Jännittävää hommaa on ollut testata tämä aurikovärjäys eli solar dyeing. Tämä ei ole sitä samaa aurinkovärjäystä, jossa kasveja tai muuta laitetaan kankaalle kostean värin päälle. Ei, vaan värikasvit ja kangas laitetaan lasipurkkiin, lisätään vesi ja ehkä puretusaine. Purkki lämpimään paikkaan esim. ikkunalaudalle. Värjäys tehdään siis "aurinkovoimalla" ilman keittämistä. Ohjeen katsoin taas
India Flintin kirjasta. Löytyy lyhykäisesti myös
BAH ISSUE 03 sivulla 26 muistaakseni. Tai lähempänä kotia
Riihivilla.
Ensin vesi on kirkasta. Tässä on silkkiä ja ruusun terälehtiä, sekä puunappi.
Parin päivän päästä väri alkaa irrota ja toivottavasti kiinnittyy kankaaseen. Tosin sitä odotellaan vaikka useita viikkoja.
Eri kasveilla saa eri värejä. Ruususta tuli tietysti hempeä vaalean punainen, tarhakäenkaalista sinisen ja violetin sävyjä, lupiinin kukista mintunvihreää. Hailakoitahan nuo värit ovat, mutta on niissä oma pastellinen viehätyksensä. Materiaalina pellava ja puuvilla. Ai niin, viimeisempänä lupiinin lehtien jälkiväristä (jolla oli ensin värjätty keittämällä villaa) tuli oikein hyvä keltainen.
Tarhakäenkaalin keksinkin kokeilla ihan omasta päästä. Se kun näytti niin värikkäältä.
Jännittävää hommaa on ollut testata tämä aurikovärjäys eli solar dyeing. Tämä ei ole sitä samaa aurinkovärjäystä, jossa kasveja tai muuta laitetaan kankaalle kostean värin päälle. Ei, vaan värikasvit ja kangas laitetaan lasipurkkiin, lisätään vesi ja ehkä puretusaine. Purkki lämpimään paikkaan esim. ikkunalaudalle. Värjäys tehdään siis "aurinkovoimalla" ilman keittämistä. Ohjeen katsoin taas India Flintin kirjasta. Löytyy lyhykäisesti myös BAH ISSUE 03 sivulla 26 muistaakseni. Tai lähempänä kotia Riihivilla.
Ensin vesi on kirkasta. Tässä on silkkiä ja ruusun terälehtiä, sekä puunappi.
Parin päivän päästä väri alkaa irrota ja toivottavasti kiinnittyy kankaaseen. Tosin sitä odotellaan vaikka useita viikkoja.
Eri kasveilla saa eri värejä. Ruususta tuli tietysti hempeä vaalean punainen, tarhakäenkaalista sinisen ja violetin sävyjä, lupiinin kukista mintunvihreää. Hailakoitahan nuo värit ovat, mutta on niissä oma pastellinen viehätyksensä. Materiaalina pellava ja puuvilla. Ai niin, viimeisempänä lupiinin lehtien jälkiväristä (jolla oli ensin värjätty keittämällä villaa) tuli oikein hyvä keltainen.
Tarhakäenkaalin keksinkin kokeilla ihan omasta päästä. Se kun näytti niin värikkäältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti