lauantai 27. helmikuuta 2016

vapaasti virkattua: lämpöpyrstö


Näin kuvan netissä ja inspiraatio iski heti. Varpaita paleli pakkasella niin julmetusti, että tarvetta oli. Virkkasin siis villaisen merenneidon pyrstön. Totaalisen epäkäytännöllinen mutta hauska. Näissä näytetään käytettävän jotain suomumaista virkkuumallia, mutta tein ihan omasta päästä. Tämä on iso putkilo ilman saumaa. Jotkut näyttävät tehneen myös tasona, jolloin saisi avattavan yläosan.

Aloitin ylhäältä ketjusilmukkarenkaasta ja tein ensin yläosan ihan perusraitaa putkena (vyötäröosa). Alempana (takapuolesta varpaisiin) on tuollaista aaltomaista raitaa, joka saadaan aikaan virkkaamalla välillä korkeampia ja matalampia silmukoita. Sovittelin välillä ja leventelin ja kaventelin tarpeen mukaan. Pituus on kainaloista varpaisiin.


Kun pääsin varpaisiin, lopetin putkelon ja jaoin virkkuun kahteen osaan. Virkkasin loppukolmiot yhteen ulkopuolelta, jolloin tuli hyvä pohja aloittaa pyrstö. 


Muuten käytin varastoituja villalankoja ja vähän muitakin, mutta pyrstöön halusin yllättäen vähän hopeaa. Se lanka piti ostaa.




Alaosassa on vähän lisukkeita, ehkäpä merivuokkoja tai jotain. Ne on virkattu tuossa samalla tekemällä kerroksen keskellä iso nirkko. And then some... Pystön teossa menikin koko tammikuu.




Jaa siitä pitäisi ottaa kuva kun rentoudutaan soffalla, mutta ei minulla edes ole sohvaa. Yritin dokumentoida pyrstöä lepoasennossa varpaita lämmittämässä, kun töllöstä tulee lempielokuva Hatari. Ei tee mieli nousta välillä jääkaapille. Tai siis voi tehdä mieli, mutta ei pääse liikkeelle ;) Menee pussijuoksuksi.

***
hakusana: crochet mermaid tail lapghan blanket

suomenkielinen ohje löytyy
http://koukussa.munblogi.com/2015/12/29/virkattu-merenneidon-pyrsto-tai-merenneito-peitto/

Ja tästä on muuten vielä hassumpi versio, jossa yläosa on hain kita eli näyttää kuin olisi päätymässä syödyksi
eli shark lapghan

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

valopilkku 2016/6


Valopilkku kasvinbongausretkellä Etelä-Afrikassa. Mehikasvien ja sellaisten ystävälle riitti nähtävää, kunhan piti silmänsä auki. Riivasin ohjaajiamme kasvikysymyksillä. Se oli aika turhauttavaa: mikä on tuo pieni vihreä kasvi tuolla puiden alla? Missä? No tuossa, öö, vasemmalla? Miten jostain safariauton lavalta etänä osoittelee jotain kasvia pusikossa? Kiertelin sen minkä uskalsin majapaikan lähistöllä kasveja kuvailemassa.


Heti alkuunsa bongasin raatokukan eli Stapelian, kivaa. Niitä erityisesti halusinkin nähdä luonnollisessa ympäristössään


Sateiden jälkeen aivan viimeisenä päivänä siihen oli tullut nuput mutta en ehtinyt nähdä kukkia. Onneksi mukava kämppis laittoi kuvat perästä.


Nämä violetit voisivat olla jotain itulehtiä.


Ältsyn iso itulehti havaittiin. Satuin näkemään tämän kukkakaupassa aivan pian paluun jälkeen nimellä Kapinitulehti. Siis nuo lehdet ovat kahden kouran kokoiset.


