keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

fuerteventuran kasveja


Kevätreissun Fuerteventura oli siis hyvin karu ja keväistä kukkaloistoa ei näkynyt, siis aika tavalla Madeiran vastakohta. Kasvi-intoilija piti kuitenkin silmänsä auki. Tähän piikkipuskaan ei voinut olla törmäämättä. Vaikutti olevan seudun yleisin kasvi. Launaea arborescens, pensasrisuvalvatti. Näitä oli joka paikassa kukkuloiden rinteillä. Kova ja piikkinen, paras pitää siitä jalkansa erossa.


Usein maata myöten suikersi myös näitä: Aizoon canariense eli tassupäivikki.


Kivien joukosta jokin pieni mehikasvin oloinen punertava kasvi. Tästä en oikein tiedä mikä se on, ehkä Mesembryanthemum nodiflorum, suppupäivänkukka?


Kuivissa jokiuomissa oli joskus edes hieman puita muistuttavia kasveja, kuten tämä suurilehtinen Calotropsis procera. Myrkyllinen! Näissä oli nuppuja ja netin perusteella kukat olisivat olleet pienet mutta sievät.

Ainoita kukkivia oli komea Asteriscus sericeus, silkkiasterikki. Fuerteventuran "omia kasveja".


Tyräkkipensaita (Euphorbia) näkyi aika paljon vaikka en oikeastaan erota niitä äkkiseltään villakoista (Kleinia), paitsi kukista. Kuvassa takimmainen.


Näitä keltaisia palluroita ihmettelin jo lentokenttäbussin ikkunasta. Näytti kuin maahan olisi heitetty läjä golfpalloja, mutta meni pitkään ennen kuin yhytin sellaisen maastossa. Tämä on vesimelonin sukulainen ja kurkkukasviksi se olikin helppo tunnistaa sekä kukista että raakileista: Kolokvintti Citrullus colocynthis.



Näin opastuskeskuksessa kuvan tästä kasvista ja sitäkin yritin pitää silmällä. Lopulta senkin bongasin mutta Lanzaroten puolelta. Zygophyllum fontanesii, kanarianmehikorva.

Koska en ole ennen käynyt Kanarian saarilla, oli kasvimaailma minulle aivan uusi ja jännittävä. Toivoin tietysti näkeväni nimenomaan endeemisiä lajeja eli saarelle tyypillisiä kasveja. Olihan hotellille istutettu monenlaista koristekasvia. Saattoi olla avuksi se, että oli ollut enemmän sadetta kuin 20 vuoteen. Kuulemma tähän aikaan vuodesta olisi pitänyt olla jo täysin kuivaa ja kuollutta, mutta sentään jotain vihersi. Siellä siis runsas sade on se että sataa kaksi kertaa kuukaudessa. Kukkuloilla näki että on siellä vettä valunut, kuvia puroumia oli monin paikoin. Räpsin kuvia kiinnostavan näköisistä kasveista ja olen yrittänyt netin avulla niitä tunnistaa, hyvänä apuna on ollut 

Se jäi vähän harmittamaan että en päässyt käymään bussisekoilun takia paikallisessa kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa olisi ollut älyttömästi mehikasveja

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Sitrushuivi


Ei aivan vapaasti virkattua: sitrusviipaleita


Virkkasin erivärisistä puuvillalangoista pöyrylöitä, jotka esittävät sitrushedelmiä. Värit valikoituivat sen mukaan mitä varastoista löytyi. Pyörylät ompelin pötköksi, jolloin niistä tuli huivi.



Perustuu kirjaan Twinkie Chan, Makeimmat silmukat. Katsoin vain kuvaa, en lukenut ohjetta. Kyllä minä nyt ympyrän osaan virkata.


keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

vaellusta laavakentillä


Kevätreissu suuntautui Fuerteventuralle. Vähän sellainen äkkilähtö, ei aivan suunnittelematon kuitenkaan. Tässä onkin vihrein kuva, sillä ainoastaan kastelulla hotellialueella oli yhtään rehevämpiä kasveja. Karua ja kuivaa, laajoja näkymiä laavan peittämiä laaksoja ja kukkuloita oli tämän saaren anti.


Kyseessä oli rauhallinen sporttihotelli omassa yksinäisyydessään. Minulle oikein sopiva paikka, eipä juuri mitään elämää ja hälinää. Siellä oli tosiaan paljon urheilijoita treenaamassa, etenkin triathlonväkeä.


Vaeltelin lähiseudun kukkuloilla ja luonnonpuistoissa yksikseni. Oli ihanan rauhallista. Onneksi en päätynyt mihinkään kauheaan turistirysään. Fuerteventuralla on paljon luonnonsuojelualueita.

Faro de la Entallada

Mirador Morro Velosa
 Kävin myös opastetulla bussiretkellä, jotta näin vähän jotain muutakin. Kävin jopa Lanzaroten puolella. Saaret ovat niin lähekkäin, että niiden välillä tehdään päiväretkiä.

