lauantai 31. lokakuuta 2015

madot pois


Happy Halloween!

Hauska "matolääkepurkki" kirppikseltä, sopii tähän viikonloppuun.


torstai 29. lokakuuta 2015

matkantekoa


Minulla on ollut tässä jo hyvän aikaa kehkeytymässä matkakuume. Ostin jopa elämäni ensimmäisen matkalaukun. Mutta vielä pitää malttaa. Kaikenlaista "tarpeellista" ehtii sillä aikaa hankkia, kuten vaatteita, joissa on aurinkosuojaus tai uudet vaelluskengät.

Matkalaukun voi näköjään suojata kankaisella suojapussilla (luggage cover) ja sillä saisi myös tuunattua tylsän matkalukun omanlaisekseen. Ja minähän ostin oikein joustavaa lycraa, että tästäpä hurautan yksikertaisen "sukan" matkalaukun päälle. Vaan eipä kone ompele tuollaista materiaalia. On vaihdettu neulat ja kokeiltu vaikka mitkä jousto-ompeet, mutta aina sama tulos. Melkein pelkkää hyppytikkiä! Kun vaihtaa tavallisen kankaan niin hyvin ompelee. Pahus! Mikähän voisi auttaa? Tietääkö joku lycran ompeluvinkkejä?

ei läheskään jousto-ommel



Koska matkalla minua hermostuttaa eniten kentälle ehtiminen, niin kävin sunnuntaina testaamassa uuden kehäradan ja yhteyden lentoasemalle. Kun tuli se yksi ylimääräinen tunti talviajan takia ;) Tietää sitten missä sitä laukkua pitää raahata. Tosin ei se nyt kyllä kovin vakuuttava vielä ollut, että saas nähdä käytänkö sitä loppupeleissä ollenkaan. Ja en ollut ennen käynyt lentokentän näköalatasanteella. Ompa se pieni! Mutta jos nyt kuume vähän laskisi...




lauantai 24. lokakuuta 2015

maalattua ja painettua


Ja vähän ostettuakin. Eli uusia tyynyjä. Teki mieli tehdä muutama erikoisen muotoinen tyyny. Toisaalta etsin esiin vanhat painosapluunat ja toisaalta maalasin ihan vapaalla kädellä.


Näillä kaktussapluunoilla olen kauan sitten painanut yhtä sun toista. Voisikin etsiä niitä kankaita esiin pitkästä aikaa. Painovärien värivalikoima oli aika niukka, mutta sitten huomasinkin että sininen ruukku sopii täydellisesti yhteen tuon ostetun tiikerityynyn kanssa. Taustakangas on kierrätetty paidanhiha, värjäyskurssin jämiä.


Ananaksen tai kaksi maalasin pellavaiselle hameenkappaleelle. Suurinpiirtein samalaiset, niin sai kaksipuolisen tyynyn. Kaktustyynyssä sentään älysin kääntää sapluunan peilikuvaksi toista puolta varten. Kivasti selvisi ihan kotona olevilla materiaaleilla.


Tiikerityyny Etsyn kautta

Mitenkäs nyt aina kun näen jonkun kivan jutun, niin se on peräisin Australiasta? Kummallista.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Jokke testaa: liikkuvaa kuvaa