Kaikista erikoisin oli kuitenkin tämä pötkylä, jonka nimen onnistuin lopulta selvittämään netin avulla. Oppaat sanoivat Bushman's candle, mutta se on kyllä ihan erilainen googlen mukaan. On kuitekin Xerophyta retinervis


Sillä oli juuri kukinta-aika, mutta impalat söivät kukat nopeaan ja ei tahtonut saada kuvaan. Pari pientä löysin. Gepardihäkeillä, jonne impalat eivät tietenkään tulleet, saattoi nähdä isoja kukkaterttuja. Tuossakin on nuo lehdet näkerretty. Ihana tuoksu kukissa.


Tämäkin voisi olla joku raatokukkien sukulainen.


Hmm, ehkä Boophone


Tämä muistutti lähinnä scillaa eli siis Ledebouria, mutta pitää vielä tehdä jatkotutkimuksia.

Alue on ns. bushveld savannia. Hyvin kuivaa. Onneksi on hyvä nettisivu eteläafrikkalaisista kasveista
http://pza.sanbi.org/
tai vanha sivu
http://www.plantzafrica.com/

Koska monet eteläafrikkalaisista kasveista ovat ihan yleisiä huonekasveja, voisi tehdä suht helposti oman bushveld-kukkaikkunan.

lauantai 20. helmikuuta 2016

melkein matto


Kyllästyin sitten etsimään netistä aitoja boucherouite-mattoja. Ne ovat pääosin aivan liian suuria ja jos on sattunut löytämään pienen, niin värit ovat rumat, postitus kallis ja milloin mitäkin. Ehkä joskus...

Korvikkeen tein itse kierrättäen. Otin kierrätyskeskuksesta muutamalla pikkukolikolla vaalean puuvillaisen kaitaliinan (43x143 cm). Tarkoitus oli kokeilla tälläisen käyttöä maalaus- ja kirjontapohjana. Arvelin että sitä olisi aika helppo pyöritellä ompelukoneen alla.


Maalasin liinaan kankaanpainovärillä aika isolla pensselillä epämääräisiä vinoneliöitä. Tarkoitus oli välttää säännöllisyyttä taas kerran. Muutamassa neliössä on lisäksi liimaharsolla ja konekirjonalla kiinnitettyjä osia. Päihin laitoin kangashapsut niiden boucherouiten kunniaksi.




Onhan se matoksi ohut ja tahtoo rullaantua. Mietin tätä vielä, jos paksuntaisi sitä ompelemalla alle jonkin jäykisteen.


Matto korvasi tämän vanhan vapaavirkatun maton, joka on jo aivan resu. Likainen ja purkaantunut. Sen on aika siirtyä autuaammille mattomaille. Kierrätysmateriaaleista tehty tämäkin oli, vaatteista ja lakanoista leikatusta kuteesta.


Ajatuksissa on tietysti myös uuden maton virkkaaminen. Koska vanhoja teepaitoja on varastoituna, ilmottauduin työväenopiston kurssille: virkataan ja neulotaan kierrätysmateriaaleista. Jos saisi maton alkuun. Ekalla kerralla neuvottiin jo teepaidan näppärä leikkaustekniikka. Minulla kävi moka, kun edellisenä iltana ryhdyin muka pakkaamaan mukaan materiaaleja, eivät ne olleetkaan siellä missä luulin. Toivottavsti niitä teepaitoja oikeasti sitten on jossain (kellarissa?) . Joutuukin taas kerran etsiskelemään. Seuraavalla kerralla aiheena ovat farkut. Ja mitä kurssilla tein, siitä lisää myöhemmin.

torstai 18. helmikuuta 2016

valopilkku2016/5


Valopilkulliset hyönteiset (nekin Etelä-Afrikassa)



Ensimmäisellä viikolla ilmestyi suuri joukko kiiltäviä pilkullisia hyönteisiä. Erityisesti niitä kiinnosti ne vadit, joissa oli kloorivettä ja kengät desinfioitiin ennen eläinten häkkeihin menoa. Hyönteisiä aivan kuhisi niissä! Ehkä kuivuus ajoi ne veden ääreen.


