sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Jokkemaa 8 vuotta



Blogi on ollut olemassa jo kahdeksan vuotta. Hitaammaksihan tämä homma koko ajan menee, mutta sellaista se kai on kun vanhenee. En viitsi edes kasata vuosikatsausta. Aika maalaus- ja vähän virkkauspainotteinen taisi olla vuosi 2017. Edetään rauhallisesti kohti uutta vuotta eikä oteta turhia paineita. Jotain kivaa varmasti tupsahtaa vastaan :)



Aloitetaan uuden vuoden juhlinta vaikka keittämällä marokkolaiset minttuteet ja ihastelemalla parasta luonnon tarjoamaa ilotulitusta, nimittäin auringon pilkettä sadepilvien lomasta. Puh, pitkästä aikaa! Oli aivan juostava ikkunaan katsomaan, se on tähän aikaan vuodesta niin hetkellinen ilo.



Onnellista uutta vuotta 2018 blogin lukijoille ja kiitokset taas menneestä vuodesta!

lauantai 23. joulukuuta 2017

Hyvää joulua!


Ne ovat taas tyypillisen vähissä meikäläisen jouluvalmistelut.


Tämän joulun kortit olivat ainakin triplasti kierrätetyt. Leikkelin actionmaalauskurssin jämiä suikaleiksi ja liimailin niitä lehtiöiden taustapahveihin. Maalauspaperitkin olivat erilaisia jämäpapereita ja kirjekuoret taittelin vanhoista kartoista.


Eli näin kummalliset kortit tällä kertaa.


Muuten tämän joulun erityisvärit minulla olivat turkoosi ja violetti.


Maalasin siis uuden satsin joulupalloja, edellisten jatkoksi. Viime vuonna värit olivat keltainen ja pinkki. Tai siis oikeastaan kaikki värit... (paitsi punainen ja valkoinen tietysti)




Hyvää ja värikästä Joulua!

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

virkkausta marokossa osa 4


Kolmas kurssipäivä tapahtui Marrakechin vilinässä. Tukikohtana oli toriaukio Place d'Epices. Sulloiduimme pieneen kahvilaan, jossa alkoi päivän työ: rannekkeiden virkkaus. Tällä kertaa käytin paksuja puuvillalankoja. Tämä ei ollut minulle ihan mieluisin ympäristö, kauhea ihmistungos ja musiikki raikaa korvia särkevästi.



Torilla piti myyntikojua Aisha, joka yritti opettaa meille marokkolaista virkkausta. Minä en yhtään ymmärtänyt sitä. Vaikeaa se tuntui olevan monille muillekin. Jotenkin se näytti nurinkuriselta ja päättelin, että ehkä se oli rapuvirkkausta, mutta en ole sitä koskaan tehnyt, niin en osaa ihan varmasti sanoa. Joka tapauksessa jos virkkasi tavallisella tavalla niin se oli "väärin". Virkkuukoukkukin oli vähän erilainen ja lanka heitettiin hassusti koukun ympäri. Olin ensin ajatellut että mahtaakohan se olla koukkuamista eli tunisialaista virkkausta mutta eipä ollut sitä. Periaatteessa näytti kirjovirkkaukselta, joka tehdään piilosilmukalla, langanjuoksut jäivät nurjalle puolelle näkyviin. Reippaasti Aishalta kuitenkin pipoja syntyy näin tehden ja niitä sitten "kurssimaksuksi" ostettiin.

Place d'Epices

Aishan pipoja


Torilta lähdettyämme tutustuimme marokkolaisen taiteilijan Hassan Hajjaj galleriaan ja myymälään. Oikein hauskoja ja värikkäitä kierrätysmatriaalitöitä, peltipurkeista, mainosjulisteista ja retrokankaista. Valitettavasti liian suuria matkalaukkuun. Lounas oli trendikkään oloisessa ranskalaisten pitämässä ravintolassa.

ravintola La Famille

Iltapäivä oli varattu shoppailulle ja kurssilaiset ryntäsivät pienempinä ryhminä eri puolille kaupunkia. Riippui siitä mitä erityisesti halusi ostaa, sillä souk oli vähän ryhmitelty teemoittain. Minä palasin aamupäivän torille, koska siellä oli ihania koreja ja siitä pääsi mattosoukiin. Että maailmassa voi olla mattoja! Aivan mahdoton päättää mitään! Ei voinut kuin ihmetellä miten sellaiselle tavaramäärälle riittää ostajia? Olihan siellä toki turisteja tungokseen asti. Tinkiminen ei muutenkaan ole minun vahvuuksia, mutta illan hämärtyessä palattiin hotellille onnellisena runsaiden matkamuistojen kera.



Hotellin altaaseen oli ilmestynyt vettä ja kattoterassilla oli mukava rentoutua hälisevän päivän päätteeksi. Takaraivossa alkoi nakuttaa kasvava huoli siitä miten kaikki ostokset mahtavat sopia matkalukkuun.


lauantai 9. joulukuuta 2017

virkattu pikachu


Kilahti tuossa whatsappiin viesti, että voisitko virkata Pikachun? Mallikuvakin oli mukana. No mikäpäs siinä ja tein pari sitten lahjaksi. Isompi on ensimmäinen testikappale ja pienempi on lähemmin mallin mukainen. Helppoahan tuo, virkataan pallo ja pari pötkelöä. Tein niitä sitten vielä toisenkin tilauksen ja alkoi vähitellen pallon virkkaus sujua :)



keskiviikko 6. joulukuuta 2017

sata!


Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Olen onnellinen että olen saanut nähdä Suomen 50-vuotispäivän ja nyt 100-vuotispäivän. Hyvin on saanut siinä välillä elämäänsä elää. Kiitos! Toivotan Suomelle rauhallista jatkoa.

lauantai 2. joulukuuta 2017

virkkausta marokossa osa 3


Virkkausta Marokossa, toinen kurssipäivä:

Lähdettiin aikaisin päivän ensimmäiseen kohteeseen, Jardin Majorelle, jossa on kirkkaan sininen huvila ja suuri eksoottinen, värikäs puutarha. Paikka on kuuluisa omistajansa  Yves Saint Laurent'in viimeisenä leposijana. Sinne täytyi ehtiä ennen päivän suuria turistilaumoja. Mukavasti saattoikin aamun viileydessä kierrellä ihastuttavaa puutarhaa, muotiputiikkia ja berberimuseota.






Meille oli varattu puutarhan kahvilasta sivuhuone, jossa herkkuja syöden ja juoden aloitimme päivän virkkuuprojektin. Bikinitoppi pitäisi tehdä. Homma pääsi hyvin alkuun, mutta sitten oli aika vaihtaa maisemaa. Kävelimme ulos puutarhasta ja sillä aikaa kadulle oli kertynyt valtavan pitkä jono turisteja ja puutarhakin jo kuhisi selfien ottajia. Jatkoimme pitkin Rue Yves Saint Laurentia ja kävimme vielä kadun hienoissa design-puodeissa, kunnes pikkubussi vei meidät ulos kaupungista.


Oi ihmettä! Kylläpä muuttui tunnelma! Päädyimme Afagayn kivierämaahan keitaalle, jossa sijaitsee ylellinen lomakohde La Pause. Siellä meitä odotti aluksi beduiiniteltassa lounas. Kuumuus teltassa oli aikamoinen! Kun näin hienoon paikkaan oli päässyt, en malttanut ihan vain jäädä paikalleni virkkaamaan, vaan lounaan jälkeen kiertelin leiriä ja ympäröivää erämaata. Katsastin uima-altaat, lomamökit, teltat, vihertävän jokilaakson ja aution erämaan kumpareet.




Yllättävä hiekkamyrskykin iski kesken kävelylenkin!



Olisin voinut vaellella erämaassa vaikka kuinka etsimässä hienoja kiviä ja fossiileja. Toivottavasti muut kurssilaiset eivät pitäneet minua kauhean epäkohteliaana, kun livistin tunneiksi omille teilleni. Veri vetää patikoimaan.


Täällä olisi kuulemma päässyt myös kameliratsastukselle, mutta minä näin kameleista vain jälkiä.




Ihan mukavat shoppailumahdollisuudetkin tuli käytettyä hyödyksi, aurinkoa ja pölyä vastaan tarvitaan tietysti huivi. Lopulta oli aika virkata bikinit loppuun. Uimaankin olisi päässyt, oli bikinit valmiit tai ei ;)




Lopulta ilta hämärsi, lyhtyjä sytyteltiin ja nousimme kukkulalle ihailemaan auringonlaskua vuorten taa. Tämä oli aivan unelmainen paikka ja olisin viihtynyt täällä rauhassa pitempäänkin. Mutta pimeän tultua koitti tietysti paluumatka hotellille. Olipa aivan huippuihana päivä, melkein sellainen "näin elävät rikkaat ja kuuluisat". Lomallahan kuuluukin olla irti arjesta.



Ah marokkolainen unelma! Ja tämä oli vasta toinen päivä, mitä ihmeitä taas seuraavaksi?

***

Matkastani on juttu juuri ilmestyneessä ET Matkaopas -lehdessä 6/2017, mutta toki täällä blogissa on enemmän kuvia ;)

lauantai 25. marraskuuta 2017

marjaväri keittäen


Muistelin että milläs sitä taas saikaan värjättyä vaaleanpunaista? Eipä tarvinnut kuin mennä ulos ovesta ja nähdä notkuvat aroniapensaat, että sillähän se oli. Ja sitten vielä kaupungilla kävellessä näin tien laidassa harvennettuja oksia kasattuna ja kassissa sattui olemaan hedelmäpussi...


Noukin talteen pussillisen marjoja. Keitin ne ja siivilöin. Tuli tujakan näköinen liemi.


Lisäsin puretteeksi muutaman teepussin ja keittelin pellavatilkkuja tunnin ajan. Tuloksena vaaleanpunertavia ja violetihtavia sävyjä, riippuen pohjaväristä. Paras väri ehkä luonnonväriselle pellavalle.


Väriä näytti olevan vielä runsaasti jäljellä, niin kokeilin villalankojakin. Lisäsin alunaa, jospa se väri vähän aikaa pysyisi. Ei nyt ehkä ihan "marokonpunaista" tullut mutta jotain kumminkin.


aiemmin tehty kontaktivärjäystä.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...