torstai 31. maaliskuuta 2011

Kangasvirityksiä

MaMa haaste nro 6, pitäisi tuunata. Miksihän tuo sana ei tunnu kelpaavan juuri kellekään? Minusta ei nimi käsityötä pahenna, vaikka se onkin ehkä vähän "pintakoreutta" ja haasteessakin neuvottiin pitämään kiinni tuunattavan alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. Tässä muutamia nyt aikatauluun sopivia pikkutuunauksia, joissa on pidetty myös MaMa haasteen kangasvarastot esillä. Ensin pinssejä: afrikkalaistetut mainospinssit. Liimasin afrikkalaisia wax print kankaita ilmaisten kierrätyskeskuksesta hankittujen mainospinssien päälle. Tätä Afrikka teemaa on tulossa lisää, pidelkäähän kiinni Kangastanne!


ennen tuunausta


Muutakin pientä tuli tehtyä samaan kuumaan kun liimat ja liisterit oli sekoitettu. Kummitustalossa tehtiin ennen joulua magneetteja palapelistä ja pistin vinkin korvan taakse. Arvelin, että ilmaistorilla tulee vastaan lasten palapelejä ja niin on tullutkin. Sieltä oli tullut myös pieniä vintagekangastilkkuja, jotka sattuivat olemaan juuri saman levyisiä kuin palapelin palat. Match made in ilmaistori! Haudutettu Jokkemaassa. Tuossa oli tuollaista keittiöaiheista kangasta ja se sopiikin jääkaapin kylkeen. Tai siis ei sovi, sillä liimasin samalla magneetit myös romuläjän eläinpaloihin. Täyttä on.


Viimeisenä kangasvirityksenä, mutta kilpasarjan ulkopuolelta, leipälaatikot, sillä piti ihan tätä varten ostaa kirppikseltä. Susannan työhuoneessa kaivattiin värikästä leipälaatikkoa ja minä ajattelin heti, että sehän olisi tosi helppo tuunata itse (kangasta, tapettia, sarjakuvia...). Muistin myös Kirppis-ohjelman säilytyskalusteen peltisistä leipälaatikoista. Levitin tapettiliisteriä yksiväristen leipälaatikoiden kanteen ja kaivoin varastosta kaksi yhteen sopivaa kangaspalaa (Marimekko/Erja Hirvi Suma ja Michael Miller Disco Dots). Ideana on, että kankaan saa aika helposti poiskin, jos haluaa entisöidä laatikot. Yli-innokas tuunaaja voi turata pilalle vanhan arvokkaan tavaran. Marimekko tarttui kiinni ihan hyvin, mutta Miller jäi vähän kupruille. Marimekon näytepalasuikale oli myös sekin juuri sopvan levyinen valmiiksi. Näihin on tarkoitus säilöä kangastilkkuja ja luukusta "näkee" sisällä olevin tilkkujen värin. Näitä kun saisi oikein värikkään korkean tornin, vaikka koko seinän mitalta! Nyt kierroksella löytyi vain kaksi, mutta ne olivatkin samaa sarjaa ja onneksi yksiväriset, sillä jotain retrokuviota en olisi raaskinut peittää.

Pahus vaan, oikeastaan tuo violetti olisi sopinut keittiöönkin... ilman tuunausta. Ei, liikaa samaa väriä!