Kauniita värikkäitä ovat, en tiedä nimeä. Yritin myös makrolinssillä kuvata hienoa kiiltoa lähempää.

tiistai 16. helmikuuta 2016

kurssipähkäilyä


Vuotuinen kurssiahdistus iskee jälleen. Minun on vuosi vuodelta vaikeampaa löytää kivoja kursseja työväenopistosta. Tänä kevätlukukautena katselin kursseja vasta pitkälti ensi-ilmottautumisten jälkeen.


Aihe on jo nähty tai sitten ei yhtään edes kiinnosta. Joskus menen tuttuun tekniikkaan ihan vaan saadakseni jotain tarvitsemaani tehtyä. Kotona voi olla vaikea saada aikatauluun sopimaan.


Usein miettii että voisin tehdä tuon kotonakin ilmaiseksi, kannattaako kurssista oikeasti maksaa?


Tänä vuonna sain suurin ponnisteluin kolmelle kurssille ilmottauduttua. Ensimmäinen jo peruuntui vähäisen osallistujamäärän takia. No, ainakin yhdelle kurssille tuli kutsu, että se ainakin toteutuu. Olisiko pitänyt ilmottautua kuvituskuva-kurssille? Sain tähänkin juttuun kuvat ihan ilman kurssia laittettua. Entä esinevalokuvaus? Blogivalokuvaus? Makrokuvaus? Illustrator? Monella kurssilla olisi vielä tilaa, mutta aika ja paikka pitäisi olla sopiva.

lauantai 13. helmikuuta 2016

leggings testi


Venähtänyt projekti: leggingsien ompelu

Notkuin kerran kangaskaupan kassalla ja hokasin että Ottobre-lehdessä on leggingsien kaava (syksy/talvi 5/2014). Sitähän on kaivattu, joten testiin. Suhtaudun aina suurella epäluulolla housujen kaavoihin, ensin pitää tehdä koevedos. Vedin hatusta arvion että koko 36 voisi olla kuten koko M, jota kaupasta yleensä ostaa, ehkä. Leikkasin trikoota parista vanhasta teepaidasta ja ompelin testilahkeen. Mitä kettua! Kauheat lökäpöksyt! Onko tämä mitoitus suomalaisille persjalkaisille, joilla on pohkeet kuin koivuhalot? Meikäläisen jäätelötikkuihin saisi kaventaa puoleen. Kun vertasin vierekkäin kaupan housuja ja kaavaa, niin eroa oli senttitolkulla, joka suuntaan. Eiväthän nämä ole lähelläkään sopivaa. Masennus ja koko homman hautaaminen kaappiin.

lököttävä testilahje
 Vuoden päästä olin niin toipunut pettymyksestä, että pystyin taas ajattelmaan asiaa ja päätin piirtää vielä uudestaan sen pienimmän kaavan eli koon 34, jossa ei kyllä näytä juuri eroa olevan (noiden kaavojen jäljentäminen vaan on niin kauheaa). Varmuuden vuoksi otin vielä pari senttiä pois lahkeen alaosan leveydestä ja taisimpa kaventaa saumanvaraakin. En vieläkään uskaltanut ottaa käyttöön kallista merinovillaneulosta, jonka olin innoissani jo edellisenä vuonna näitä varten hankkinut. Löytyi kuitenkin halpaa vihreää trikoota kaapistani testiä numero 2 varten. Nyt täytyi jo uskaltaa koko housut.


Hei, paljon parempi! Valoa näköpiirissä, jospa tästä vielä iloksi muttuu. Mutta kun en kaavojen muokkaamisesta mitään ymmärrä, niin en haluaisi siihen ryhtyä. Olisihan kaavalehdessä se mittataulukko, jota olisi näköjään kannattanut tutkia. Ja leikkaan kankaan aina niin suurpiirteisesti, että turha varmaan on kaavoja syyttää. Vedelty kasaan tavallisen ompelukoneen pienellä siksakilla täysin huolittelematta mitään.

