sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

tillandsian pentuja


Sorruin ostamaan uuden tillandsian tai oikeastaan monta, kun kävi pieni nysverö sääliksi. Kukkakaupassa oli kukkineita ja siten "kuolevia" tillandsioita, mutta huom! ne tekevät poikasia.

Tämähän on ananaskasveille (Bromeliaceae) tyypillistä. Kannattaa muistaa, kun hankkii jonkin kukkivan, vaikka timanttiananaksen (Guzmania), että se kuihtuu kukinnan jälkeen. Tosin yleensä hyvin hitaasti eli voi mennä kuukausia. Ja juurelle tulee uusia kasveja. Niin oli käynyt tällekin tillandsialle, laskin neljä pientä poikasta.


Voi, yksi pikkuinen irtosi kun nypin pois kuolleita lehtiä. Se on liian pieni selvitäkseen vielä itsenäisesti. Poikasten pitäisi antaa kasvaa ainakin kolmannekseen "emon" koosta, ennen kuin ne irroitetaan. Ne voi myös jättää kasvamaan yhdessä.


Emokasvi kuihtuu niin vauhdilla, että epäilen selviävätkö pienetkään. Täytyy suihkutella ahkerasti. Olisipa mukava saada ne kasvamaan. Keväinen siemenkokeilu ei tuottanut tulosta.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

marokkotyylinen koru


Olen tehnyt tämän berber-tyylisen kaulakorun jo vuosia sitten eksotiikan kaipuuseen ja oli hauska Marokon matkalla museossa nähdä oikeita hienoja koruja, tämän esikuvia.


Korussa on koralli- ja lasihelmiä, simpukoita ja pieniä hopeaosia.


On niin kovin hankala käyttää jotain punaista, mutta yritän.

lauantai 30. kesäkuuta 2018

lupiinilla värjätty pellava


Juhannusviikonlopun kasvivärjäys onnistui! Vaikka alkuun hirvitti, kun huomasin että kaupunki on käynyt niittämässä kaikki lähiseudun lupiinit. Niitä ei löytynytkään ihan niin helposti. Sain kuitenkin ison muovikassillisen lupiininlehtiä kerättyä. Eikä metsäpalovaara tai vaihtoehtoisesti myrsky varsinaisesti ennustanut hyvää.


Värjäys ei muuten kauheasti työtä vaadi ja sujui siinä muiden puuhien ohella. Hiilosta tarvittiin myös grillaukseen ja välillä oli aikaa vain relata.



Muistelin pellavanvärjäysohjeista, että puretteeksi tarvitaan alunan lisäksi tanniinia. Heitin joukkoon pari kourallista käytettyjä teepusseja. Niistä tuli keiton aikana jättiteepussimöykky :)


Pellavaan tarvitaan muutenkin enemmän värikasvia kuin villaan ja kun vielä oli luonnonvärinen kangas, en odottanut kummoista tulosta. Kyllä siihen kuitenkin ihan selvä viherrys tuli. Ei tietenkään ollenkaan yhtä voimakas väri kuin edellisenä vuonna värjättyyn valkoiseen villahuopaan. Kamera ei näe sitä juuri ollenkaan.


Tästä pitäisi nyt sitten ommella jotain...


tiistai 19. kesäkuuta 2018

muinaisaikaan vuodesta 2018


Olen ollut nykytekniikan ulkopuolella Euran muinaisajassa viikonloppuna. Koska nykyajassa on niin paljon kiireitä, en ehtinyt valmistella mitään kummempaa käsityötä mukaan. Pakkasin muutaman villalangan ja letitin nauhoja. Se oli kyllä ihan hätävara.


Yhdeksällä langalla. Koska lanka oli ohutta, laitoin sen kolminkertaisina nippuina. Letitys etenee niin että ensin vasemassa kädessä on viisi lankaa (musta, valkoinen, musta, valkoinen, musta) ja oikeassa  neljä (valkoinen, musta, valkoinen, musta). Sitten siirretään aina uloin lanka siitä jossa on viisi kahden ali ja kahden yli keskelle.



Ihan kiva kuvio tulee. Toisen nauhan tein paksummilla käsinkehrätyillä langoilla. Möykkyisempi tapaus. Langat ovat tuntemattomia kierrätyskeskusostoksia.