Täytyyhän sitä esitellä vielä yksi viidenkympin villitys eli työkavereilta lahjaksi saatu action kamera, liekö suomeksi ihan vaan toimintakamera (eikö olekin ihkuja työkavereita?). Täytyy myöntää että käyttö alkoi vähän hankalasti. Tämä on ihan halvin malli ja se että kuvauksen saa nähtäväksi, vaatii viitseliäisyyttä. Kamerassa ei ole mitään näyttöä, joten on aika arpapeliä, mitä on kuvannut. Kameran kotelo pitää räplätä auki, kaivaa ulos mikroskooppinen muistikortti, äheltää se kortinlukijaan ja siirtää tiedosto tietokoneelle. Siis oikeesti, kuka kestää tälläistä viivytystä nykyaikana, kun kaiken näkee heti kännykästä. Piuhalla yhdistämällä ei mitään reaktiota. Minulla vielä kone jumitti täysin, kun tätä yhdistelmää ensi kertoja kokeilin. Missähän vika? Kamerassa? (ei, se tuntuu kyllä nauhoittavan jotain), muistikortissa? (vaikea sanoa, en ole ennen noin pientä nähnytkään), kortinlukijassa? (toimii isommalla kortilla) vai koneessa? (huolestuttavaa, koska kamera vaatii käyttöohjeen mukaan uudempaa käyttistä kuin tässä antiikkilaitteessa on) Aikamoisen googlettamisen, käyttöohjeiden selailun ja jopa ensi kertaa elämässä live chatin jälkeen päätin vielä ostaa uuden kortinlukijan ja helpotuksekseni "vika" oli niinkin halpa. Ei sentään ihan vielä tarvinnut ruveta tietokoneen ostoon. Toimii!

Sitten kuvaamaan! Tässä muutamia kuvakaappauksia ensikokeiluista. Varsinaista actionia vai mitä :) Kuvattuna on kaikkea "jännää" kuten spektaakkelit nimeltä Kompostin kääntämininen, Lehtien haravointi ja Rännien puhditus. Pitää nimittäin opetella arvioimaan mihin ja miten kamera on paras kiinnittää. Niin, kun siinä ei ole sitä näyttöä. Kuva on hyvin laajakulma, joten kyllä siihen leveyssuuntaan tavaraa tulee. Mutta osuuko se toiminta sitten kuvaan?


Haravointi kuvattuna saa kenet tahansa voimaan pahoin. Kylläpä siinä pyörii ympäriinsä, yäk. Päähän kiinnitettynä kamera ei ole hetkeäkään paikallaan. Ehkä se pitäisi kiinnittää haravaan... Fail.


Rännien puhdistus oli varsinainen pannukakku, sillä ränni loisti täysin poissaolollaan ja pääosan oskarin vei näyttelijä nimeltä Tikapuiden ylin porras. Kamera otsassa nääs. Fail.


Metsässä käyskentelykin oli aika kiikkerää ja huomasin, että en näköjään katso juurikaan eteeni, vaan pää pyörii taas joka suuntaan. Tulos oli parempi, kun kameran kiinnitti repun kantohihnaan. Minä itse saan tosi helposti pahoinvointia mistä vaan keikunnasta. Huvipuiston laitteisiin en menisi mistään hinnasta ja bussissa vatsaa kääntää jo se että joku muu selaa kännykkäänsä, ai kamala. Ajatuskin tekee pahaa. Täytyy siis panostaa mahdollisimman tasaiseen kuvaan, jos aikoo itse katsella kuvauksiaan.


Pyöräillessä tilanne oli jo siedettävämpi. Ehkä kamera on tarkoitettu kiinnitettäväksi johonkin kulkupeliin. Vaikka kamera oli otsahihnassa, niin kuvaa pystyi katsomaan voimatta kovin pahoin. Typerältähän aika iso kamera otsalle kiinnitettynä näytää... Alkaa ymmärtämään miksi elokuvia kuvataan yleensä sellaisilta raiteilta.


Hurjaa alamäkipyöräilyä (not!). Toimii myös repun ja pyörän kanssa. Voisi myös hankkia sen pyöräkiinnikkeen. Kyllä tästä vielä joku selko saadaan. Oppia ikä kaikki.


