sunnuntai 16. syyskuuta 2018

friikki design viikko


Viime viikon aikana Helsinki design week on aiheuttanut vähän menoja, mutta kovin paljon en ehtinyt osallistua. Muutama tärppi kuitenkin.


Weegee ja Emma: näyttelyt tietysti laukattiin läpi, mutta varsinaisena kohteena oli trendilaji FREAKEBANA. Eli eräänlainen kajahtanut kukka- tai mikä vaan asetelma. Kaikki, missä saa tehdä jotain hölmöä turhia pingottamatta, vetää puoleensa kuin hunaja. Museo tarjosi kokeilumahdollisuuden ja inspiraatiota.


Tarjolla olikin yhtä sun toista. Koska on vaikea valita, niin kokeillaan sitten vähän kaikkea. Asetelman ainekset: tiikeri, parsakaali, kivi, vaahtokarkki, muovailuvahaa, teippiä, kuminauhoja, rautalankaa, neilikka, lehtiä.



freakebana viidakko


No, ehkä tämä ei ole mitään silmiä hivelevää taidetta, mutta ainakin oli hauskaa. Mikä parasta, ihmiset tekivät kaikki omanlaisiaan asetelmia pelkistetystä rönsyilevään ja hymy oli herkässä. Toivottavasti museon sivuille tulee kuvia tai ehkä ne menevät johonkin sellaiseen netin kolkkaan, jota en osaa käyttää.


Nordic designers´ pop-up shop vol. 6 ei ehkä ihan suoraan liity tähän, mutta sieltä löysin niin jokkemaa-camo-kuvioisen puseron (Uhana design), että hädin tuskin edes erottuu ympäristöstä. Ja sitten edellisen viikonlopun Design Market Kaapelitehtaalla, sieltä puseroon mätsäävät ananaskorvikset (Punainen norsu). Mitä tästä voidaan päätellä? Se sellainen mustavalkoinen pelkistetty design ei vaan ole minun juttu. Enkä ikinä selviäisi oikeasta ikebanasta, sori siitä. Liikaa sääntöjä.



sunnuntai 9. syyskuuta 2018

kesä jatkuu?


Ah, miten ihania päiviä tässä on ollutkaan! Helteen loppuminen on saanut luonnonkin toipumaan. Tekee niin mieli ulkona puuhailla, että olen katsastellut pihan kallion reunoja. Siellä olisi paljon kunnostettavaa ja uusia haasteita. Paljon unhoon jääneitä heinittyneitä ja puolivillejä istutuksia, jotka ovat levinneet ja sinnitelleet kuka mitenkin. Pääasiassa kaikissa penkeissä kasvaa kalliokieloa, päivänliljaa ja loputtomasti vuorenkilpeä. Tylsää. Tahdon monipuolisuutta.

Idea: Metsäpuutarha!


Yhdestä penkistä kaivoin nuutuneet vuorenkilvet pois ja siirsin toisaalle.


Idea on aivan alkuvaiheessa, mutta menin se mielessäni Maatiainen ry:n taimipäivään vierailulle ja hankin sieltä rohtosormustinkukan, keltasauramon, amurinkärsäkallan ja isotähtiputken. Meni oikeastaan ihan vaistolla, mutta kun jälkikäteen googlasin, pitäisi olla ihan ok. Ovat itsekseen lisääntyviä ja leviäviä. Kaivoin toisaalta pihasta myös jotain kellokukkaa, ehkä varsankelloa. Sitten kun laitetaan vielä jotain sipuleita ja ehkä maanpeitettä, niin siinä olisi alku.

Ai niin, heräteostoksena tuli myös kuunliljan siemeniä. Niistäpä luin että itävät huonosti. Innostuin vain kun pussin kyljessä luki, että kylvetään syksyllä. Onkohan niissä sama kuin akileijoissa, että ei voi tietää millaisia siementaimista tulee? Akileijoja pihalla on ja heittelen niiden siemeniä syksyisin sinne tänne. Kuten myös varjoliljan ja kirjopikarililjan siemeniä.

Toisesta alennusmyynnistä ostin komboksi keltavuokon, kevätlinnunherneen, balkaninvuokon ja kivikkokilkan. Tuo on vaan luonnostaan aika kuiva kalliomäki ja täytyisi varmaan enemmän kivikkokasvien suuntaan pyrkiä. Tyyliin kallioketo ja kuiva keto. Ehkä niittysiemensekoituksia? En ole vielä tarkemmin tutustunut aiheeseen, mutta minulle metsäpuutarha tuo mieleen "helppohoitoisen" itseohjautuvan pitkälti luonnonkasveihin perustuvan alueen, jossa ei ole selvää rajaa istutetulla ja luonnollisella. Täytyy lainata joku kirja. Tulevana talvena on aikaa lueskella metsäpuutarhan perusteita.