Nauhat ompelen lupiineilla värjätyn villahuovan reunaan koristeeksi.



Huh hellettä! Sää oli mitä mainioin ja varjo tuli tarpeeseen.


Ostoksia: kasvivärjättyä ohutta villalankaa kirjontaa varten. Materiaalit on, malli on, pitäisi vaan aloittaa. Saattaapa jäädä ensi vuoteen. Aina on suuria suunnitelmia. Juhannuksena pitäisi taas värjätä lupiineilla. Siitä on jo vähän niinkuin tullut perinne.

Toivotankin jo hyvää juhannuksen aikaa! Tuskin tässä ehtii enää ennen sitä tietokoneella istua.

***
Euran muinaisaikaan -tapahtuna:

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

tuplakissalippis


Lippalakin tuunaus

Etsiskelin varaosalippiksiä ja kaupassa oli alessa hauska korvalippis, mutta enhän minä käytä mustaa. Maalasin lippalakin akryyliväreillä.



Harkitsin ostaa eteen jonkin tiikeri-silitysmerkin, mutta mitä turhaa, koska sen voi itse maalata.

tuplakissa


sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

virkatut kivityynyt


Marokon mineraalit inspiroivat:

Makrokuvia kivistä ja virkattuja muotoja ja kuvioita. Kiven ja villan risteytys. En tavoittanut ihan sitä mihin pyrin, mutta hauska kokeilu kuitenkin.


Kiteitä. Virkkaamalla ei hevin saa kulmikasta aikaan, mutta pötkelöitä kuitenkin.



Akaatti. Punertavia raitoja.



Tyynyihin on käytetty itse kasvivärjättyjä villalankoja, etenkin granaattiomenaa ja aroniaa.



sunnuntai 27. toukokuuta 2018

korkkipallo


Se on taas kesä ja turhien täytepostausten aika. Käsityöt lähinnä pölyttyvät nurkassa.
Tämä korkkinen maapallo oli niin hauska, että piti hankkia. Mietin toki tuunausvaihtoehtoja: samalla idealla olisi voinut käyttää ihan peruskarttapalloa tai väsätä itse jostain styroksipallosta. No ei tullut tehtyä sitäkään käsityötä.


Tähän siis voi tökkiä neuloja esim. paikoista joissa on käynyt tai mitä nyt keksii. Kirjeystävät? Mistä tulevat tavalliset huonekasvit?

Minun neulani ovat vielä aika samoilla aikavyöhykkeillä ja toinen puoli palloa ammottaa tyhjyyttään.

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

virkattu rintamerkki


Lainasin keväällä kirjastosta kaikki VIRKKURI -kirjat (Molla Mills), joita hyllyssä sattui olemaan. En ole niitä ennen katsonutkaan. Kirjassa nro 4 pisti silmään virkatut rintamerkit, joka olisi helppo ja nopea toteuttaa. Kaivoin siis pöytälaatikosta kaikista isoimmat hakaneulat ja niihin virkkasin läystäkkeen. Täytyy sanoa, että minulle ovat aina haasteellisia nuo säännölliset käännökset ja kavennukset, koska silmukoiden laskemisantipatia.


Ohjeen mukaan näihin olisi pitänyt kiinnittää silitysmerkki. Netti tursuikin kaikenlaisia toinen toistaan hauskempia, mutta kaikki ihan liian isoja. Leikkasin askarteluhuovasta kuvion, jonka tikkasin kiinni. Tuo on siis kaktus, jos ei siitä tunnista ;)


Toiseen kiinnitin afrikkalaisen maalatun pullonkorkin, joka on kyllä jo itsessään rintaneula. Soveltaen meni nämäkin. 

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

erityisen hienoja kiviä


Vielä yksi ihanuus syksyiseltä Marokon matkalta: Siellä oli erityisen hienoja kiviä!


Hankin niitä varten hauskan pallopurkin Tigeristä, mutta siinä olikin niin pieni suuaukko, että kaikki kivet eivät mahtuneet sisään, pöh!


