sunnuntai 25. marraskuuta 2018

muodikas mehiläisvaha


Eräänä pimeänä iltana tartuin aiheeseen, josta olen hämärästi ollut tietoinen mutta vasta Strömsössä nähtyäni sain mitään aikaan. Hirveän huonosti olen viime aikoina jaksanut tietokoneella nettiä koluta eli ei tule äkillisiä "tuo pitää tehdä!" -inspiraatioita. Kännykkää en osaa netin selaamiseen käyttää, enkä aio opetellakaan. Puhelinta pidetään eteisen pöydällä ja vastataan siihen kun se soi. Näin on aina ollut. Muu on turhaa hömpötystä. Pinterest-tilin loin mutta en ole silläkään käynyt varmasti vuoteen. Mikähän tälläisen flegmaattisuuden on saanut aikaan? Joku digiähky?

Asiaan: Jääkaapissa on kuivahtanutta mehiläisvahaa omatekoisista voidehommista ja luoja nähköön kangastilkkuja tursuu joka kaapista. Silitin siis äkkiä pari kangaspalaa mehiläisvahakääreeksi.



Näihinkö se nyt muka pitäisi eväsleipä kääriä? Olen vähän skeptinen mutta voin toki kokeilla. Taidan kyllä lisätä jonkin kuminauhan, ettei eväät leviä reisussa reppuun kuin entisellä Jokisella.

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

pajuvarasto


Pitkästä, pitkästä aikaa kävin keräämässä pajuja punottavaksi. Tekee nimittäin mieli tehdä ensi kesäksi kukkatukia puutarhaan (tai siis pihaan, puutarha kuulostaa liiottelulta).

Nyt on hyvä aika kerätä kun lehdet ovat pudonneet mutta ei ole vielä lunta. Nyt saavat tekeytyä ja sitkistyä jonkun aikaa, riippuu vähän säistä.


Luonnonpajuja kun ovat, niin on vähän vaikea löytää tarpeeksi pitkiä ja oksattomia loimipajuja. Ohuita kudepajuja tukiin menee aika vähän, jospa näillä selviäisi. Onneksi lähistöllä oli raivattu pusikoita, joten oli sopivasti kasvanutta vesaa. Vanhoilta pajunpunonta-ajoilta pn jäänyt tapa pitää silmällä tien laitoja ja sähkölinjojen alusia hyvien pajuapajien toivossa.



sunnuntai 11. marraskuuta 2018

neuletuskailua


Tämä siis niin ei ole minun laji.

Olen siirtynyt ensimmäisessä neuleessani violettiin vaiheeseen. Loppu häämöttää, mutta se ei tule hetkeäkään liian aikaisin. Kerrokset ovat loppumattoman pitkiä. Tylsistyn kuoliaaksi.


lauantai 3. marraskuuta 2018

pyhäinpäivää



Hyvää Pyhäinpäivän viikonloppua!

Kuukauden takaiselta Saksan matkalta jotain teemaan sopivaa "matkailumainosta": Kiertelin muun muassa Schwäbische Albin kalkkikiviluolia. Tässä niistä syvin, Tiefenhöhle Laichingenissa.


Portaita ja käytäviä pitkin pääsee laskeutumaan noin 55 metrin syvyyteen maan alle.
Siis suurin piirtein samaan syvyyteen kuin Länsimetron syvin kohta Lauttasaaren salmen alla :)


Luola on veden syövyttämä ja siellä onkin aika kosteaa, mutta täällä ei ollut mitään valtavan suuria tippukiviä. Aika huimia kuiluja ylös ja alas. Ihan jännää, etenkin kun kuljin siellä ihan yksin.




Pöö! Sanoo opastuskeskuksen luolakarhun luuranko.


Kurpitsoja oli myynnissä joka paikassa, nämä kuvasin Ulmissa. Schwäbishe Alb oli oikein mukavaa matkailuseutua, Stuttgartin ja Ulmin välissä. Paljon erilaista nähtävää.

Rauhaisaa viikonlopun jatkoa!

***
matkailulinkkejä

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...