sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Marokossa osa 6


Marokon matka on saanut toimittaa tänä talvena viikon valopilkun virkaa ja tässä vielä aivan lopputunnelmat. Matkan viimeisenä päivänä oli vielä aikaa virkkauskurssin ulkopuoliseen ohjelmaan.


Puutarhamyymälät tai kukkakaupat, miksi noita nyt sanoisi, olivat houkuttelevia. Harmi vaan kun niistä ei voi mitään ostaa. Kasvien tuonti tuskin onnistuisi ja suuria saviruukkuja ja -lyhtyjä on aika mahdotonta saada kotiin kuljetettua. Täytyi tyytyä "ikkunaostoksiin".


Oli minulla siinä vielä yksi seikkailu. Pyysin majoituksesta jonkin reissuvinkin päivälle ja minulle järjestettiin "mysteerimatka". En tiennyt yhtään mihin taksi minua lähti viemään, muuta kuin että opas odottaa perillä. Ajettiin pari tuntia kohti Atlasvuoria ja päädyin Toubkal-vuoren luonnonpuistoon pienelle patikkamatkalle. Jee!


Lumihuippuinen Toubkal on Pohjois-Afrikan korkein vuori. Sinne kiipeäminen vaatisi jo useamman päivän ja oikeat varusteet. Minä sain parin tunnin kierroksen alempien vuorien rintellä muutaman berberikylän läpi. Tämä oli taas sellainen paikka, että olisi viihtynyt pitempäänkin. Saksanpähkinälehdot, kiviset vuoripolut, kylät eläimineen ja viljelyksineen, vesiputoukset ja monet luonnonihmeet jäivät sieltä mieleen.


Sitten oli enää palattava hotellille ikävän matkalaukun pakkausurakan kimppuun. Räpsin ostoksista muutaman kuvan. Kotopuolessa niitä ei ole pystynyt oikein valon vähyydestä johtuen dokumentoimaan.


Eksoottista väriä kotiin tekstiileillä eli suuri Handira (moroccan wedding blanket) räikeän punaisena, ei perinteisenä valkoisena ja tyynynpäällysiä. Niitä olisi voinut valikoida loputtomiin. Tarjontaa ainakin oli runsaasti!


Ja mitäpä sitä muuta Marokosta tietysti kuin kaftaani ja tossut (babouche). Turistelle oli tarjolla vaikka mitä houkutusta ja valinnan vaikeus oli aivan mahdoton. Yritin pitää mielessä mitä on helppo pakata matkalaukkuun eikä ole särkyvää.


Yksi suosittu matkamuisto oli pienet värikkäät (virkkaamalla?) päällystetyt palikat, joita kertoman mukaan käytetään kuurausharjoina kylpylöissä.

Lopuksi voi todeta vain että tämä virkkausmatka oli kyllä parhaita matkoja, mitä on tullut tehtyä. Gepardimatkaa ei tietenkään voi mikään päihitää, mutta taitaa päästä hopeasijalle. Vai onko se niin että viimeisin matka on aina se paras? Vai ehkä se seuraava ;)

lauantai 13. tammikuuta 2018

keltaisia roskisvärejä


Pieniä kotikeittiövärjäyksiä:

Olen syönyt granaattiomenia ja kuivannut niiden kuoret. Kun saatiin niistä kattilan pohja peittoon, niin oli aika värjätä. Keittelin kuoria ja heti niistä lähti kirkkaan keltainen väri. Tunnin keiton jälkeen tosin tilalla oli jotain lähinnä omenasoseen näköistä mössöä. Vähän epäillen värjäsin ensin pellavatilkkuja (puretteena teepussit) ja myöhemmin lankoja (lisätty alunaa). Kuoristahan sai hyvin väriä! Pellava tietysti oli aika hailakka sekä rasvainen karkea villalanka jäi aika vaaleaksi mutta marketin tarjouslaarista ostettu Novitan Sointu värjääntyi oikein hyvin.