Cuevas de Ajui
 Luolia ja merta

Dunas de Corralejo
 Saaren pohjois- ja eteläpäässä on vaaleaa hiekkaa ja sinne tuntuu keskittyvän useimmat hotellit. Minä näin dyynit valitettavasti aika vilaukselta ja silloinkin Saharasta puhaltava calima-tuuli oli voimakkaimmillaan ja hiekkaa oli ilmassa runsaasti. Viikolle sattui nimittäin sellainen luonnonilmiö ja lämpötila nousi poikkeuksellisen korkeisiin lukemiin ja ilma oli varsin pölyinen. Marokon rannikko ei ole kovin kaukana.


Sinnikkäästi kuitenkin taivalsin ja sain kasaan 113 kilometrä kävelyä. Hotellilla oli tarjolla runsaasti jumppia ja lenkkeilymahdollisuuksia, mutta suurimman osan ajasta oli aivan liian kuuma.



Keräilin tietysti kivoja kiviä (niitä olisi ollut aivan liikaa!) ja kuvailin harvoja kasveja ja eläimiä, joita kävellessäni tapasin. Kasveista täytyy tehdä juttu aivan erikseen.

lauantai 18. maaliskuuta 2017

afrikkatyyny kangassuikaleista


Kangassuikaleista punottu tyyny muodostui Afrikka-matkamuistoksi, jotenkin kankaiden värit veivät siihen suuntaan.


Kuutamo savannilla



haaraisia puita



täysikuu ja pörriäiset



heinikkoa ja gepardeja





Hissukseen tikkailin tyynyyn jotain kuvioita, yksi johti toiseen, ei suunnitelmia. Sinne noiden valokuvatyynyjen joukkoon sujahti.

***

Suikalepunonta ei ole oma keksintöni, vaan opin sen Spirit Cloth opetusvideolta

http://spiritcloth.typepad.com/feel_free/cloth-weaving-3d.html

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

valopilkku 2017/7


Valopilkussa on kerrankin valoa kylliksi. Nimittäin jos olen ollut tavallistakin hiljaisempi, enkä muutenkaan somessa vouhota, niin se johtuu siitä että pakenin vuorille.


Fuerteventuralle:
Ihanaa rauhaa yksikseen vaeltaa pitkin vuoria ja laaksoja. Aurinkoa, laavaa ja meri.


Ja tuulta.


Lisätietoja myöhemmin. Kunhan vähän toipuu ja kotiutuu. Zum! Yritän tässä sädettää aurinkoa ympäriinsä. Kohtahan onkin yö ja päivä tasassa täällä Pohjan perilläkin.

lauantai 11. maaliskuuta 2017

3d maalaus


Tässä yhä vaan juttua kokeellisen maalamisen kurssilta. Onhan maalaus aika tylsä kun se on litteä ja neliönmuotoinen, äh, ihan liian tavallista! Mietin voisiko taittelemalla saada jotain erilaista aikaan?


Taittelin harjoitusmaalauksesta tämän klassikkolokerikon. Ehkä se voisi olla jonkinlainen pääkoriste tai lampunvarjostin/himmeli?


Ylijääneestä suikaleesta tein taidekaulakorun. Nyörikin on paperia.



Puettavaa taidetta.

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

ITE-taidetta Oulussa



Olettekos jo huomanneet, että ITE-taide siirtyy seuraavaksi Ouluun Pohjois-Pohjanmaan museoon?

ITE käsillä, joka oli viime vuonna Kokkolassa, aukeaa ensi viikolla Oulussa ja on siellä näytteillä kesän ajan 16.3.- 27.8.2017.

Jokkemaata Kokkolassa

Jokkemaakin on siellä paikalla, jännä nähdä missä muodossa tällä kertaa 😀



lauantai 4. maaliskuuta 2017

viirukissa


On viime aikoina ollut kiinnostusta paperinukkeihin, siis näihin liikkuviin "sätkyukkoihin". Yksi suunnitelma muhii, Katsotaan miten toteutuu. Askartelin verrytelläkseni kierrätetystä pakkauspahvista (kaurapuuropaketti) viirukissan.


Hahmottelin osat pahville, maalasin vesiväreillä ja kiinnitin pienillä haaraniiteillä.


Viirukissalle tuli kaverikin käsitömyymälästä, jossa myytiin askarreltavia postikortteja. En ole Cisseä vielä kasannut. Ideointi jatkuu...

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

valopilkku 2017/6



Ostettujen kukkien lisäksi kukkii yksi omakin perhosorkidea. Ja omat pikku maalitöherrykset tuovat lisää piristävää väriä.



Muutama ostosprintti, kasviaiheita tietysti, pirteitä värejä niissäkin. Tutustuin samalla johonkin tulostimeen/printteriin nimeltä Risograph. Aika mielenkiintoista jälkeä sillä saa.


printtien ostospaikka:




***
Jokkemaan valopilkkujen on tarkoitus olla pieniä piristysruiskeita talven pimeän keskellä. Kyllä se kesä sieltä tulee!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...