virkkausta marokossa osa 4

Kolmas kurssipäivä tapahtui Marrakechin vilinässä. Tukikohtana oli toriaukio Place d'Epices. Sulloiduimme pieneen kahvilaan, jossa alkoi päivän työ: rannekkeiden virkkaus. Tällä kertaa käytin paksuja puuvillalankoja. Tämä ei ollut minulle ihan mieluisin ympäristö, kauhea ihmistungos ja musiikki raikaa korvia särkevästi.

Torilla piti myyntikojua Aisha, joka yritti opettaa meille marokkolaista virkkausta. Minä en yhtään ymmärtänyt sitä. Vaikeaa se tuntui olevan monille muillekin. Jotenkin se näytti nurinkuriselta ja päättelin, että ehkä se oli rapuvirkkausta, mutta en ole sitä koskaan tehnyt, niin en osaa ihan varmasti sanoa. Joka tapauksessa jos virkkasi tavallisella tavalla niin se oli "väärin". Virkkuukoukkukin oli vähän erilainen ja lanka heitettiin hassusti koukun ympäri. Olin ensin ajatellut että mahtaakohan se olla koukkuamista eli tunisialaista virkkausta mutta eipä ollut sitä. Periaatteessa näytti kirjovirkkaukselta, joka tehdään piilosilmukalla, langanjuoksut jäivät nurjalle puolelle näkyviin. Reippaasti Aishalta kuitenkin pipoja syntyy näin tehden ja niitä sitten "kurssimaksuksi" ostettiin.

Place d'Epices

Aishan pipoja

Torilta lähdettyämme tutustuimme marokkolaisen taiteilijan Hassan Hajjaj galleriaan ja myymälään. Oikein hauskoja ja värikkäitä kierrätysmatriaalitöitä, peltipurkeista, mainosjulisteista ja retrokankaista. Valitettavasti liian suuria matkalaukkuun. Lounas oli trendikkään oloisessa ranskalaisten pitämässä ravintolassa.

ravintola La Famille

Iltapäivä oli varattu shoppailulle ja kurssilaiset ryntäsivät pienempinä ryhminä eri puolille kaupunkia. Riippui siitä mitä erityisesti halusi ostaa, sillä souk oli vähän ryhmitelty teemoittain. Minä palasin aamupäivän torille, koska siellä oli ihania koreja ja siitä pääsi mattosoukiin. Että maailmassa voi olla mattoja! Aivan mahdoton päättää mitään! Ei voinut kuin ihmetellä miten sellaiselle tavaramäärälle riittää ostajia? Olihan siellä toki turisteja tungokseen asti. Tinkiminen ei muutenkaan ole minun vahvuuksia, mutta illan hämärtyessä palattiin hotellille onnellisena runsaiden matkamuistojen kera.

Hotellin altaaseen oli ilmestynyt vettä ja kattoterassilla oli mukava rentoutua hälisevän päivän päätteeksi. Takaraivossa alkoi nakuttaa kasvava huoli siitä miten kaikki ostokset mahtavat sopia matkalukkuun.