purkaukset näkyvät paremmin pimeässä. Ensin noustiin noin rinteen puoliväliin katselemaan Sciara del Fuocoa eli Tulivirtaa. Se on romahtanut osa tulivuoren seinämää.


Rinteillä kukki pieni pensas, Cistus incanus, kreetankistus. Erikoista, näin myös kistuksenloision Cytinus hypocisti, kasvin joka loisii tässä pensaassa. Kaikkea sitä onkin.


Sciara del Fuoco



Täällä sai jo vähän esimakua purkauksista.


Seuraavana aamuna oli omaa aikaa tutustua saareen. Kiertelin rannoilla ja kylässä. Yritin vähän piirrelläkin maisemia. Lepuutusta, koska illalla odotti kiipeämisurakka.




Illan suussa lähdettiin tulivuorioppaan johdolla kipuamaan vuoren huipulle. Turisteja oli monta ryhmää pitkänä letkana. Nousu kestää pari tuntia, rauhassa mennään. Alhaalla oli ihan helle, mutta piti varautua siihen, että huipulla on illalla kylmä.


Rinne on tosi jyrkkä ja sitä mentiin pientä siksakkia.


Auringonlaskun aikaan saavuttiin kraaterin reunalle. Siihen istahdettiin syömään eväitä ja ihmettelemään sahua ja pauhua. Suorastaan geyrismäisen säännöllisesti purkautuva pikkukraateri piti aivan järkyttävää meteliä näin läheltä kuultuna. Siellä ei suinkaan ollut vain yksi purkausaukko, vaan monta ja ne olivat kaikki vähän erilaisia.


Täpinää ja ihastelua. Tosi hienoa, kun sääkin suosi näin hyvin. Aivan selkeää ja täysikuu taivaalla. En saanut kovin hyviä kuvia laavasta, oli jo niin pimeää.



Kuun loisteessa ja otsalamppujen valossa tultiin alas. Onnellisena nukkumaan, koska seuraavana aamuna oli hyvin aikaisin lähtö pois saarelta. Olipa mukavat kaksi päivää!

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

lasimaalaus


Testissä uudenlainen maalausalusta. Kevään taidenäyttelyissä kiinnitin huomiota maalauksiin, jotka oli tehty lasilevylle, "nurjalle puolelle". Sitäpä olisi jännä kokeilla. Yhtenä päivänä sitten vein laseja kierrätysastiaan ja ne kolahtivat lasilevyyn. Hei tilaisuus koitti!


Otin esiin kaikki erilaiset värit: akryylit, tussit, suihkeet, öljyliidut. Kuva piti ajatella nurinpäin. Mitään ihmeempää aihetta en keksinyt ja jos et tiedä mitä teet, tee kissa.


Tästä tuli tälläinen "kevään iloa" -maalaus, on niin mahtavaa katsella taas vihertyvää maailmaa.


Maali vähän halkeili kuivuessaan.



Aika hyvin erilaiset värit kestivät, ainakin kun ei hinkannut lujasti. Läpinäkyvyyttä voi säädellä taustamaalin paksuudella. Öljymaaleilla tulos olisi ehkä erilainen. Nämä kaikki kuivavat niin nopeasti. On lopputulos tosiaan erilainen. Lasi tuo kuvaan kiiltävän pinnan (ja erittäin hankalia heijastuksia).


sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Sisiliassa osa 2 Lipari


Liparin satama

Sisilian Liparin saarten toinen pysähdys oli suurimalla Liparin saarella. Siellä ei ole akiivista tulivuorta ja patikkamatkamme oli enemmän luontopainotteinen. Se tarkoitti paljon kauniita kukkia.



Reitti kulki saaren länsirannalla, aloituspaikka oli kaoliinikaivoksella (Cave di Caolino). Sinne mentiin hyvin täydellä paikallisbussilla.



Vanhassa kaoliinikaivoksessa oli todella monia värisävyjä, valkoinen, keltainen, punainen. Kaoliinia on louhittu käytettäväksi mm. pigmenttinä maaleissa ja keramiikassa.


Luonto oli täällä hyvin värikäs ja tarjosi erikoisia väriyhdistelmiä.


Hedysarum coronarium, punanätkin


Capparis ovata, kapris

Kaprista kaupattiin kovasti turisteille ja sitä olikin monessa ruuassa.


Paikallisissa rakennuksissa on samat värit kuin kaoliinissa, se on siis sikäläinen punamulta.



Patikoinnin jälkeen (ja aikana, mahtava picknic) saatiin tietysti runsaasti hyvää italialaista ruokaa. Sisiliassa on aivan yhtä koristeelliset astiat kuin Marokossa ja ruuassakin on monia vaikutteita ympärysmaista.


Liparilta löytyi kaunista luontoa ja sievä pieni kaupunki. Liparilla oltiin kaksi yötä ja aamulla taas lautalle kohti Strombolia.


sunnuntai 5. toukokuuta 2019

luuhelmet


Korukorjauksen kohteena "kivikausikorut". Katkenneita kaulanauhoja.


Luuhelmiä, hampaita, kalan selkänikamia.


Pidemmän jatkoin lisähelmillä, niin saattoi pujottaa lankaan, ei tarvinnut enää kuminauhaa. Lyhyessä yhä kuminauha. Olipa se paksu kumilanka vaikea solmia pitävästi!


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...