korkkipallo

Se on taas kesä ja turhien täytepostausten aika. Käsityöt lähinnä pölyttyvät nurkassa.

Tämä korkkinen maapallo oli niin hauska, että piti hankkia. Mietin toki tuunausvaihtoehtoja: samalla idealla olisi voinut käyttää ihan peruskarttapalloa tai väsätä itse jostain styroksipallosta. No ei tullut tehtyä sitäkään käsityötä.

Tähän siis voi tökkiä neuloja esim. paikoista joissa on käynyt tai mitä nyt keksii. Kirjeystävät? Mistä tulevat tavalliset huonekasvit?

Minun neulani ovat vielä aika samoilla aikavyöhykkeillä ja toinen puoli palloa ammottaa tyhjyyttään.

virkattu rintamerkki

Lainasin keväällä kirjastosta kaikki VIRKKURI -kirjat (Molla Mills), joita hyllyssä sattui olemaan. En ole niitä ennen katsonutkaan. Kirjassa nro 4 pisti silmään virkatut rintamerkit, joka olisi helppo ja nopea toteuttaa. Kaivoin siis pöytälaatikosta kaikista isoimmat hakaneulat ja niihin virkkasin läystäkkeen. Täytyy sanoa, että minulle ovat aina haasteellisia nuo säännölliset käännökset ja kavennukset, koska silmukoiden laskemisantipatia.

Ohjeen mukaan näihin olisi pitänyt kiinnittää silitysmerkki. Netti tursuikin kaikenlaisia toinen toistaan hauskempia, mutta kaikki ihan liian isoja. Leikkasin askarteluhuovasta kuvion, jonka tikkasin kiinni. Tuo on siis kaktus, jos ei siitä tunnista ;)

Toiseen kiinnitin afrikkalaisen maalatun pullonkorkin, joka on kyllä jo itsessään rintaneula. Soveltaen meni nämäkin. 

erityisen hienoja kiviä

Vielä yksi ihanuus syksyiseltä Marokon matkalta: Siellä oli erityisen hienoja kiviä!

Hankin niitä varten hauskan pallopurkin Tigeristä, mutta siinä olikin niin pieni suuaukko, että kaikki kivet eivät mahtuneet sisään, pöh!

Atlas-vuoret taitavat olla varsinainen mineraalien aarreaitta. Ourika-joen kävelylenkillä löysin vaikka mitä kaunista. Kun kuitenkaan kiviä ei mitenkään erityisen hyvin tunne, niin nimiä niille on vaikea löytää. Hotellilta näyttivät heittävän rikkinäiset astiat alas mäeltä, koska lautasten paloja löytyi myös.

Työnimenä näillä koristeellisilla  kivillä on akaatti. Autiomaan punaisia kiviä kutsuin "karneoliksi", mutta vihreät ja siniset ovat vielä nimeämättä.

Kertauksena kuvat keruumaastoista. Yllä Atlas-vuoria. Fossiilt jäivät löytymättä. Niitäkin pitäisi olla paljon Marokossa. Yksi hieno iso kivi jäi Afagayn autiomaahan. Lentokentällä eivät olisi pitäneet, jos olisin rymäyttänyt laukkuhihnalle muutaman kymmenen kilon järkäleen ;)

pehmeetä touhua jyväskylässä

Jokkemaan erittäin hidas tiedotustoimisto välittää mainospalan. Onhan tämmöinen nykyisessä insta-maailmassa, jossa kaiken pitää tapahtua hetihetiheti, jo vanha uutinen.

Suomen käsityön museossa on auennut 28.4.2018 näyttely nimeltä PEHMEETÄ TOUHUA nordic outsider craft. Näyttely jatkuu 2.12.2018 asti.

"Suomen käsityön museon luovuuden ääriä haastava outsider-käsityötaiteen näyttely julistaa käsityötekniikoiden ilmaisuvoimaa, uskallusta ja yksilön itseilmaisua. Pehmeetä touhua -näyttely rikkoo käsityötradition rajoja ja yllättää katsojansa tuomalla esiin käsityöperustaista taidetta perinteisen taidekentän ulkopuolelta ympäri Pohjoismaita."

Siellä on taas mukana myös aikaisemmista ITE-taide näyttelyistä tuttu virkkaus/huovutuskooste, hieman uudessa hybridisusi-muodossa. En ehtinyt avajaisiin enkä ole itse käynyt katsomassa, mutta toivottavasti pääsee jossain välissä käymään paikalla. Jännää, mitähän siellä on tehty? Minäkään en tiedä.

http://www.craftmuseum.fi/nayttelyt/18_pehmeeta_touhua.htm

virkattu kolmiohuivi limoncello

Minulle tuli hinku kokeilla ohuita kauniisti kirjavaksi värjättyjä merinolankoja. Kävin siis Snurressa ostoksilla: Hedgehog fibers, väri wildcard. Perusväri on pirtsakka limeen vivahtava keltainen. Mutta mitä tehdä? Muutamat kokeilut menivät purkuun. Lopulta tuli mieleen, että eihän minulla ole ihan perus kolmiohuivia. Ei niin pitkästyttävää juttua ole koskaan viitsinyt ruveta tekemään. Novitan nettisivulta löytyi sellaisen ohje ja päätin katsoa millainen siitä tulisi. Voihan taas purkaa, jos ei alku miellytä. Otin virkkauksen Italiaan matkakäsityöksi ja pian sen nimeksi muuttuikin Limoncello :) Matkakäsityön pitää olla jotain yksinkertaista.

Kokeilin mukaan myös muita lankoja raidoiksi, mutta ei minulla ollut tarpeeksi ohuita eivätkä ne näyttäneetkään hyvältä. Nekin purettiin. Kotiin palattuani totesin, että tarvitaan lisää lankaa, huivi ei ole tarpeeksi iso. Kaveriksi valitsin Qing fibren, väri flamingo, oikein kunnon pinkki.

Onhan tälläinen kolmiohuivi aika tylsä, mutta ainakin värit ovat hienot ja lanka pehmoista. Varsin kallis kokeilu tällä kertaa, mutta muuten miellyttävä. Mukava käytössä. Minulla on sen verran langanvärjäyskokemusta, että hieman kyllä nyppi ostaa lankoja, jotka periaatteessa olisi voinut värjätä itsekin. Mutta eipä yhtä montaa värisävyä omasta kaapista löydy.

Huivin loppumetreillä virkatessani rupesin saamaan voimakkaita Stephen West -etiäisiä. Hitsi joku sellainen supervärikäs vaate olisi ihana! Onko tässä nyt vielä alistuttava neulomaankin ;)