sunnuntai 16. joulukuuta 2018

joulu lähestyy


Hyvää kolmatta adventtia!

Jouluvaloja on jo laiteltu.






Marokon matkakirja on jo kansia vaille valmis. Niitä pitää vielä vähän miettiä.



Luettavana kuva/tietokirja Explorers' Sketchbooks eli kirja tutkimusmatkailijoiden muistikirjoista, erityisesti niiden kuvituksesta, piirroksista ja maalauksista. Ihanaa selattavaa, taidokasta työtä. Kyllä se on ennenkin monien veri vetänyt maailmalle uutta tietoa keräämään.


sunnuntai 9. joulukuuta 2018

valopilkku 2018/1


Voi kääk, miten pimeää! Valopilkun aika!




Tilanne on niin paha, että heti alkuun kaksi kuvaa. Kuvailin helteillä kukkapenkkiä, jossa on erivärisiä kuunliljoja ja keijunkukkia. Sekä auringonvaloa.

***
Jokkemaan valopilkkujen on tarkoitus olla pieniä piristysruiskeita talven pimeän keskellä. Kyllä se kesä sieltä tulee!


sunnuntai 2. joulukuuta 2018

joulu hiipii jokkemaahan


Hyvää ensimmäistä adventtia!

Nyt kävi vanhanaikaisesti. Mitään turhaa jouluroinaa ei pitänyt ostaa, mutta kun olen bongaillut niin ihkuja joulukoristeita. Hiipivä tiikeri! Nököttävä kaktus!



Kaktuksen mallinen joulupallo, iik. Eikun tämä ON kaktus ja...


... nämä joulupallot 😄 ja kissoja.



Kierrätyskeskuksesta maalattu kirahvipallo. Näille pitää nyt tuunata asiallinen joulupuu, suunnitelma on. Väriä tarvitaan.

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

muodikas mehiläisvaha


Eräänä pimeänä iltana tartuin aiheeseen, josta olen hämärästi ollut tietoinen mutta vasta Strömsössä nähtyäni sain mitään aikaan. Hirveän huonosti olen viime aikoina jaksanut tietokoneella nettiä koluta eli ei tule äkillisiä "tuo pitää tehdä!" -inspiraatioita. Kännykkää en osaa netin selaamiseen käyttää, enkä aio opetellakaan. Puhelinta pidetään eteisen pöydällä ja vastataan siihen kun se soi. Näin on aina ollut. Muu on turhaa hömpötystä. Pinterest-tilin loin mutta en ole silläkään käynyt varmasti vuoteen. Mikähän tälläisen flegmaattisuuden on saanut aikaan? Joku digiähky?

Asiaan: Jääkaapissa on kuivahtanutta mehiläisvahaa omatekoisista voidehommista ja luoja nähköön kangastilkkuja tursuu joka kaapista. Silitin siis äkkiä pari kangaspalaa mehiläisvahakääreeksi.



Näihinkö se nyt muka pitäisi eväsleipä kääriä? Olen vähän skeptinen mutta voin toki kokeilla. Taidan kyllä lisätä jonkin kuminauhan, ettei eväät leviä reisussa reppuun kuin entisellä Jokisella.

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

pajuvarasto


Pitkästä, pitkästä aikaa kävin keräämässä pajuja punottavaksi. Tekee nimittäin mieli tehdä ensi kesäksi kukkatukia puutarhaan (tai siis pihaan, puutarha kuulostaa liiottelulta).

Nyt on hyvä aika kerätä kun lehdet ovat pudonneet mutta ei ole vielä lunta. Nyt saavat tekeytyä ja sitkistyä jonkun aikaa, riippuu vähän säistä.


Luonnonpajuja kun ovat, niin on vähän vaikea löytää tarpeeksi pitkiä ja oksattomia loimipajuja. Ohuita kudepajuja tukiin menee aika vähän, jospa näillä selviäisi. Onneksi lähistöllä oli raivattu pusikoita, joten oli sopivasti kasvanutta vesaa. Vanhoilta pajunpunonta-ajoilta pn jäänyt tapa pitää silmällä tien laitoja ja sähkölinjojen alusia hyvien pajuapajien toivossa.



sunnuntai 11. marraskuuta 2018

neuletuskailua


Tämä siis niin ei ole minun laji.

Olen siirtynyt ensimmäisessä neuleessani violettiin vaiheeseen. Loppu häämöttää, mutta se ei tule hetkeäkään liian aikaisin. Kerrokset ovat loppumattoman pitkiä. Tylsistyn kuoliaaksi.


lauantai 3. marraskuuta 2018

pyhäinpäivää



Hyvää Pyhäinpäivän viikonloppua!

Kuukauden takaiselta Saksan matkalta jotain teemaan sopivaa "matkailumainosta": Kiertelin muun muassa Schwäbische Albin kalkkikiviluolia. Tässä niistä syvin, Tiefenhöhle Laichingenissa.


Portaita ja käytäviä pitkin pääsee laskeutumaan noin 55 metrin syvyyteen maan alle.
Siis suurin piirtein samaan syvyyteen kuin Länsimetron syvin kohta Lauttasaaren salmen alla :)


Luola on veden syövyttämä ja siellä onkin aika kosteaa, mutta täällä ei ollut mitään valtavan suuria tippukiviä. Aika huimia kuiluja ylös ja alas. Ihan jännää, etenkin kun kuljin siellä ihan yksin.




Pöö! Sanoo opastuskeskuksen luolakarhun luuranko.


Kurpitsoja oli myynnissä joka paikassa, nämä kuvasin Ulmissa. Schwäbishe Alb oli oikein mukavaa matkailuseutua, Stuttgartin ja Ulmin välissä. Paljon erilaista nähtävää.