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Painantaa ja fontteja

Tästä tulee taas aika sekava postaus, mutta yrittäkää pysyä kärryillä. Minä vähän harjoittelen tässä blogitekstien muokkausta. Kaikki alkoi suurin piirtein siitä, että näin tuon yllä olevan kivan fontin. prima09. Ja NYT aikani pähkäiltyäni sain sen tänne blogiinkin! Siinä ei ole ääkkösiä, joten valitettevasti en voi käyttää sitä koko tekstiin. Se on vain juuri minun näköinen. En ole koskaan sietänyt viheliäistä kaunokirjotusta tai mitään kauno-alkuista. En myöskään kaunoa matkivia fontteja. Lopetin mokoman lööperin kirjoituksen heti kun opettajien silmä vältti. Halusin tämän fontin myös valotuskaaviokurssille käyttöön, mutta sitten en saanutkaan printteriongelmien takia tulostettua sitä ajoissa ja jouduin tyytymään korvikkeeseen. T-paita kuitenkin valmistui ja sille toivottavasti on vielä joskus käyttöä töissä. Olisi vain pitänyt suosiolla tussata käsin, sillä käsin kirjoitettuahan tuo fontti matkii. Yritin kuitenkin harjoituksen vuoksi käyttää tietotekniikkaa ja voi pojat, kyllä siihen tuhertamiseen aikaa kuluikin! Nyt kun vielä saisin fontin ja uuden kuvan yläpalkkiin...

Siis tässä pitäisi lukea varo liikkuvaa tyokonetta. Koska elämäni hienoimpia hetkiä on ollut istuminen kaivinkoneessa (ihan vain poseeraamassa). Tuon tekstin lunttasin kaivinkoneen kyljestä viime kesänä, niitä sai koko ajan väistellä pyörätiellä. Kurssilla halusin sitten painaa sen t-paitaan. Kummallinen kaivinkoneen kuvan rajaus johtuu siitä, että jouduin jättämään työkaverit pois. Kiitos kuvasta SLS. Kuva on jostain 90-luvun alusta?


Toinen fonttiprojekti liittyi graffiteihin. Keksin kesällä kuvata graffiteja ja tehdä niistä oman "fontin", ajatuksena vähän tuo blogin yläpalkki. Arvatkaapas kun polkaisin pyörän liikkeelle pitkin Länärin vartta, niin oliko joku stop töhryille kampanja puhdistnut kaikki sillanaluset? Ääk, huono ajoitus. Eipä tosin aikaakaan kun saatoin tehdä uuden kierroksen ja kirjainkokoelma karttui mukavasti. Jokkemaa on jo kasassa! Vai pitäisikö sanoa jokkemaa



Ja sitten lopuksi vielä pilkkukissoja eli tämäkin on sieltä valotuskaaviokurssilta, osin sabluunalla ja osin seulalla painettu gepardi. Kuva on muistaakseni jostain sabluunamaalausta käsittelevästä kirjasta, josta olen sen itselleni muokannut. Noin, sain samassa hötäkässä valotuskaaviokurssinkin loppuun käsiteltyä!



Linkit prima09 fonttiin ovat tässä: http://www.fonts2u.com/prima09.font

http://www.behance.net/gallery/PRIMA09/191391 (postauksen ensimmäisen kuvan lähde)



Muoks: voi mähnä!! Siis kävi niin kuin arvelinkin. Kun katsoin tätä tekstiä toisella tietokoneella, siinä ei näy niitä hienoja fontteja, joita sinne vaivalla tuhersin. Omalla koneella prima näkyy. Anteeksi te muut, ette näe teksiä niin kuin tarkoitin. Koe epäonnistui. En löytänyt bloggerin ohjeesta tarkkaa tietoa miten fontteja muutetaan tai mitkä ovat käypäset fontit. Eli en voikaan käyttää tätä fonttia tai se on turhaa koska muut eivät näe sitä. Pöh! Tietokoneet :(

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Oodi turkoosille






Oi ihailkaamme kaunista väriä, inspiroivia materiaaleja, jotka hilloontuvat varastossa. Nuo fasettihiotut helmet kuvasin jo vuosi sitten enkä vieläkään ole saanut tehdyksi niistä mitään. Hautukoon ja hypistellään välillä vain.