Käsitöitä ei siis malteta kovin paljoa harrastaa. Punontamateriaali osmankäämeistä voin raportoida, että ne kuivuivat ihan mukavasti vaikka piti lopulta tuoda ne sisälle, kun tuli sadepäiviä ja yökosteutta. Säilytysongelmaankin keksin ratkaisun. Koska kysessä tavallaan on kuitu, tuli mieleen sen kiertäminen vyyhdille. Kun lehdissä oli vielä vähän joustoa ja kosteutta jäljellä, kieräytin ne itsensä ympärille. Nyt ne vievät puolet vähemmän tilaa.


sunnuntai 2. syyskuuta 2018

maustetilkkuja 3


Marokkolaisten maustetilkkujen kokoaminen edistyy jälleen.



Tilkkublokit on harsittu pohjakankaalle ja yksityskohtien tikkaaminen, kirjominen, painaminen (ehkä?) jne, mitä nyt keksitäänkään, voi alkaa. Eipä unohdeta virkkaamista. Edetään hetken mielijohteella.


sunnuntai 26. elokuuta 2018

kuuman kesän kukkaikkuna


Joskus onnea voi olla liikaa ja tänä kesänä aurinko paahtoi niin kuumasti, että se ei enää ollut hyväksi huonekasveille. Saatikka minulle, koska olin käristyä hengiltä. Oli pakko pitää sälekaihtimia kiinni ja ironista kyllä, kasvit kärsivät liian vähästä valosta. Kun lämpötila parin kuukauden jälkeen laski yli kolmestakymmenestä asteesta, vetäisin taas verhot ylös ja alkoi tapahtua.


Caralluma hesperida aivan aivan räjähti kukkaan. Vaikea kuvata, mutta se on aivan kukkien peitossa. Nyt haju on melkoinen. Raatokukkien porukkaan kun kuuluu hän. Tämä kasvi kukkii yleensä joka vuosi mutta ei tässä määrin.


lähikuva kukista


Uusi tapaus sen sijaan oli pullukkajatropan eli Jatropha podagrican kukinta. Olen kasvattanut tämän itse siemenestä eikä se kyllä ole kovin pullea. Näitä ei ole vuosikausiin saanut kaupoista ja kyllästyin odottelmaan. Nyt niitä taas saisi. Paljon pulleampina. Joko tämä nyt sitten oli lopulta tarpeeksi vanha kukkimaan tai lämpö teki tehtävänsä.



sunnuntai 19. elokuuta 2018

vannomatta paras


Nyt se tapahtui. Sinäkin Brutukseni, tämä Mordor ja Moriarty, vanha viholliseni neulonta. Vannoin että en IKINÄ neulo. Siinä se on aloitettu. No, blogissa on nyt uusi tunniste. Neulonta, yäk.

Liekö viidenkympin villitystä? On pitänyt kokeilla uusia asioita. Takana on niin crosstrainingit kuin extreme runit. Kai siihen rääkkiin vielä vieheliäinen puikkojen kitkutus kestävyyslajina sopii :)

Jaksaa, jaksaa! Eli niin kuin yksi treenari karjuu: jos sä haluut tuloksii, sun pitää kärsii! (tätä huudetaan yleensä kyykätessä, mutta sopii minusta neulontaankin).

sunnuntai 12. elokuuta 2018

osmankäämikeräys


Bongasin bussin ikkunasta ohikulkumatkalla niin mahtavat osmankäämikasvustot, että oli pakko  myöhemmin palata materiaalinkeruumatkalle. Tontilla alkaa rakentaminen, joten ajattelin että ketään tuskin haittaa, jos kerään sieltä kasveja. Kun on näin kuivaakin ollut, ei edes saappaita tarvittu.


Jos kuivatus vain onnistuu, niin olisi yllin kyllin materiaalia tuleviin punontatöihin. Tai sitten paikalliset peurat ajattelevat, että ihana ruokapöytä katettu... Onkohan siellä mitään jäljellä kun menen hakemaan näitä kuivatuksesta? Jos on, niin matto/makuualusta on suunnitteilla. Olen käyttänyt osmankäämiä kaislan tapaan.


sunnuntai 5. elokuuta 2018

maustetilkkuja 2


Hiki. Mökin hieman kaupunki-ilmaa viileämmässä olossa sain muutamia tilkkuja tikattua.