Sen on kyllä huomannut, että kaupassa vaatteiden koot vaihtelevat, aina ei sama koko käy. Siis noissa numeromuotoisissa. Tai vaatteen mallista kai se myös johtuu. Juuri piti ostaa takki kokoa 42, jotta siinä pystyisi liikuttelmaan käsiä ja laittamaan allekin jotain. Paljon tavallista isompi koko. Toisaalta ei olisi mitään toivoa sopia kokoon 34 tai S, olisi epämukavan kireä.

tiistai 9. helmikuuta 2016

tunnistettu tavara


Hahaa! Ostin kaupasta Maalla-lehden kun siinä kerran on tutun blogistin haastattelu (terkkuja sinne Saaripalstalle!)

Kaupan päälle tuli tunnistus tälle vaasille, jonka löysin vähän aikaa sitten kierrätyskeskuksesta ilmaishyllyjä kolutessani. Toisessa lehtijutussa oli tätä sarjaa oikein urakalla kerättynä.

Siis se on Aldo Londin Bitossille suunnittelema Rimini Blu -sarja, italialainen 1950-60 lukua. Paitsi että sitä näyttää vieläkin valmistettavan, liekö uusi vai vanha. Ei sillä varsinaisesti mitään väliä ole. Laitoin tiedon blogiin talteen, jos asiaa joskus tarvitsee tietää.


Rimini Blu kuulostaa kivan eteläiseltä. Oi kun pääsisi käymään Riminin rantsulla. Näin helposti syntyy näköjään matkakuume. Ja kurjalla säällä on varmaan osansa asiaan.

lauantai 6. helmikuuta 2016

marjaväri




Syksyllä kun pihapensaat notkuivat marjoista, muistin että niillä tuli hyvä väri paperiin. Jos kokeilisi kangasta... kylmävärjäystä India Flintin ohjeen mukaan. Laitoin muutaman marjatertun pakastimeen odottelemaan. Eiköhän tuo ole jokin aronia.



Sitten yhtenä päivänä kun ei ollut erityisempää tekemistä, sulatin marjat ja mössäsin ne kangastilkkujen kanssa lasipurkkiin. Purettamatonta silkkitilkkua ja tanniinipuretettua pellavakangasta. Siis vain marjoja ja kangasta. Ei edes vettä. Että tulisi epätasainen läikikäs kontaktiväri.


Koska tavaraa tuli vain vähän purkin pohjalle eikä lämpöä käytetä, se homehtuu muutamassa päivässä. Eli värjäys oli kylmävärjäykseksi aika lyhytaikainen. 


Tuloksena punertavan kirjavaa, ei kovin violettia. Huuhtelen nämä sitten joskus, jos ne tulevat käyttöön. Siis eihän näistä mitään käyttövaatetta voi tehdä mutta jotain "taidetilkkuja".


Ja tämän värjäyksen jälkeen tapahtui:


Törmäsin sattumalta uuteen(?) värjäyskirjaan kirjakaupassa ja koska se oli kivan näköinen, päätin ostaa sen. Erityisesti näytti olevan myös painovärin tekemisestä ja se kiinnosti. Myös tällä aronialla värjääminen mainittiin (antosyaaniväri sinisestä punaiseen). Koska marjoissa on paljon myös tanniineja, voisi kuvitella että väri kiinnittyy helpommin pellavaan? Selailun jälkeen en osaa sanoa oliko värjäyspuolessa varsinaisesti mitään erityisen uutta tai ihmeellistä. Enhän ole mikään värjäyksen asiantuntija ja senkin mitä olen joskus kuullut, olen jo unohtanut. Väriaineiden teknologiasta en ollut ennen lukenut. Ainakin kirja on kaunis katsella.

Riikka Räisänen, Anja Primetta, Kirsi Niinimäki: Luonnon väriaineet

Ahaa, on se julkaistu jo vuosi sitten:
http://www.maahenki.fi/tuote/824/luonnonvariaineet

torstai 4. helmikuuta 2016

valopilkku 2016/3


Valopilkku häikäisee


Mikä se tuolla uima-altaalla noi kirkkaasti loistaa? Onko se etelän aurinko?


Ei, se on vain minun jalat valkoiset kuin vastasatanut lumi ja jotka eivät rusketu koskaan, missään, mitenkään. Tuossakin mahdollinen pieni väriero johtuu vain liasta. Pölyrusketus.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...