Väriä vain riitti ja riitti. Lisäsin välillä vettä ja lisää lankoja ja sain useamman satsin erilaisia kullankeltaisen ja vaaleankeltaisen sävyjä. Kattila ei ole iso, joten värjäsin kerralla noin 50 grammaa 25 gramman vyyhdeissä. Väri on samantapainen kuin sipulinkuorilla. Eli sellainen peruskasviväri.

Toisen värjäyksen tein vanhalla rooibosteellä. Siinä oli pahan makuinen esanssi ja se jäi juomatta. Tein vanhasta kestohedelmäpussista jättiteepussin ja keittelin vahvan teen. Hyvin värjäsi kellertävän ruskeaa tämäkin.

Minulla on nyt ihan kiva määrä erilaisia violetteja (aroniat), ruskeita ja keltaisia lankanöttösiä jotain virkkausprojektia varten. Ja taidampa tietää mitä teen.


Taas tälläinen "ennen biojäteastiaa -värjäys"

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

virkkausta marokossa osa 5


Nyt on selvitty joulukoomasta, joka oli tietysti mukavan rentouttavaa, joskin liian pimeää. Voidaan taas palata etelän aurinkoon. Matkakatsauksessa on menossa virkkauskurssin viimeinen päivä.


Heti aamulla lähdimme pikkubussilla kohti Atlasvuoria ja Ourika-jokea. Pysähdyimme pienessä berberikylässä teellä ja toripäivää ihmettelemässä. Matka päättyi kukkulan laella olevaan hotelliin Kasbah Bab Ourika.


Maisemat olivat taas upeat!


Olimme saaneet mukaan pienen puujakkaran, johon oli tarkoitus virkata päällys. Minulla oli mukana aikamoinen nyssäkkä lankaa. Ja nyt tuo jakkarakin pitäisi jotenkin sovittaa matkalukkuun! Sen oli tehnyt se tuolintekijä, johon tutustuimme ensimmäisenä päivänä.


Hotellissa oli aivan ihana sisustus ja pihapiiri, grillibuffetti, uima-altaat, luomupuutarha, mitä nyt miellyttävään elämään vaan tarvitaan :) Asetuimme takapihalle virkkaamaan.



Olin jo monessa paikassa ihastellut puukaiverruksia, joissa oli kovin samanlaisia koristeaiheita kuin vanhoissa suomalaisissa rukinlavoissa.



Virkkasin tällä kertaa ohuemmista villalangoista. En ollut itse valinnut niitä, vaan toinen kurssilainen oli kiiressä napannut ne mukaan aamulla. Mutta valinta oli osunut hämmentävällä tavalla juuri sopivaksi. Nimittäin lankojen värit täsmäsivät aivan ympäröivään maastoon. Vuorissa oli samat punaisen, ruskean, harmaan ja vihreän sävyt. Kuvassa päällynen ei ole vielä valmis, koska pidin välillä jaloittelutauon.



Kävin lounaan jälkeen taas yksikseni kävelyllä hotellia ympäröivillä kukkuloilla. Jokilaakso ja vuoristo olivat tietysti valtavan hienot. Minä niin pidän maisemista, joissa näkee kauas ja korkealle. Ihan rauha, ei ketään lähimaillakaan. Jostain kaukaa kuului vuohien määkimistä ja paimenten huutelua. Kumma kyllä ei näkynyt lintuja eikä edes hyönteisiä, sitä ihmettelin.



Panoraamakuva jokilaaksosta, klikkaa suuremmaksi


Hotellin puutarhassa näin myös matkan kauneimman kissan. Kissoja kuljeksi kaupungilla ja pihoilla. Voi, tämä oli siis viimeinen kurssipäivä ja osa kurssilaista valmistautui jo kotimatkaan, mutta minulla oli onneksi vielä yksi ylimääräinen päivä odottamassa.

***

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...