Atlas-vuoret taitavat olla varsinainen mineraalien aarreaitta. Ourika-joen kävelylenkillä löysin vaikka mitä kaunista. Kun kuitenkaan kiviä ei mitenkään erityisen hyvin tunne, niin nimiä niille on vaikea löytää. Hotellilta näyttivät heittävän rikkinäiset astiat alas mäeltä, koska lautasten paloja löytyi myös.


Työnimenä näillä koristeellisilla  kivillä on akaatti. Autiomaan punaisia kiviä kutsuin "karneoliksi", mutta vihreät ja siniset ovat vielä nimeämättä.


Kertauksena kuvat keruumaastoista. Yllä Atlas-vuoria. Fossiilt jäivät löytymättä. Niitäkin pitäisi olla paljon Marokossa. Yksi hieno iso kivi jäi Afagayn autiomaahan. Lentokentällä eivät olisi pitäneet, jos olisin rymäyttänyt laukkuhihnalle muutaman kymmenen kilon järkäleen ;)


torstai 10. toukokuuta 2018

pehmeetä touhua jyväskylässä


Jokkemaan erittäin hidas tiedotustoimisto välittää mainospalan. Onhan tämmöinen nykyisessä insta-maailmassa, jossa kaiken pitää tapahtua hetihetiheti, jo vanha uutinen.

Suomen käsityön museossa on auennut 28.4.2018 näyttely nimeltä PEHMEETÄ TOUHUA nordic outsider craft. Näyttely jatkuu 2.12.2018 asti.

"Suomen käsityön museon luovuuden ääriä haastava outsider-käsityötaiteen näyttely julistaa käsityötekniikoiden ilmaisuvoimaa, uskallusta ja yksilön itseilmaisua. Pehmeetä touhua -näyttely rikkoo käsityötradition rajoja ja yllättää katsojansa tuomalla esiin käsityöperustaista taidetta perinteisen taidekentän ulkopuolelta ympäri Pohjoismaita."

Siellä on taas mukana myös aikaisemmista ITE-taide näyttelyistä tuttu virkkaus/huovutuskooste, hieman uudessa hybridisusi-muodossa. En ehtinyt avajaisiin enkä ole itse käynyt katsomassa, mutta toivottavasti pääsee jossain välissä käymään paikalla. Jännää, mitähän siellä on tehty? Minäkään en tiedä.



sunnuntai 6. toukokuuta 2018

virkattu kolmiohuivi limoncello



Minulle tuli hinku kokeilla ohuita kauniisti kirjavaksi värjättyjä merinolankoja. Kävin siis Snurressa ostoksilla: Hedgehog fibers, väri wildcard. Perusväri on pirtsakka limeen vivahtava keltainen. Mutta mitä tehdä? Muutamat kokeilut menivät purkuun. Lopulta tuli mieleen, että eihän minulla ole ihan perus kolmiohuivia. Ei niin pitkästyttävää juttua ole koskaan viitsinyt ruveta tekemään. Novitan nettisivulta löytyi sellaisen ohje ja päätin katsoa millainen siitä tulisi. Voihan taas purkaa, jos ei alku miellytä. Otin virkkauksen Italiaan matkakäsityöksi ja pian sen nimeksi muuttuikin Limoncello :) Matkakäsityön pitää olla jotain yksinkertaista.

Kokeilin mukaan myös muita lankoja raidoiksi, mutta ei minulla ollut tarpeeksi ohuita eivätkä ne näyttäneetkään hyvältä. Nekin purettiin. Kotiin palattuani totesin, että tarvitaan lisää lankaa, huivi ei ole tarpeeksi iso. Kaveriksi valitsin Qing fibren, väri flamingo, oikein kunnon pinkki.




Onhan tälläinen kolmiohuivi aika tylsä, mutta ainakin värit ovat hienot ja lanka pehmoista. Varsin kallis kokeilu tällä kertaa, mutta muuten miellyttävä. Mukava käytössä. Minulla on sen verran langanvärjäyskokemusta, että hieman kyllä nyppi ostaa lankoja, jotka periaatteessa olisi voinut värjätä itsekin. Mutta eipä yhtä montaa värisävyä omasta kaapista löydy.




Huivin loppumetreillä virkatessani rupesin saamaan voimakkaita Stephen West -etiäisiä. Hitsi joku sellainen supervärikäs vaate olisi ihana! Onko tässä nyt vielä alistuttava neulomaankin ;)


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...