torstai 22. marraskuuta 2012

Jokke testaa: kirjontakehys


On jo varmaan käynyt ilmi, että en ole "perinteisen" kirjonnan ylin ystävä, mutta kun helpon näköinen ja kissainen aloittelijan paketti tuli vastaan, kokeilin kuitenkin.
Yleensä vain tuherran johonkin kankaan nurkkaan, kai tuolla kehyksellä on joku tarkoitus.
Kehystä voisi ehkä käyttää myös johonkin muuhun...


Eipä mennyt kauaakaan ja siinä se kissa haukottelee.
Vähän kuin kartan digitointia: suoria kohtia voi harppoa vauhdilla ja sitten mutkissa tikataan tiheämpään.
Tai ehkä kirjonnassa on tavoitteena tasainen pistonpituus, mistäs minä tiedän.
Lisäsin malliin vähän väriä, kuten vihreän ruohikon.
Oi saisipa nyt aurinkoisella ruoholla kelliä ja kylkeä kääntää.


Laitoin tämän kisun pajusta punomani kissalampun viereen.

Ja niitä myy Whimsiology

8 kommenttia:

Othel kirjoitti...

Kirjontakehyksestä tulee aina mieleen Lumikin Oikea Äiti, se, joka pistää neulalla sormeensa ja toivoo tytärtä, joka on "punainen kuin veri, valkea kuin lumi, musta kuin eebenpuu"... Varo mitä moisen taikakalun ääressä toivot!

Jokke kirjoitti...

Ai pahus, en pistänyt itseäni. Jää makoilu haaveeksi.

sinisukka kirjoitti...

Onnekas :) minä pistän itseäni joka kerta ommellessa tai kirjoessa käsin... mutta en käytäkään kirjontakehystä muuhun kuin työn kehystämiseen, just niin kuin sinä!

Jokke kirjoitti...

Jos kirjoisi enemmän, kai siitä olisi hyötyä tuossa tekovaiheessakin. Koen sen hiukan ahdistavan rajaavaksi, töks reuna vastassa. Mitä enkö voi vaeltaa vapaasti?

Hannele kirjoitti...

Vatavierailulla, täähän on hauska paikka :)

Jokke kirjoitti...

Tervetuloa Hannele!

Tuuli kirjoitti...

Onpas söpö kirjontatyö! Vaikeustaso ja kuva sopisi mullekin.

Jokke kirjoitti...

Joo, se oli niin söde. Ja paketissa oli kaikki neulasta ja langasta lähtien, ihan ummikolle siis.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...