Kävin keväämmällä työväenopistossa esinevalokuvauskurssilla. Jospa saisi vinkkiä vaikka näihin blogin kuviin. Esineitähän sitä lähinnä tulee kuvattua ja etenkin kankaat ovat kauhean vaikeita. Kurssilla ei juurikaan puututtu perusteknisiin asioihin. Olisi ehkä ensin pitänyt käydä jokin digikuvauksen peuskurssi, koska jos minä yritän kuvata muulla kuin kameran automaattiasetuksilla, saan aikaan vain ylivalottuneita kuvia. Minulla ei ole mitään hajua niistä aukoista ja muista, ei mitään. Jos kääntelen kameran nappeja täysin umpimähkään eihän siitä mitään tule, en tiedä edes kumpi suunta on enemmän ja kumpi vähemmän. Numeroilla merkityt säädöt ovat aina ihan mahdottomia muistaa. Ihan sama ompelukoneessa: mistä sen voi tumpelo tietää tarkoittaako isompi numero että lanka on enemmän kireällä vai enemmän löysällä? Aagh!
Kurssin nimi taisi olla esinekuvausta kotikonstein tms. Ja kivasti siellä neuvottiinkin miten kotistudion saa tehtyä ihan dyykkaamalla. Rahallista panostusta ei vaadittu. Muuten lähtokohta oli sellainen taiteellinen: mieti mitä tunnetta haluat kuvassa välittää (oi kirjoitin ensin vahingossa välttää). Tämä olikin vaikea kohta, koska minusta kuvassa on tärkeintä tieto = pituus x leveys x paksuus. Ei tässä mitään tunteilua tarvita, tarvitaan mittakaavajana! Sitten piti miettiä jotain adjektiiveja (vihreä, vaarallinen) ja minkä tyyppisistä kuvista erityisesti pitää (vastavalo).
Harjoituskappaleena kassi. Peilillä voi kohdistaa valon juuri siihen kohtaan kuin haluaa (hyödyllinen uusi kikka).
Aah! Lopultakin mittakaavajana! Minun lemppari, riensin heti nettikauppaan ostamaan sellaisen (tämä on lainassa).
Keinotekoista valoa olisi pitänyt harjoitella enemmän. Mutta kun minä niin tykkään auringosta. Jalustasta oli ehkä jotain hyötyä, tosin toisaalta se tuntui kovin kömpelöltä, kun on tottunut liikuttamaan kameraa ja hyörimään ympäriinsä. Tuntui suorastaan pelottavalta nähdä kameran etsimestä molemmat kätensä yhtä aikaa (aaa, kuka pitää kiinni kamerasta!). Eikä etenkään sellainen valkoinen studiotausta kiinnosta mitenkään.
Jospa tämä tästä. Ainakin täällä viime aikoina nähdyt korukuvat ovat peräisin kurssilta. En sitten tiedä ovatko ne sen kummempia kuin aikaisemmat. Tulipahan koko viikonloppu keskityttyä kuvaamiseen. En tosin tunne itseäni mitenkään taitavammaksi kuin ennen.
8 kommenttia:
Paljon tuttuja kohtia tekstissäsi.
Miekään en aina tiiä, kumminpäin ompelukoneen langansäätö menee.
Juu, kuvat mielummin auringonvalossa, eikä valkoisia taustoja. (yllättävän vähän muuten tulee kuvia otettua pihalla, jossa olis valoa ylt ympäriinsä, liian laiska satsaamaan)
Tuommoinen mittakaavajana munki pitää ehdottomasti saada, ei tarttis sitä iän ikuista tikkuaskia, välillä oon meinannu jo tupakkiaskia käyttää, mutta eihän se nyt sovi :)
Auts, en minäkään osaa kuvatessa käyttää mitään apukeinoja. Sit toiseksi, kamerani on ihan pokkarimallia. Pitäisköhän, varmaankin, olla parempi kamerakin...Täytyy ruveta kokeilemaan peilin heijastusta.
Ajattelin ensin tehdä jonkinlaisen (persoonallisen) mittajanan, mutta tuli nyt kuitenkin ostettua. Helpostihan jonkin tuommoisen värkkäisi. Minulla on myös kamerana pikku pokkari. Kurssilla kuvattiin ihan kännykälläkin, ei siellä tarvinnut mitään ihmekameraa onneksi.
Ehkä minulla on toivoa, koska tiedän mihin suuntaan ompelukoneen langankireysnappulaa pitää kääntää (tosin saumurin differentiaalisyöttö pitää aina tarkistaa ohjekirjasta). Mutta minäkin olen niin surkea kuvaaja, että välillä nolottaa tuo blogin pitäminen...
Näkisitpä millaisella pokkarilla minä kuvaan ; )! Perus Canon Ixus 220 HS taskupokkari. Halpa , vaikka kuinka vanha, mutta niin näppärä ja pieni. Mulla ei vaan ole varaa hienouksiin. Ja tosissaan, jos kalliin laatukameran ostaa niin pitää siihen myös olla aikaa ja kärsivällisyyttä perehtyä. Ja niitä kumpaakaan minulla ei ole ; ). Sulla on aina ollut kaunit kuvat ja grafikka blogissasi, jatka vain samaan mallin.
Valokuvat on minusta niin vaikeita määritellä: mikä on hyvä ja mikä pitäisi olla kuvassa terävänä. Itse kuvaan ihan mutuna- joskus onnistun, joskus en. Ja kuka nyt tykkää mistäkin... ja OPPIA ikä kaikki!!!
Mukavia kuvaushetkiä!
Riemastuttava juttu! Ja niin omakohtaisia samansuuntaisia kokemuksia kasakaupalla. Minusta valokuvaamisessa on sama kuin tukas kanssa - väliin vaan on "The bad photo day!" By the way, ne sun korukuvat oli hienoja, niissä oli jotain kivaa mystiikkaa! Tykkäsin kovasti.
Virveli: Hyvä, olet ihan siis mestari :)
Kiitos Neulanhaltija, toivottavasti tehdessä oppii pikku hiljaa.
margsan: eipä sitä aina tiedä itsekään mitä haluaa. Joskus tulee blogikateus, kun jollain on selvästi homma ihan eri tasolla. Tai otettua ideaa että voisiko sen noinkin tehdä.
Pirjo: ei se valokuvaamisessakaan aina inspis ole korkeimmillaan ja ajattelee että kunhan nyt jonkin tärähtämättömän kuvan edes saisi. Toisaalta voi tulla heti idea että juuri niin haluaa tämän jutun kuvata.
Lähetä kommentti