Toivottavasti juhannus sujahti mukavasti! Jos nyt joku notkuu netin ääressä, niin tässä vielä Sisilian matkan viimeinen niitti tai kruunu. Jos aiheena on Sisilian tulivuoret, niin sehän on tietysti Etna.
Nyt puuttuvat kukkakuvat tyystin, koska lämpimästä Taorminasta noustiin ylös Etnalle ja sai vetää toppatakkia ylle. Karua maisemaa ja isoa ja pientä kraateria riittää niin kauas kuin silmä siintää.
Vuorelle nousu oli tehty helpoksi meille turisteille. Suurin osa matkasta taitettiin köysiradalla. Ostavat näitä kuulemma käytettyinä Alpeilta, koska laavavirta aina välillä tuhoaa ne.
Köysiradalta meidät kärrättiin vielä ylemmäs autoilla, joten vaikka noustaan yli kolmen kilometrin korkeuteen, niin käveltävää jää aika vähän. Ja selvähän se on, että ei me tavikset ihan äkkiä sinne ylös muuten päästäisikään. Etukäteen joukossa aiheutti huolestunutta kuhinaa tieto, että huipulla on lunta ja vain kolme astetta lämmintä. Hommaa ei kuitenkaan haluttu jättää kokematta. Minä olin varustautunut villasukin, pipoin ja lapasin, joten mikäs siinä oli mennessä.
Matkavauhti oli hyvin hidas ja jos yritti pinkaista hyvään kuvauspaikkaan tai jotain, niin kyllä siinä korkeudessa happi loppui ja päästä huippasi.
Aika turha on kraaterin reunalta kuvia laittaa, ei se mittakaava näistä erotu. Kyllä oli ihminen taas pieni ja luonto mahtava.
Maisema Etnalla muuttuu jatkuvasti. Huippuja ja kraaterita on useita. Yksi purkaushan oli vuodenvaihteessa ja seuraava ihan vastikään, 1.6. Joten juuri sopivasti oli hiljakseen, että pääsi siellä käymään. Koko ajan opas esitteli, että tuossa on nyt vuoden se ja se laavavirta. Yksi uusi purkausaukkokin oli ilmaantunut aivan pari päivää aikaisemmin. Opas ihmetteli, että ei tuota tuossa vielä viime viikolla ollut. En saanut lehtijutuista selville oliko tämä kesäkuun purkaus samoilla suunnilla. Jännittävä retki tämäkin! Ostin myöhemmin luonto-opaskirjasen, jossa esitellään useita vaellusreittejä Catanian ja Etnan ympäristöön. Siellä viihtyisi varmasti pitempäänkin. Korkeuseroista johtuen luonto on monipuolista ja vuoren ympäristön luonnonpuistossa olisi paljon nähtävää.
Ehkä joskus lähtee vielä uudestaan näille seuduille. Matka päättyi illalla Catanian kaupunkiin, jonka hälinä ja tungos oli täysi vastakohta laavakenttien autiuteen.