Maustetilkut etenevät hyvin hitaasti. Nyt kun sille lopputyölle olisi todellakin ollut tarvetta. Harmittaa että en ole saanut enemmän aikaan.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

virkattu lippistuunaus


Tässä idea, jonka bongasin Virkkuri-kirjasta. Otetaan vanhasta lippiksestä lippa ja virkataan loput. Käytin paksua Marokosta ostettua lankaa. En lukenut kirjan ohjetta sen tarkemmin. Virkkasin päähäni sopivan "kulhon" ja ompelin lipan kiinni käsin. Lippa on aika kulahtanut, että mietin vielä tarvitseeko se maalia pintaan tai jotain. Tai tupsu... hmm.



sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

iisalmen kesä


Taide kuuluu kaikille, ainakin Iisalmessa. Siis ei vieläkään kummempia käsityöjuttuja, mutta reissu Iisalmen suuntaan. Siinä junaa odotellessa ehdin kiertää taidenäyttelyn koivukujalla.


Ja mikäpä oli kiertäessä. Aurinkoinen kuuma kesäaamu.


Sen vaikutelman sain, että ITE-taiteen piirissä liikutaan ja tekijöiden mielikuvitus olikin rönsyillyt valtoimenaan. Hyvän mielen näyttely.


Tämä lähes pakollinen osallistava neulegraffiti-osastokin löytyi ja täytyihän sitä vähän virkata. Edellisen päivän ukkossateet olivat kastelleet lankakätkön, mutta mitä siitä. 


Toki hikisellä junamatkalla oli mukana matkakäsityö, mutta eipä mitään valmista tullut vielä. Vapaa-aika menee nyt lähinnä varjossa lepäillessä tai puutarhaa kastelemassa. Kesästä nautiskellessa. Seuraavaksi pitäisi saada aikaan matka Jyväskylään käsityömuseoon.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

tillandsian pentuja


Sorruin ostamaan uuden tillandsian tai oikeastaan monta, kun kävi pieni nysverö sääliksi. Kukkakaupassa oli kukkineita ja siten "kuolevia" tillandsioita, mutta huom! ne tekevät poikasia.

Tämähän on ananaskasveille (Bromeliaceae) tyypillistä. Kannattaa muistaa, kun hankkii jonkin kukkivan, vaikka timanttiananaksen (Guzmania), että se kuihtuu kukinnan jälkeen. Tosin yleensä hyvin hitaasti eli voi mennä kuukausia. Ja juurelle tulee uusia kasveja. Niin oli käynyt tällekin tillandsialle, laskin neljä pientä poikasta.


Voi, yksi pikkuinen irtosi kun nypin pois kuolleita lehtiä. Se on liian pieni selvitäkseen vielä itsenäisesti. Poikasten pitäisi antaa kasvaa ainakin kolmannekseen "emon" koosta, ennen kuin ne irroitetaan. Ne voi myös jättää kasvamaan yhdessä.


Emokasvi kuihtuu niin vauhdilla, että epäilen selviävätkö pienetkään. Täytyy suihkutella ahkerasti. Olisipa mukava saada ne kasvamaan. Keväinen siemenkokeilu ei tuottanut tulosta.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

marokkotyylinen koru


Olen tehnyt tämän berber-tyylisen kaulakorun jo vuosia sitten eksotiikan kaipuuseen ja oli hauska Marokon matkalla museossa nähdä oikeita hienoja koruja, tämän esikuvia.


Korussa on koralli- ja lasihelmiä, simpukoita ja pieniä hopeaosia.


On niin kovin hankala käyttää jotain punaista, mutta yritän.

lauantai 30. kesäkuuta 2018

lupiinilla värjätty pellava


Juhannusviikonlopun kasvivärjäys onnistui! Vaikka alkuun hirvitti, kun huomasin että kaupunki on käynyt niittämässä kaikki lähiseudun lupiinit. Niitä ei löytynytkään ihan niin helposti. Sain kuitenkin ison muovikassillisen lupiininlehtiä kerättyä. Eikä metsäpalovaara tai vaihtoehtoisesti myrsky varsinaisesti ennustanut hyvää.


Värjäys ei muuten kauheasti työtä vaadi ja sujui siinä muiden puuhien ohella. Hiilosta tarvittiin myös grillaukseen ja välillä oli aikaa vain relata.



Muistelin pellavanvärjäysohjeista, että puretteeksi tarvitaan alunan lisäksi tanniinia. Heitin joukkoon pari kourallista käytettyjä teepusseja. Niistä tuli keiton aikana jättiteepussimöykky :)


Pellavaan tarvitaan muutenkin enemmän värikasvia kuin villaan ja kun vielä oli luonnonvärinen kangas, en odottanut kummoista tulosta. Kyllä siihen kuitenkin ihan selvä viherrys tuli. Ei tietenkään ollenkaan yhtä voimakas väri kuin edellisenä vuonna värjättyyn valkoiseen villahuopaan. Kamera ei näe sitä juuri ollenkaan.


Tästä pitäisi nyt sitten ommella jotain...


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...