Pilvet nousevat
Kesän kirkkaat päivät olivat menneet. Taivas ja meri muuttivat väriään, ja metsä alkoi käydä kirjavaksi koivujen ja haapojen kellastuessa. "Syksy, syksy", kuiskivat rantalepät tuntiessaan raskaan merituulen alakuloisen huokauksen oksissaan.
Meren ja taivaan värit muuttuivat hetki hetkeltä. Oi, mikä värähtely syntyikään olennon uumenissa!
Rantalepät seisoivat hietikolla äänettöminä. Karikon varjot olivat venyneet kummallisen pitkiksi, ja kaislikko värjötti oudon elottomana.
Nyt hävisi aurinko näkyvistä.
Taivas hehkui punaisena, mutta meri alkoi käydä vähitellen yhä tummemmaksi. Männyn latva kahahti jälleen, ja heikko vire kulki lahdelman yli liukuen varjon tavoin ruohikkoon asti.
maalaus ja kollaasi kierrätetylle kirjalle
lainaukset kirjasta K.A. Pohjakallio: Vaakalaudalla
***
syksy tulee, paskempi juttu
5 kommenttia:
Hauskoja yhistelmiä. Tyktyktyt tuosta violetista maalijäljestä!
Kivaa värien käyttöä!!!
Mutta kyllähän sinä värien mestarina osannet torjua syysharmautta mainiosti!!!!
Ja ne pienetkin valonhippuset tuovat iloa päiviin.... ja kynnttilätkin on ihna kivoja... yms
Kiitos, yritin maalata oikein nopeaan, suunnittelematta ja miettimättä. Syksyssä on paljolti se vika että en voi sietää punaista ja sitten palelee aina. Onneksi on oma ainavihreä viidakko :)
Oi miusta syksy on kiva, kaikki värit, ei enää kuuma, lumen ja joulun odotus alkaa :D Sori tämä öinen positiivisuus.
Syksyä vain inhoan mutta talvea suorastaan vihaan. Lumi on paskaa ja jouluna lisää sitä *vetin punaista. Mutta hei, moni muu tuntuu tykkäävän :) Minä olen niin vaihtolämpöinen että jos ei ole aurinkoa lämmittämässä, niin sitä ei mikään villakerros päällä korvaa.
Lähetä kommentti