Viime päivien aikana on koettu kaikki vuodenajat. Kuvissa voi näyttää ihan juhannukselta, jos kuvittelee mielessään lisää lämpöä.
Vihreys on parhaimmillaan. Juhannukseen kuuluu minusta iso kimppu lupiineja ja koiranputkia.
Ulkoilun jälkeen teki mieli jotain lämmintä, tuoretta mesiangervo-vadelmanlehtiteetä.
Hiostin eli fermentoin tummassa lasipurkissa auringon lämmössä ikkunalla kuusenkerkkiä teeaineeksi.
Minulla ei ole kuivuria, mutta pieniä satseja on kiva pistää talteen talven varalle. Sitten voi muistella että nämä lehdet on kerätty siltä ja siltä reissulta. Nämäkin kuvat ovat kooste neljältä eri paikkakunnalta ;) Eikä siinä suinkaan vielä kaikki. Palaan erityispiirteisiin myöhemmin.
Sataa ja paistaa, kai se on kesä.
5 kommenttia:
Niin, ja lupiinitkaan eivät ole suomalaisia, vaan ovat vierasperäisiä kasveja, jotka valtaavat hullun lailla tilaa muilta alkuperäiskasveilta. Lupiinit lisääntyvät hurjasti, niitähän aina näkyy paljon samassa paikassa. Nättejähän ne on , mutta..
Kieltämättä se on niiden kanssa ongelmana, luulisin että eivät kuitenkaan pysty kilpailemaan metsässä (luonnontilaisessa) vaan tarvitsevat jo muutenkin ihmisen muokkaaman aukkopaikan. Eivät ne tienpielet minun laskujen mukaan mitään luontoa ole ;)
Hienoja juhannustunnelmakuvia!Vihreää ja rehevää. Tulin juuri pohjoisesta; kuljin siellä nolostelematta pipo päässä. Lunta, rakeita, häijyn kylmää tuulta ja sitten yllättäen aurinkoa. Mielenkiintoinen kokemus.
Pipoa on täytynyt pitää etelässäkin tai ainakin tälläisen vilukissan. Mutta tosiaan on ollut jotenkin mahtavan vehreää. Että olen tykännyt kesästä ainakin siinä suhteessa.
Totta, onneksi ei metsissä lupiineja näy :)
Lähetä kommentti