Paras tulos tähän mennessä saatu reppuun kiinnittämällä. Pitää vaan askarrella tuohon joku tukevampi kiinnike. Sain ensi hätään sullottua kameran päähihnan repun olkahihnaan. Retkeillessä minun tuota on tarkoitus käyttää, joten sopii hyvin. Saahan tuolla minun digikameralla ja kännyllä videoita, mutta tässä on kai se lisäpointti, että kädet jäävät vapaaksi siihen toimintaan. Ja älyttömän hyvä on myös se, että ei voi itse näkyä kuvassa, kun on itse kuvaajana. Nyt sitten niitä jänniä toiminnantäyteisiä retkiä odottamaan. Ja en ainakaan vielä ala laittamaan mitään videoita youtubeen ;) tai mihin niitä nykyisin laitetaan, ei niistä pysy perässä.

Seuraavaksi testissä personal trainer, heissan!

lauantai 17. lokakuuta 2015

huivin tein


Nyt ovatkin jo varmaan kaikki huomanneet, että tänä vuonna on ollut joku vihreä-ruskea-kausi. Ei voi mitään, kun joku väriyhdistelmä viehättää, niin sitä on sitten oltava. Ompelin Oulun matkamuistokankaasta huivin eli leikkasin kankaan kahteen suikaleeseen, yhdistin ja kanttasin reunat. Mutta voipahan taas ihailla ruskeaa ja vihreää yhdessä. (Kangas on jotain etelä-amerikkalaista ohutta puuvillakangasta, en enää muista tarkasti).


Vaan ne on kyllä vaikeita nämä asu- ja selfiekuvat yleensä! Miten niitä oikein kivasti ottaisi? En ole niihin koskaan tyytyväinen. Ei kai siinä auta kuin harjoittelu.


keskiviikko 14. lokakuuta 2015

sumua joella


Kymijoki 13.9. syksyn ensimmäinen sumuaamu


Tyyntä ja kimmeltävää, sitä oli mukava kuvailla.






lauantai 10. lokakuuta 2015

tilkkupäiväkirja


Luulisin että tämä kesän kestänyt tilkku- ja kirjontatyö on valmis. Aloitin keväällä tekemään pieniä tilkkupaloja lisäämällä vihreää ruskeaan Spiritclothin innoittamana. Vähitellen tajusin, että siitä on tulossa Madeiran matkan tilkkupäiväkirja (journal quilt). Onhan siinä kuusi blokkia keskellä ja kaksi pitkulaista reunoilla. Mitään etukäteissuunnitelmaa tai tavoitetta ei ollut. Tein paloja, jotka sitten yhdistyivät jotenkin.



Kai ne ovat siellä, erilaiset matkapäivät, kasvit, puutarhat...




Vuoret, kivet, levadat...





Ripustin sen korituolin päälle.




Siihen on talletettu vihreitä kasvimuistoja aika abstraktisti.


Materiaaleina erilaisia käsin värjättyjä tilkkuja ja pellavakangasta. Ne on tikattu käsin pohjakankaalle, joka on jokin vihreä puuvillakankaanpala kierrätyskeskuksen ilmaistorilta. Ei mitään kovin viimeisteltyä. Mukavaa hidasta tekemistä mutta kuitenkin vaihtelevaa. Tekisi mieli aloittaa saman tien uusi, kiva käyttää värjäyskokeiluja johonkin. Ideakin olisi...

Matkasta

torstai 8. lokakuuta 2015

grrr


Seuraa tärkeä tiedotus sukulaisille ympäri Suomea!

Sapelihammastiikeri on saapunut Jokkemaahan!


Kyseessä on toivomani synttärilahja, jota juhlissa edusti siskontytön piirtämä kortti ja yhteistyönä askarreltu mallitiikeri komeilla katajaisilla kulmahampailla. Näistä myös suuret kiitokset juhlaväelle! Varsinainen lahjatoive oli sapelihammaskissan pääkalloreplika, jonka sitten itse pistin tilaukseen. Tähtäsin saapumisen tähän lähemmäs oikeaa syntymäpäivää.