Rauhaisaa viikonlopun jatkoa!

***
matkailulinkkejä

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

ei mikään sisustuslehti-ikkuna


Kokeilin taas uutta juttua: Lähetin kuvan sisustuslehden "lukijan kuva -osastoon". Huonekasveista kun oli kysymys. Ikkunalautaa on kyllä pahuksen vaikea kuvata kivasti ja eipä otosta julkaistu mutta onhan minulla tämä oma julkaisukanava! Sinänsä hassua, koska tilanne on taas muuttunut. Kuva esittää jo menneisyyttä. Siirtelen ja vaihtelen kasveja kuitenkin aika usein. Jyväskylän reissulta tuli Viherlandiasta uusia kasveja ja uusia ruukkujakin on hankittuna.


Viherkasvit kun ovat valtavirtaa, niin ruukuissa on harvinaisen hyvät valikoimat. Hamstraan niitä nyt varastoon. Netistä tilasin, paitsi kasvoruukku ja kaktus Viherlandiasta. Pyöritellään näitä sitten keväällä taas uusiksi.


Kiva että sain ostettua uuden piispanhatun (kaktus) keväällä mädänneen tilalle. Vaihdoin sille ruukun ja huonostihan siinä kävi.

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Jokke testaa: silkkiväriä villalle


Testasin miten silkkiväri ottaa villaan, pitäisihän sen eläinkuituja kun ovat. Laiskuuttani en jaksanut tilata netistä "oikeita" villavärejä ja askartelukaupoissa niitä ei yleensä myydä.


Ja niin ihania lankoja kun lankakaupoissa on, niin kyllä niissä se hinta kirpaisee. Jyväskylän tuliaisena kuitenkin Lankakuppa Titityystä yksi Hedgehog fibres vyyhti. Ihanuus! Toisaalta: kirjavien lankojen värjäys on ihan helppoa itsekin. Jos vaan sopivia pigmenttejä löytyy. Minulla on ennestään keltaista ja sinistä, joilla saan "vain" erilaisia vihreitä. Pieniin eriin ei viitsisi ostaa lisää loputtoman riittoisia värijauheita. Muistelin silkkimaalauskurssilta, että nuokin purnukat ovat yllättävän riittoisia, vaikka onkin jo "lantrattua".


Testi kaikessa lyhykäisyydessään: Kerä luonnonvalkoista seikaveikkaa marketista, vyyhdille, liotus etikkavedessä, kattilan pohjalle pieneen vesitilkkaan, kaadellaan ja ripotellaan päälle erivahvuisia väriliemiä epätasaisesti, hidas kuumennus, lämmitellään puoli tuntia, kunnes vesi kirkasta ja kaikki väri on tarttunut lankaan (varo ettei pala pohjaan, koska vettä vähän!). Jäähdytys ja huuhtelu.

Ensimmäisessä satsissa oli turkoosi ja lisänä smaragdinvihreä ja keltainen. Koska "keitinvesi" oli aivan puhdasta eikä huuhtoessakaan väriä juuri irronnut, tämä värjäysmenetelmä näyttäisi sopivan myös tuolle silkkivärille. Voisi kokeilla myös höyrykiinnitystä.


Toinen aivan uunituore satsi: Turkoosi, sininen ja pari täplää keltaista. Hyvin sain nyt vaaleampaa, kuin pelkästään tuolla hyvin tumman sinisellä pigmentillä. Vertaus: https://jokkemaa.blogspot.com/2013/01/jokke-testaa-kolme-varjaysta.html

Tässä lähti huuhtelussa enemmän väriä, ehkä kuumennus jäi vähän hätäisesksi.


Voisi tätä värilaatua harkita. Vaikka värjäsin koko 150 grammaa lankaa ja vielä vähän vaalean vihreää nalle-jämää päälle, niin purkista kului alle puolet. Noissa on runsaasti sävyjä valmiina ja voi näköjään sekoitella muihin. Toinen vaihtoehto olisi Ashford happovärit, joita tuossa smaragdi olikin.


Pääasia että saa mieleistä lankaa eikä rahaa menisi ihan älyttömästi. Tähän testiin meni noin kolmannes kalliin merinovyyhdin hinnasta.

***
Jaahas, se taas päivät pimenee ja kuvatessa tulee harvoin teräviä kuvia.


sunnuntai 14. lokakuuta 2018

kukkaissaari Mainau

Mainau, die Blumeninsel im Bodensee

Syyskuun lopun kesälomalla Jyväskylän jälkeen otin suunnan minulle luontaisempaan ilmansuuntaan eli etelään. Vietin viikon Etelä-Saksassa, pääosin Bodenseen rannalla Unteruhldingenissa. Siitä pääsi lautalla näppärästi järven yli vastarannalla sijaitsevaan kuuluisaan Mainaun saareen, jossa on ihana puutarha.


Saarella on ruotsalaisen Bernadotte-suvun perintönä palatsit ja upeat kukkaistutukset. Ihasteltavaa piisaa ja kuulemma joka vuodenaikana on jotain erityistä nähtävää. Keräsin tähän muutaman kuvan omalta kierrokseltani. Sää oli hieno ja vierailu mitä miellyttävin.


Ruusupuutarha


Maisemat järvelle


Mehikasveja



Vuoden teemana oli Afrikka


Vesiputous


Daalialaakso, jossa oli kukassa 12000 daaliaa


Hämmentävä kukkameri




Perhospuutarha


Ja taivaanrannassa pilkottavat myös Alpit. Voi mitä inspiraatiota puutarhaan! Taidan lähteä ostamaan lisää kukkasipuleita...

Lisätietoa:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...