köynnöstukia

Ennen lumen tuloa kävin keräämässä pajuja ja annoin niiden pari kuukautta sitkistyä varastossa. Sitten oli hiihtolomalla sopiva hetki pajunpunontaan. Hyvin riittivät pajut, sain aikaan viisi köynnöstukea. Enemmän kuin oli tarkoitus.

Koska punnonnasta oli pitkä tauko, ensin tein ihan mitä sattui ja jouduin lunttaamaan kirjasta. Toistaiseksi pysyvät kasassa.

Kevättä ilmassa.

Vielä se on varjo vaan mutta mukava jo miettiä mitä köynnöksiä istuttaisi.

pajuvarasto

Pitkästä, pitkästä aikaa kävin keräämässä pajuja punottavaksi. Tekee nimittäin mieli tehdä ensi kesäksi kukkatukia puutarhaan (tai siis pihaan, puutarha kuulostaa liiottelulta).

Nyt on hyvä aika kerätä kun lehdet ovat pudonneet mutta ei ole vielä lunta. Nyt saavat tekeytyä ja sitkistyä jonkun aikaa, riippuu vähän säistä.

Luonnonpajuja kun ovat, niin on vähän vaikea löytää tarpeeksi pitkiä ja oksattomia loimipajuja. Ohuita kudepajuja tukiin menee aika vähän, jospa näillä selviäisi. Onneksi lähistöllä oli raivattu pusikoita, joten oli sopivasti kasvanutta vesaa. Vanhoilta pajunpunonta-ajoilta pn jäänyt tapa pitää silmällä tien laitoja ja sähkölinjojen alusia hyvien pajuapajien toivossa.

aurinkoa odotellessa

Päivä pitenee!

Sitä voi juhlia, jouluihminen en ole.

Tämän vuoden (joulu)koristeet ovat pari kaiverrettua kurpitsaa kierrätyskeskuksesta, vanha puinen krokettipallo mökin vajasta ja ukin tekemä kuparilyhty (muistan tälläisen jo lapsuudesta, ukki ilmeisesti teki niitä aika paljon. Minusta se oli tosi hieno).

Otetaan rennosti! Nostetaan jalat viidakon (=patterin) lämpöön ja paistatellaan auringon kirkkaassa (=elohopealampun kalvaassa) valossa herkkuja napostellen. Tein lepopäivän ratoksi ananastorttuja ja kookosbaanaanismoothien. Meidän lähikaupassa ei muuten tahtonut löytyä ananashilloa. Kookos-, passio-, mango- ja tiesmitämuutahilloa oli vaikka kuinka. Aioin laittaa torttujen päälle kookoshiutaleita, mutta ne olivatkin loppu. No ehkä liika on liikaa...

(Joulu)kuusi on itse punottu pajusta. Löytyi varastolaatikosta ja otin pitkästä aikaa käyttöön.

Käpypipot ilmaantuivat myös näkyville.

Hyvää joulunaikaa kaikille, miten ikinä sitä vietättekin!

unisieppari

Tuntui sen päivänvarjon jälkeen, että pitää tehdä myös perinteisempi unisieppari.
Materiaaleina pihlaja, tuomi, pellavalanka, itse tehdyt savihelmet ja tikan sulat.
Ei siitä tullutkaan ihan perinteinen vaan silmän muotoinen.

netistä löytyykin paljon kuvia erilaisista unisieppareista, monenlaista inspiraatiota ja vaihtelevia materiaaleja. Hakusana DIY dreamcatcher.

perinteinen malli:

http://www.nativetech.org/dreamcat/dreminst.html

mutta myös muunlaisia versioita, tässä yksi kooste:

http://creaturecomfortsblog.com/home/2011/07/26/today-i-love-diy-dreamcatchers.html

Erityisesti huomiotani kiinnitti kivasti paperille maalatut sulat

http://www.missmodish.com/modish/2011/03/diy-dreamcatcher-.html

(täytyy kokeilla!)

Pajua päähän

Kaivelin taas blogin arkistoja, koska yllättäen vanha pajuhattu on ilmeisesti nousemassa uudestaan esiin (ups, eivät kuvat taida olla ihan oikein, kun ovat joskus tulleet vanhan editorin kautta). Punoin muinoin pajusta kaikenlaista huonekaluista hattuihin.

Tämä pajuinen korvahattukin on yksinkertainen "venetarjotinmuunnelma", sellainen suikula, joka pajunpunontakurssilla aina vissiin punotaan ensimmäiseksi. Kun ihmiset kurssilla punoivat suppilokoreja, niin kyllähän niistä vitsailtiin, että tulisihan tästä hattukin. Minulla kun on huopainen korvahattu, se johti ajatukseen punotusta korvahatusta. Eihän tätä tietenkään varsinaisesti käyttää voi, mutta tekeminen oli hauskaa. Taisin olla kas kummaa ainoa, joka sen pajuhatun sitten lopulta teki.

Näitä pajuja on niin vaikea kuvatakin. Punoin silloin myös naamion huvikseni.

ps. se onkin arvonta taas kohta tulossa!

Jokke testaa: kirjontakehys

On jo varmaan käynyt ilmi, että en ole "perinteisen" kirjonnan ylin ystävä, mutta kun helpon näköinen ja kissainen aloittelijan paketti tuli vastaan, kokeilin kuitenkin.
Yleensä vain tuherran johonkin kankaan nurkkaan, kai tuolla kehyksellä on joku tarkoitus.
Kehystä voisi ehkä käyttää myös johonkin muuhun...

Eipä mennyt kauaakaan ja siinä se kissa haukottelee.

Vähän kuin kartan digitointia: suoria kohtia voi harppoa vauhdilla ja sitten mutkissa tikataan tiheämpään.

Tai ehkä kirjonnassa on tavoitteena tasainen pistonpituus, mistäs minä tiedän.

Lisäsin malliin vähän väriä, kuten vihreän ruohikon.

Oi saisipa nyt aurinkoisella ruoholla kelliä ja kylkeä kääntää.

Laitoin tämän kisun pajusta punomani kissalampun viereen.

Ja niitä myy Whimsiology

Swamp princess: viitta

Kosteikko ideaa

Lisäkoristeita vapaalankahuovutettuun liian pieneen hartiahuiviin

Swamp princess viitta

itse kehrättyjä ja ostettuja villalankoja,

sulkia, simpukoita, silkkiperhosen koteloita

ennen kuva:

Taas yksi näitä kaappiin hautautuneita vanhoja käsitöitä.
Villalangasta vapaahuovutettu tekele, joka tuntui aina kaipaavan jotain lisää.
Mukana myös muinoin itse pajusta ideoitu ja punottu vaateteline.

Kun nyt kerran sai lopultakin käytettyä johonkin itse kehrättyjä lankoja ja varastoa huvennettua, voisi harkita lisää kehräystä...

aiemmin tehty säärystimet
kaikki lähti kauniista sulista.
Asiat muhivat yleensä aika hitaasti vuosien kiitäessä ohi.

Sillä on savesta sakarat...

Sillä on savesta sakarat ja pajusta pakarat. Mikä se on? Tämän Jokkemaan kansanarvoituksen vastaus on tietysti Hapsenkakkiainen (pöytälamppu). Iänkaiken vanhoja pajukurssin satoja, kuvailin niitä vastikään. Ai kun tykkään punomisesta!

Toim. huom. hapsenkakkiainen on myös sarvijäärä (koppakuoriainen)

Kissavalo

Edes joku kuva vanhoista pajutöistä... aika moni niistä näyttää olevan lamppuja, jos korit lasketaan pois. Tässä olisi tämmöinen erittäin yksinkertainen seinälampetti. Sehän on oikeastaan sen aivan ensimmäisenä punottavan "venekorin" puolikas. Siellä on sisällä jokin halpa ja yksinkertainen ikealamppu, joka luo nyt kissamaista valoa. Silmien kohdalla on aukot punoksessa, silmät ja nenä ovat sulatuslasia. Olin yhtä aikaa sulatuslasikurssilla, joten niitä tuli yhdistettyä moniin pajutöihin.

