mummopeitto

Olen tuumaillut että kyllä sitä ihmisellä voisi ainakin yksi mummoneliöpeitto olla. Vaikka noita virkattuja peitteitä on jo ihan kylliksi. Virkkailin sitten peittoa pikkuhiljaa usean vuoden aikana välityönä. En osannut päättää tuleeko siihen neliöitä vai raitoja, molempi parempi, tuli siis molempia.

Musta reunus olisi ollut ihan masentava, joten jahtasin hyvää keltaista. Ei oikein löytynyt tarpeeksi kirkasta ja voimakasta kuin ihan loppumetreillä. Olisi ehkä pitänyt itse värjätä. Muuten tekniikkana on tuollainen "jämälanka", että edes raidat eivät ole kovin pitkään yhdellä värillä. Tai pitäisikö sanoa sävyllä, koska erilaisia vihreitähän ne lähinnä ovat. Fluoromania-lanka oli hyvä löytö.

Reunaan laitoin tupsurivistön. Peitto on neliön muotoinen vaikka olisi sen voinut tehdä suorakaiteeksi pidentämällä kahta reunaa.

maalausvalmisteluja

Valmistelin pääsiäislomalla pari kierrätettyä kirjaa jatkotyöstöä varten.

Pienemmästä kukkakankaalla päällystetystä venäjänkielisestä kirjasta tulee Madeiran matkakirja ja isompi vihreä päätyi kasvimaaluskurssille.

Revin pois runsaasti sivuja ja paikalleen jääneet pohjustin gessolla. Tuohon kelpaa nyt ruveta kuvia ja omaa tekstiä laittamaan. Ja maalaamaan, liimaamaan jne. Vanhasta jää näkösälle vain vähän kukkia.

Piirtelin ensin isoon vihreäkantiseen kirjaan muutaman kasviluonnoksen testimielessä. Pohjustus toimii eri välineillä piirrettäessä, hyvä. Maalauskurssi olikin viikonloppuna, joten kasvikirja on itse asiassa jo valmis. Kuvaan sen kunhan kerkeän. Olipa hauskaa vaikka minulla oli (taaskin) aika erilainen idea kuin muilla ja välineet ilmaistorilta. Niin ja ne räikeät Ikeaväritkin on testattu. Makeita värejä!

raitasaapassukat

 Kokeilin virkata sukat villalangasta ja pidempi varsi oli testattavana myös. Pikkusukat bambusta ja puuvillasta ovat olleet mukavat ja paljon käytössä.

Onhan ne ehkä vähän saapasmaiset, varsi kun on tuommoinen tönkkö, mutta kyllä ne jalkaan sujahtavat.

Lanka oli uusi market-bongaus: kirkkaat värit vievät huomion kesken ruokaostosten. Tein vartta niin paljon kuin parista kerästä tuli. Aloitus kun oli varpaista, niin loppu oli vapaasti päätettävissä.

haaleita hankintoja

Savenvärisiä ostoksia kierrätyskeskuksesta.

Lähinnä tuli säilytyspurtiloita keittiöön. Plus muutama korutarvike. Ja näköjään yksinkertainen käsin dreijattu kulhokin voi olla "arabiaa"...

Huoh, pitäisi kai yrittää tavaranostolakkoa, vaikka ei noihin paljon rahaa mene. Säästö se on pienikin säästö! Kun ei nyt varsinaisesti tarvitse mitään uutta tavaraa kotiin.

skyscarf maaliskuu

 Se on taas aika summata yksi kuukausi taivashuivia.

Huivin pituus on jo 42 cm.

Yksitoikkoisen jankuttamisen uhallakin kuukauden kohokohta oli tietysti Madeira. Siellä pääsi niin korkealle, että sai koskettaa pilviä. Tämä ei kaikkia matkalaisia miellyttänyt vaan olisi aina pitänyt olla selkeää. Minusta se oli hienoa.

Viikkoon sattui tietysti kaikkea jännää kuten uusikuu, auringonpimennys ja kevätpäiväntasaus melkeimpä samana päivänä. Nämä löytyvät huivista erikoiskaksoisnappina ja keltaisena raitana. Muuten merkkasin Madeiran vähän vihertävämmällä langalla ja "vesipuotuspäivän" silkkihapsulla. (muoks. olin vahingossa kirjoittanut tuohon ensin että täysikuu, korjasin)

Se vähän harmitti että maaliskuun koreat revontulet jäi näkemättä, mutta kaikkea ei voi saada.

Pääsiäiskiekaisu

Madeiralainen kukko toivottaa teille, hyvät lukijat ja muut tuttavat oikein hyvää Pääsiäistä!

Laitan tähän vielä muutaman keltaisen kukkakuvan Madeiran matkalta. Erinäisissä puistoissa ja puutarhoissa kuvattua. Näistä lajeista minulla on omakohtaista kokemusta.

Kolibrikukka Strelitzia reginae

Kasvatin tälläisen siemenestä, mutta siitä tuli niin iso, että annoin sen pois. Minä aina kiusaan ihmisiä tuputtamalla kasveja, jotka eivät enää sovi ikkunalaudalleni. Kertoivat muuten että nämä madeiralaiset eivät tee siemeniä, koska niiden luontainen pölyttäjä puuttuu. Laji on tuotu Etelä-Afrikasta.

Mehipuu Aeonium swarzkopf  kukassa

Muutaman vuoden sain tälläisen mustan mehipuun pysymään hengissä. Talvella se teki vihreitä lehtiä, mutta mustui kesällä. Ja sitten joku talvi se vain mätäni. Ei koskaan tietenkään kukkinut.

Isomaljaliaani Solandra maxima

Tilasin kerran kokeeksi tämän kasvin pistokkaan Ebaystä, mutta en saanut sitä lähteämään kasvuun. Ehkä parempi niin, eihän sekään olisi minulle mihinkään sopinut. Komea kasvi kylläkin! Kukka on sellainen taikinakulhon kokoinen.

maalauskurssille

Olen ilmottautunut maalauskurssille, jolla mennään kasvitieteelliseen puutarhaan luonnostelemaan kasveja (no okei, otin vähän varaslähtöä siellä Madeiralla). Ikean lastenosastolta löysin ihkun näköisen väripaketin, ne täytyy testata! Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta bongasin 70-luvun lastenkirjan, joka ehkä selitti miksi olin niin viehtynyt malaamaan kollaasimateriaaleja, kuten vaikka joulujämäpapereissa.

Sieltä se tuli, jostain lapsuuden muistoista. Tälläisiä kuvituksia tuntui olevan  silloin paljon, on kai jäänyt alitajuntaan.

Jotain sellaista ehkä sitten kurssillakin. Idea muhii jo.