Tämän jutun pointti on Mintun antama tunnustus (kiitos Minttu) ja sitä seuraava pienehkö blogitunnustus. Kun suunnitelin blogin perustamista, halusin että tekstien tunnisteet olisivat olleet vain värien mukaan. Tämä olisi siis ollut turkoosi. Kuitenkin kun selasin malliksi muita käsityöblogeja, päätin että työtavan mukainen jako taitaa olla selkein. Ainakin jos oikeasti haluaa koskaan löytää blogista jotain. Tunnisteetkin ovat joskus aika vaikeita. Jos niitä on liikaa, melkein joka tekstillä oma, tulos voi olla aika sekava. Jos liian vähän, tulos on yksi iso klöntti. Minä olen yrittänyt laittaa mieluummin liian vähän, mutta lisäsin vastikään paperin ja lisäsin sen myös vanhoihin teksteihin, joissa oli tunnisteena vain kierrätys. Ehkä joudun lisämään yksityiskohtaisempia tunnisteita vielä, katsotaan mitä tulevaisuus tuo. Värit ovat kyllä aina tärkeässä osassa.

Olen jo tämän tunnustuksen joten kuten välittänyt aikaisemmin eteenpäin, mutta voisin silti yrittää koota jonkinlaisen "linkkilistan" kunhan kerkeän.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Risuja ja paperia


Kirjantekoharjoitukset jatkuvat. Nyt jo pikkuisen ommeltiin, paitsi en tietenkään malttanut lukea ohjetta, kädet ennättivät taas päätä edelle ja vasta jälkikäteen huomasin miten se olisi oikeasti pitänyt tehdä. Tämä ohje on peräisin Elizabeth Abernathyn Nuno fall 2010 elektronisesta lehdestä (myyntiversiosta). Pidin niin tuosta ideasta, jossa sidokseen on yhdistetty kaunis puutikku. Käytin pelkästään kierrätysmateriaalia, kirjekuoria, lehtiä, kirjoja, postikortteja. Tästä tuli pieni luontokirja Le Garbet'n ihmeistä (apua, oikeinkirjoitus, miten tuo sana ääntyy saatikka taipuu suomeksi). Tyhjiin sivuihin voi tehdä omia virtuaalimatkakuvauksia. Sellainen ekoreissuvihko.







Aika jännä ja minulle uusi juttu nuo tuollaiset pdf-muotoiset/digitaaliset lehdet. Niitä on näköjään ihan ilmaisia ja käsityöohjeitakin niistä löytyy kiitettävästi. Kun vain ehtisi tutustua paremmin. Huomasin sitten myöhemmin, että pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen askartelulehdessä on kirjansitoja Pia Kuivalaisen tekemät ohjeet yksinkertaiseen kirjansidontaan: http://www.kierratyskeskus.fi/files/3513/Oiva_web_2010.pdf

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Vapaasti virkattua: kauluri 2

Äkkiä käyttämään pois käsin kehrättyjä villalankoja, että voi kehrätä lisää! Tuo yläkuvan ei ole itse kehrätty, mutta muuten tuli raitoja ihka ensimmäsistä kehräyksistä, hörsölangoista. Lisänä on huovutetusta villapaidasta ja silkkipuserosta leikattuja suikaleita. Tuota "kierrätysvillapaitalankaa" tutkin vielä lisää, ehkä ensi talvena.

Kyseessä on tuubikauluri, mutta en ymmärrä niitä isoja jotka roikkuvat rinnuksilla. Siis en voi sietää, että molekyylikään kylmää ulkoilmaa osuu kaulaani. Tiukempi pitää olla ja on hyvä saada nuppikin suojaan. Noiden lankojen puolestaan kuuluukin roikkua, päätteleminen on ihan turhaa, koska hapsuja pitää olla! Tai siis kehräsinhän minä "päättelyjätettä" takaisin langaksi. Ohjetta ei taaskaan tarvittu. Virkkasin tuubin, jonka saattoi kieputtaa kahteen kertaan kaulan ympäri oman mitan mukaan.





perjantai 25. maaliskuuta 2011

Ideavarkaissa: ekovärjäystä

Tämä kirja oli ihan pakko hankkia. Minulla on jotain vanhoja "perinteisiä" kasvivärjäysoppaita, mutta tämä tuntui enemmän omalta, kankaita, ei niinkään lankoja. India Flint: Eco Colour. Mahtavia batiikkimaisia kuviota! Eipä ole käynyt mielessä, että eukalyptuksen lehdillä saisi aikaan noin hienoja värejä.

