sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

patikointia italiassa

Caprin huipulla

Tervetuloa erittäin pikaiselle laukalle läpi Napolinlahden ja Amalfin rannikon, jossa kävin vaellusmatkalla maaliskuun alussa. Vauhti matkalla oli reipas ja se sopi kyllä minulle, mutta kuvaamaan ei ehtinyt keskittyä vaikka toki kuvia tuli läiskittyä aina kun suinkin kerkesi. Opas veti ryhmää ja jälkeen ei voinut jäädä.

Sää oli vaihteleva ja lämpötila patikointiin sopiva 10 ja 15 asteen välillä. Keväistä mutta ei vielä kovin vehreää. Erittäin hyvä lääke kylmän suomalaisen kevään katkaisuhoitoon. Kyllä vesisade aina hanget voitaa...

Vesuviuksen kraaterilla

Matka alkoi kyllä pettymyksellä, koska Vesuvius oli pilvien peitossa ja näkymä rajoittui muutamaan metriin. No, kokemus sekin. Täytyy siis palata uudestaan.


Seuraavana päivänä Sorrenton niemimaalla Punta della Campanellaan mennessä oli kovia sadekuuroja ja toisaalta auringon paistetta.


Mukava, ei jyrkkiä korkeuseroja, ja hienot maisemat merelle ja Caprin saarelle.


Sorrento auringon laskiessa

Majapaikka oli Sorrentossa, jossa iltaisin patikoinnin jälkeen oli aikaa käydä syömässä ja shoppailemassa.


Yksi retkikohde oli Capri ja sen korkein kohta Monte Solaro, jonne kiivettiin. Köysiratakin olisi ollut tarjolla. Mielenkiintoista kasvillisuutta ja näkymät edellisen päivän patikointimaastoon mentereelle.

Monte Solarolla, Caprin kaupunki näkyy alhaalla



Lounaan jälkeen käveltiin kaupungin läpi saaren toiseen päähän. Caprilla kaikki on hyvin kapeaa, ajoneuvotkin!


Amalfin rannikkotiellä, auton ikkunasta nähtynä

Seuraavana päivänä oli lopulta kirkas taivas ja Unescon maailmanperintökohde Amalfin rannikko näyttäytyi kauniina ja kuulaana. Valtavan hienoa!

Positano

Täällä reittimme kulki alhaalta rannikolta Valle delle Ferrieren kautta ylös Ravelloon. Aurinkoinen päivä huokutteli jo maistamaan italialaista sitruunasorbettia.

Amalfi


Tämä vaellus oli yhtä ylämäkeä. Kuvat on kylläkin otettu alaspäin eli taaksepäin, koska yritin välttää kuvaamasta ihmisiä. Roikuin ryhmän hännillä ja sitten kipitin taas muut kiinni.


alhaalla näkyy Amalfi


Kuljimme laaksosta sitruunaviljelmien läpi metsään ja yhä ylemmäs vuorten rinteille.


Oli oikein mukava pysähtyä välillä evästauolle. Tämän paikallisen kissan kanssa jaoimme sardiinipurkillisen. On näin suuret korkeuserot äkkiseltään aika rasittavia ja jalat jo painoivat, hyvin kuitenkin päästiin perille Ravelloon. Päivittäiset kävelymatkat olivat noin 8 kilometriä, ihan sopivia.

Vesuvius Pompeijista nähtynä

Viimeinen retkikohde oli tietysti Pompeijin muinaiset rauniot. Siellä oli näin turistikauden ulkopuolella varsin rauhallista ja olisin viihtynyt pitempäänkin. Taas yksi paikka johon pitäisi ehdottomasti palata.


Pompeijin pääkatu

seinämaaluksia ja mosaiikkeja "Mysteerien talossa"

Näin matka sujui aivan muutamaan valokuvaan tiivistettynä. Vaellukset olivat mukava tapa havainnoida seutua kaikkilla aisteilla. Viikko tuntui vaan aivan liian lyhyeltä ajalta, tuntui että paljon jäi vielä näkemättä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi :)  Päivät kuluivat niin että aamulla lähdettiin hotellilta, käveltiin muutama tunti, pysähdyttiin lounaalle, käveltiin taas muutama tunti ja palattiin takaisin hotellille, Ilta oli vapaata aikaa. Matkaan tietysti kuului kaikki kuljetukset, mutta julkinen liikenne vaikutti toimivalta ja voisi kuvitella käyvänsä paikalla myöhemmin omatoimisesti. Maaliskuu ei ole vielä kiivainta turistisesonkia, joten missään ei ollut kauhea ryysis, kuten kuulemma myöhemmin kesällä. Osa paikoista on toisaalta vielä suljettuna.

Miellyttävää seutua kaiken kaikkiaan, kiitos Italia! Kunnes jälleen tapaamme.


sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

virkattu ketjukoru


Katselin Oma koppa - ympyrä -virkkauskirjaa ja tekaisin version avainrengaskaulakorusta. Mutta päinvastainen vuodenaika: Värit synkeästä pimeydestä kevään valoon.


Puuvillalankaa, virkattu avainrenkaiden ympärille. Kokeilin toista riviä, mutta se ei asettunut hyvin ja purin pois.


perjantai 30. maaliskuuta 2018

pääsiäistuulahdus italiasta


Tuon pääsiäisen ratoksi terveiset keväisestä Etelä-Italiasta, jossa kävin patikointimatkalla maaliskuun alussa. Sää oli vaihteleva, mutta ei se ulkoilmaihmistä haitannut. Pluspuolena oli se, että turisteja oli vielä vähän liikkeellä. Keräsin tähän vähän pääsiäiseen sopivia kukkakuvia.


Sitruunapuita matkalla Punta della Campanellaan.


Sadesäässä keltaiset käenkaalit olivat nupussa.


Vehkakasvi oli jo vähän ohikukkinut. Jokin kärsäkalla? Tunnen ulkovehkoja aika huonosti. 


Tyräkit kukkivat, taustalla Caprin saari sadepilvien peitossa.


Seuraavana päivä Caprilla oli parempi sää ja narsissit ja krookukset kukassa.



Sininen Lithodora rosmanifolia on Caprin tunnusomainen kasvi.


Violetit vuokot olivat kukassa joka paikassa.


Caprin puutarhapalstoja.


Amalfin metsissä oli esikkoja.


Hedelmäpuut aukoivat jo kukkiaan. Ehkä kevät oli sielläkin vähän myöhässä.


Maisemat olivat hienoja ja tulihan sitä suunnattua kamera välillä kaukaisuuteenkin. Kyllä retkikaverit ihmettelivät että taisin kuvata jokaisen kukkasen matkan varrella. 💚😁 Ne vaan ovat talven keskellä niin ihania! Maisemakuvia lisää myöhemmin. Kierrettiin patikoiden tavalliset kohteet Sorrento - Amalfi - Capri.

Hyvää Pääsiäistä!


sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

maustetilkkuja


Syksyn Marokon matka alkaa muuntautua tilkuiksi. Kankaat on värjätty itse.



Koe: voiko osan tilkuista virkata?


Koska matkalla kaiken keskellä oli virkkaus.



Teen erilaisia blokkeja. Tiedän mihin ne tulevat mutta muuten ei ole tarkkaa suunnitelmaa. Tekeillä on tilkkutyö, johon yhdistetään virkkausta.


sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

kevät alkaa kukkaikkunalla


On ollut aurinkoisia päiviä niin että on iskenyt kevätkaipuu. Mukavaa kun  pääsee jo puuhaamaan mullan ja kasvien kanssa! Istutin siemeniä, huonekasveja tosin. Tilasin netistä täpläpiispanhatun (Astrophytum asterias) *kaktus*, kaalipuun (Cussonia spicata) *eteläafikkalainen kasvi* ja kun minimitilaussumma piti saada täyteen myös tillandsian (Tillandsia makoyana) *ns. ilmakasvi* siemeniä.

kylvölaatikko framille

 Näistä kasveista olen aiemmin kokeillut vain piispanhattua kasvattaa. Se iti kyllä mutta pieni taimi kuivahti. Muut ovat uutta kokeiltavaa. Olo on taas kuin joulua odottaessa. Purkkeja pitää käydä kurkkimassa ainakin pari kertaa päivässä :)


Kierrätyskeskuksesta löytyi taas yksi retroruukku, toisin kaipaisin kovin paljon isompia. Viikonloppu menee nyt ruukunvaihtosavotassa. Pääpainon laitan tällä kertaa mehikasveille, tuokin ruukku päätynee jollekin niistä. Täytyy suunnitella hyvin, ketjuttaa vaihto pienistä isompiin. Minimoida ostot.


Viime kesänä kaktukset kukkivat hyvin, tässä muistoja niistä. Katsotaan miten käy, kun rääkkään niitä nyt ruukunvaihdolla. Niin kuin näkyy, tuokin on jo aivan piukeana ruukussaan.


Pieni kaktus, iso kukka.



Kaktukset ovat olleet täysin kastelematta syyspäiväntasauksesta saakka ja ajattelin että ollaan tarpeeksi lähellä kevätpäiväntasausta, jotta kastelun voi aloittaa tälle vuodelle.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...