Tee se itse: Pikkuinen nahkavene

Tässä pieni muinaistarina vuodelta 2004, paikkana on Kierikkikeskus Yli-Iissä. Kuvien copyright LM. Jokkemaassa asuu kivikautinen heimo, joka on tosi nössö. Se tulee ulos vain kauniilla ilmalla ja vaatii hotellissa kaksi untuvatyynyä. Kierikkikeskuksen muinaistekniikkaviikolla saatiin kuitenkin aikaan pieni nahkavene eli coracle. Näin sen valmistus etenee:

Rantahiekkaan on tökitty pystyyn soikion muotoon pitkiä pajukeppejä, jotka on taivutettu vastakkain ja sidottu nahkahihnoilla. Vene on tässä siis pohja ylöspäin. Veneeseen punotaan pohja ja reunavahvike.

Kehikko nyhdetään irti maasta ja reunan punosta vahvistetaan.

Otetaan yksi kokonainen tuore hirvennahka (tai lehmännahka tai käyhän muovipressukin) ja kiristetään se kehikkoon karvapuoli sisäänpäin. Karvan poistaminen ei ole välttämätöntä, mutta tekisi veneestä kyllä kevyemmän. Nahka sidotaan kiinni kehikon rakenteeseen. Kokeilin tässä tuollaista, että jätin tukipuut pitkiksi ja pujotin nahkan niihin. Sen voi myös kääntää reunan yli sisäpuolle ehjänäkin.

Kaiken muun hirvestä voikin sitten käyttää johonkin muuhun, mutta jännelankaa tarvitaan, sillä hirveen on pitänyt puhkoa muutama reikä, että se on saatu hengiltä. Reiät pitää tikata umpeen tai veneelle käy pian huonosti vesillä. Reikäkohdan voi vielä tiivistää pihkaliimalla.

Sitten vain melomaan! Tässä vene vesillä heti tuoreeltaan. Nahka kuivaa ja kiristyy kehikkoon, jos venettä säilytetään kuivassa paikassa. Eikä jonkinlainen rasvaus tai tervaus varmasti olisi pahitteeksi. Sään armoilla käsittelemätön nahka mätänee pikapuoliin.

Asiaan liittyviä linkkejä:

http://www.kierikki.fi/

http://en.wikipedia.org/wiki/Coracle

Voi, en löytänyt kuvaa Kuralan kylämäen arkeologisen kokeiluverstaan tekemästä oikein hienosta nahkaveneestä....

Pajua: se on lintu, se on lentokone...?

Valitettavasti minulla ei näytä olevan juuri mitään kelvollisia kuvia pajunpunonnastakaan. Tämä homma on ollut vähän jäissä, sillä joka paikka on tupaten täynnä pajuhärveleitä. Olen ollut useasti työväenopiston kursseilla eri paikkakunnilla ja punonut kaikkea huonekaluista koruihin. Niitä on sitten pitänyt tuputtaa kaikille tutuille ja sukulaisille, keille vain kehtaa. Punonta on vaan niin mukavaa. Pidän tällaisistä käsitöistä, joissa ei tarvita mitään työkaluja, ainakaan kovin paljon, muuta kuin omat kädet ja hampaat! Huovutus on samanlaista aitoa käsityötä.

Tällainen kuva löytyi. Kurssilla oli ohje siitä, kuinka punotaan possu. Minun mielestäni ei ole mitään materiaalia, josta ei voisi tehdä kissaa. Possu/kissa aloitetaan normaalina korinpohjana takapuolesta ja punotaan laitaa ylöspäin kunnes se suipennetaan kärsäksi/kuonoksi. Kissa tarvitsi aika monta levennystä ja kavennusta ennen kuononpäätä. Eihän se ihan putkeen mennyt... Eli tämä nyt on joku eläin, sekasikiö. Jalat ja häntä on liitetty runkoon erikseen. Silmät olen tehnyt lamppulasikurssilla (tai toisen, koska toinen on opettajan näyttämä malli) ja nenu on sulatuslasikurssin satoa. Viikset ovat rautalankaa. Minulla on tapana yhdistellä saman lukuvuoden kurssien antia keskenään.