Mutta mistä keskellä talvea saa lehtiä värjäykseen? Ompa onni että työkaverilla sattui olemaan pöydällä kukkakimppu... pyysin saada sen kun oli roskiin menossa. Eukalyptusta, jee! Itse asiassa minulla oli aikoinaan mahtava eukalyptuspusikko, sillä kasvatin niitä siemenestä. Iti hyvin ja on varmaan nopeimmin kasvava kasvi, jonka tunnen. Ehkä pitäisi taas laittaa itämään?

Nyt sitten tutkitaan jääkaapin sisältöä ja viherkasvipöheikköä. Voiko vehkoilla värjätä? Onneksi ollaan kesää kohti menossa. Ehkä maltan odottaa, ehkä en. Kyllä täältä jotain voisi löytyä...


torstai 24. maaliskuuta 2011

Selvästi kevättä aavikolla

Kevät on niin iloista aikaa. Yhtäkkiä tapahtuu kamalasti. Uutta kasvua joka paikassa. Larryleachia cactiformis poikii. En tiennyt että se tekee niin. Siemestä olen tämänkin kasvattanut.




Monadenium lisääntyy myös ja komeat uudet lehdet ovat ilmestyneet kuin taikaiskusta.





Jos tämä paksujalka Pachypodium saundersii aikoo oikeasti kasvattaa kaikki nuo uudet haarat, niin huh!

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Sienikartta


Aloitin pienehkösti kokeilemaan itse tehtyjä kirjoja. Satuin törmäämään netissä tälläiseen haitarikirjaan. Ohjeita löytyy hakusanoilla Squash book. Hyvin helppo, koostuu muutamasta neliöstä. En välittänyt mitään ohjeissa annetuista mitoista, tein sen kokoiset kuin vanhoista kirjekuorista tuli.

Materiaalina ovat kirjekuoret, karttakirja ja sienen kuvat. Kuvat ostin digitaalisena tiedostona, jota voin nyt tulostaa mihin vain haluan. Kiinnosti kokeilla tuollastakin juttua. Tietysti kuvat voi leikata kirjastakin. Ompelin koneella pitkin karttoja ja kuvien ympäri. Kuljin pitkin sienikarttaa.


Kirjan sulkee pellavanaru ja rakuhelmi. Kanteen on tikattu M niin kuin Map of Mushrooms. Ihan vaan kun ajattelin, että M on helpompi kuin S.

ps. tuo squash postikortti sattui kaupassa silmään muutama tunti sen jälkeen kun olin ommellut kirjasen. Sattumaako?

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Teemakoru maaliskuu 2011: cyberpunk



Helmetin maaliskuun korubingo tarjosi taas monta hyvää inspiraatiota. Minä valitsin suoran muovi-mies-modulaatio ja tein niittikorut cyberpunkkarille tai muuten vaan teknohemmolle. Rannerengas LP-levystä ja kaulapanta vetoketjusta. Tälläisiä saattaa hyvinkin olla jossain, mutta ihan itse keksin käyttää näppäimiä äänilevyn kanssa (modulaatio: signaalin yhdistäminen toiseen signaaliin). Nämä olivat taas täysin kierrätetyt ja aivan ilmaiset, siis kierrätyskeskuksen ilmaistorikamaa.

Toisena tein näihin sopivat korvakorut testaten samalla ensimmäistä kertaa kutistemuovia (ja sen huomaa). Tässä on taiteilijan näkemys salaperäisestä "Merkuriuksen mustasta miehestä", jonka olemassaoloa tiedemiehet eivät ole varmistaneet. (korubingo Merkurius-mies-musta)



LP-rannekkeen ohjeita löytyy netistä, minä käytin http://www.youtube.com/watch?v=bw0I9uZjlAw

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...