kuuman kesän kukkaikkuna

Joskus onnea voi olla liikaa ja tänä kesänä aurinko paahtoi niin kuumasti, että se ei enää ollut hyväksi huonekasveille. Saatikka minulle, koska olin käristyä hengiltä. Oli pakko pitää sälekaihtimia kiinni ja ironista kyllä, kasvit kärsivät liian vähästä valosta. Kun lämpötila parin kuukauden jälkeen laski yli kolmestakymmenestä asteesta, vetäisin taas verhot ylös ja alkoi tapahtua.

Caralluma hesperida aivan aivan räjähti kukkaan. Vaikea kuvata, mutta se on aivan kukkien peitossa. Nyt haju on melkoinen. Raatokukkien porukkaan kun kuuluu hän. Tämä kasvi kukkii yleensä joka vuosi mutta ei tässä määrin.

lähikuva kukista

Uusi tapaus sen sijaan oli pullukkajatropan eli Jatropha podagrican kukinta. Olen kasvattanut tämän itse siemenestä eikä se kyllä ole kovin pullea. Näitä ei ole vuosikausiin saanut kaupoista ja kyllästyin odottelmaan. Nyt niitä taas saisi. Paljon pulleampina. Joko tämä nyt sitten oli lopulta tarpeeksi vanha kukkimaan tai lämpö teki tehtävänsä.

vannomatta paras

Nyt se tapahtui. Sinäkin Brutukseni, tämä Mordor ja Moriarty, vanha viholliseni neulonta. Vannoin että en IKINÄ neulo. Siinä se on aloitettu. No, blogissa on nyt uusi tunniste. Neulonta, yäk.

Liekö viidenkympin villitystä? On pitänyt kokeilla uusia asioita. Takana on niin crosstrainingit kuin extreme runit. Kai siihen rääkkiin vielä vieheliäinen puikkojen kitkutus kestävyyslajina sopii :)

Jaksaa, jaksaa! Eli niin kuin yksi treenari karjuu: jos sä haluut tuloksii, sun pitää kärsii! (tätä huudetaan yleensä kyykätessä, mutta sopii minusta neulontaankin).

osmankäämikeräys

Bongasin bussin ikkunasta ohikulkumatkalla niin mahtavat osmankäämikasvustot, että oli pakko  myöhemmin palata materiaalinkeruumatkalle. Tontilla alkaa rakentaminen, joten ajattelin että ketään tuskin haittaa, jos kerään sieltä kasveja. Kun on näin kuivaakin ollut, ei edes saappaita tarvittu.

Jos kuivatus vain onnistuu, niin olisi yllin kyllin materiaalia tuleviin punontatöihin. Tai sitten paikalliset peurat ajattelevat, että ihana ruokapöytä katettu... Onkohan siellä mitään jäljellä kun menen hakemaan näitä kuivatuksesta? Jos on, niin matto/makuualusta on suunnitteilla. Olen käyttänyt osmankäämiä kaislan tapaan.

maustetilkkuja 2

Hiki. Mökin hieman kaupunki-ilmaa viileämmässä olossa sain muutamia tilkkuja tikattua.

Maustetilkut etenevät hyvin hitaasti. Nyt kun sille lopputyölle olisi todellakin ollut tarvetta. Harmittaa että en ole saanut enemmän aikaan.

virkattu lippistuunaus

Tässä idea, jonka bongasin Virkkuri-kirjasta. Otetaan vanhasta lippiksestä lippa ja virkataan loput. Käytin paksua Marokosta ostettua lankaa. En lukenut kirjan ohjetta sen tarkemmin. Virkkasin päähäni sopivan "kulhon" ja ompelin lipan kiinni käsin. Lippa on aika kulahtanut, että mietin vielä tarvitseeko se maalia pintaan tai jotain. Tai tupsu... hmm.

iisalmen kesä

Taide kuuluu kaikille, ainakin Iisalmessa. Siis ei vieläkään kummempia käsityöjuttuja, mutta reissu Iisalmen suuntaan. Siinä junaa odotellessa ehdin kiertää taidenäyttelyn koivukujalla.

Ja mikäpä oli kiertäessä. Aurinkoinen kuuma kesäaamu.

Sen vaikutelman sain, että ITE-taiteen piirissä liikutaan ja tekijöiden mielikuvitus olikin rönsyillyt valtoimenaan. Hyvän mielen näyttely.

Tämä lähes pakollinen osallistava neulegraffiti-osastokin löytyi ja täytyihän sitä vähän virkata. Edellisen päivän ukkossateet olivat kastelleet lankakätkön, mutta mitä siitä. 

Toki hikisellä junamatkalla oli mukana matkakäsityö, mutta eipä mitään valmista tullut vielä. Vapaa-aika menee nyt lähinnä varjossa lepäillessä tai puutarhaa kastelemassa. Kesästä nautiskellessa. Seuraavaksi pitäisi saada aikaan matka Jyväskylään käsityömuseoon.

tillandsian pentuja

Sorruin ostamaan uuden tillandsian tai oikeastaan monta, kun kävi pieni nysverö sääliksi. Kukkakaupassa oli kukkineita ja siten "kuolevia" tillandsioita, mutta huom! ne tekevät poikasia.

Tämähän on ananaskasveille (Bromeliaceae) tyypillistä. Kannattaa muistaa, kun hankkii jonkin kukkivan, vaikka timanttiananaksen (Guzmania), että se kuihtuu kukinnan jälkeen. Tosin yleensä hyvin hitaasti eli voi mennä kuukausia. Ja juurelle tulee uusia kasveja. Niin oli käynyt tällekin tillandsialle, laskin neljä pientä poikasta.

Voi, yksi pikkuinen irtosi kun nypin pois kuolleita lehtiä. Se on liian pieni selvitäkseen vielä itsenäisesti. Poikasten pitäisi antaa kasvaa ainakin kolmannekseen "emon" koosta, ennen kuin ne irroitetaan. Ne voi myös jättää kasvamaan yhdessä.

Emokasvi kuihtuu niin vauhdilla, että epäilen selviävätkö pienetkään. Täytyy suihkutella ahkerasti. Olisipa mukava saada ne kasvamaan. Keväinen siemenkokeilu ei tuottanut tulosta.