Pienten ja suurten kissojen suurena ystävänä olen tälläisen aina halunnut. Luulin jo joutuvani shoppailemaan amerikkalaisissa nettikaupoissa, mutta yllättäen edullinen versio löytyi paljon lähempää, nimittäin maailman kaikista paikoista Lieksasta! No säästin siinä kivasti matkakassaan ;) Mietin vähän että millaista laatua tuo mahtaa olla ja kyllähän muovissa vähän valinsaumoja näkyy. Mutta kelpuutetaan. Tästä ei nyt sitten yhtään tiedä onko tämä Smilodon vai kuka.


Sapelihampi patsatelee toistaiseksi olohuoneessa, katsotaan vienkö sen töihin joskus myöhemmin. Telineessä olisi sellainen rautatanko, jolla kallon saisi pystyyn mutta olkoon noin. Tosin alaleuka ei ihan pysy paikallaan.


Psst, näitkö tuon uuden kaverin?


Joo, on se hurja!


Grrr!!

hakusana: Sabertooth skull replica

tiistai 6. lokakuuta 2015

Jokke testaa: kuiva paperi


Kaikkea sitä ihmiset keksii ja joku hölmö ostaa (se olen minä TAAS).

Oli ihan pakko testata kun kaupassa tälläisen ihmeen huomasin. Kyseessä on jokaisen puskapissaajan pelastus: vessapaperin sadesuoja. Ärsyttääkö sadetakin taskussa selluksi myttääntynyt vessapaperimöykky? KYLLÄ. Saanko esitellä: kuivasäkki, jossa on sisällä vessapaperirullan pidike. Pussin suu rullataan siis vesitiiviksi,  kun rulla ei ole käytössä. Pussissa on myös kantohihna, jonka voi sujauttaa vaikka kaulaan tai johonkin siihen puskaan, jossa kykkii piiloutuneena. Vessapaperia voi vetää rullalta pussin avatusta suusta. Oi luksusta! Kyllä taas länsimaisen ihmisen kelpaa :)

Laite on testattu ankarissa oloissa (=kaatosateessa) ihan kehä ykkösen ulko- mutta sentään kehä kakkosen sisäpuolella. Toimii hyvin, kuivaa paperia niin kauan kuin rullassa riittää. Ainoastaan pientä pyörimisvastusta täydellä rullalla. Mahdollisesti miinusta myös pakkauksen koosta, viehän rulla enemmän tilaa kuin pari arkkia paperia, mutta jos reppuun sopii niin mikäs siinä. Huomatkaa myös unisex-pakkaus, sopii molemmille sukupuolille X) Onko turhake? Ei ole kyllä kuivan paperin voittanutta... Tämä lähtee mukaan niille reissuille kun ei ole vessaa kohtuullisella etäisyydellä.

lauantai 3. lokakuuta 2015

skyscarf syyskuu



Syyskuun valo on jo viisto.

Ateneum, näyttelyyn menossa

Taivalla näkyi usein auringon säteitä pilvien lomasta.


Syyskuu oli myös kiireinen.


Aamut ja illat alkoivat jo olla aika hämäriä. Töihin pyöräillessä Lauttasaaren sillalla oli niin hieno auringon kurkistus, että lähetin yhden kuvista Ylen sääkuviin, ilmeisesti sitä ei kuitenkaan julkaistu.

Kauppatori



Skyscarf september



Syyskuussa käytin muutamaa erikoslankaa: käsinkehrättyä pinkkipilkkuista Euran auringonlaskua merkkaamaan. Sinertävää käsinkehrättyä erästä toista hienoa sumupäivää varten, tästä ehkä kuvia myöhemmin. Keltainen raita on syyspäiväntasaus ja iso puunappi on superkuunpimennys, jota siis en nähnyt.


Otin käyttöön viimeisen indigovärjätyn pikkuvyyhden. Tummin sininen loppui kesän kuluessa, niin kuin oikeastaan pitikin. Syksyn sää on on ollut mitä mainioin vaikka jo hieman vaihteleva ja siihen tämä liukuvärjätty laikkuuntuva lanka sopii hyvin.


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...