sunnuntai 22. elokuuta 2010

Arpaonnea kaikille!

Jokkemaan ensimmäinen arvonta on suoritettu! Menetelmä oli perinteinen lappuja hatussa -arvonta. Vierailulla oleva Malla-kissa sai toimia virallisena valvojana, tai melkein...

Malla, Katso! Arvonta! Jännittävää rapinaa, eikö totta?

Siis mikä? Meinasin juuri ottaa torkut.

"Virallinen valvoja" oli siis hereillä vain puoliksi... Voittajat kuitenkin löytyivät ankaran lappujen sekoituksen ja hatun ravistelun jälkeen:


1. kaksi kappaletta irvikissoja valinnan mukaan voitti NEFERI


2. pöllöriipuksen voitti MARJA-LEENA


Juhuu! Onnea! Suuret kiitokset kaikille osallistujille. Mukavan paljon kiinnostusta oli! Voittajat jos jättävät yhteystietonsa sähköpostiin jokkemaa at yahoo piste com, niin pistetään palkinnot postiin. Mitähän seuraavaksi keksisi arpoa?

lauantai 21. elokuuta 2010

Vapaasti virkattua: Klimt ulkoavaruudessa



Virkkasin siis hatun asusteeksi silkkiseen Klimt-mekkoon. Materiaalina ovat kierrätetyt silkkipuserot. Eniten työtä oli puseroiden pesemisessä, silittämisessä ja leikkaamisessa kuteeksi. Annoin hatulle oikein nimenkin: pikku pyrstötähti eli Little Shooting Star. Pieni se on, koska oikeastaan olisin halunnut pitkän hapsuisen "tulisuihkun" niskapuolelle, oikein kunnon laahuksen, mutta se olisi hankala ruuhkabussissa ;)




Vaikeahan tuo oli taas kuvata, tarvitsin vähän apuakin, kiitos siitä. Kokeilin erilaisia taustoja, mutta mikään ei oikein toiminut. Yrittäkää saada jotain tolkkua. Pidän esineistä, jotka ovat monimuotoisia. Tämä hattukin on aivan erinäköinen eri suunnista. Inhoan kovin esimerkiksi palloa, joka on aivan saman näköinen ihan mistä vaan suunnasta, kauhean tylsää. Siis sellainen perus puolipallon muotoinen pipokin on hirmu tylsä muoto. Tämä hattu muodostaa "sädekehän" pään yläpuolelle edestä katsottuna.



Kanttasin reunan varastosta löytyneellä samettinauhalla, ettei heti hikoile silkkiä pilalle. Vähän simpukkaa ja kelmiä koristeena. Alkuperäinen suunnitelma oli koristeellisempi, mutta smaragdin vihreä väri olikin niin miellyttävä, että en peittänyt sitä millään lisähärpäkkeillä.

Silkkiaskartelu jatkuu, seuraavaksi tekeillä ovat käsikorut ja ehkä vielä kaulakoru. Teemana lasihelmien mukaan "Alien Goddess".


Alien Goddess

Olen taas hamstrannut kauniita lasihelmiä... Kaikki lähti taas liikkeelle Etsystä, kun bongasin mahtavia nyppyläisiä aivan ylimaallisia isoja lamppuhelmiä. Ostin lisäksi kotimaisesta Helmitaulusta "jumalatarhelmen", se sopi niin väriltään yhteen nypylöiden kanssa. Lisänä on muita käsintehtyjä lamppuhelmiä ja pieniä siemenhelmiä. Kaikki kuin jotain vieraita taivaankappaleita, pyörteisiä ja kierteisiä tähtisumujen väreissä.






Liitän tähän samaan teemaan myös silkistä virkatut asusteet, joten Klimt joutuu ulkoavaruuteen, jatkoa seuraa. Ei viitsi tehdä yhtä hirmu pitkää postausta.

http://www.helmitaulu.fi/

torstai 19. elokuuta 2010

...kurssi jatkuu...boring?

Pukkisaaren rautakautinen kauppakylä Seurasaaren kupeessa sai kivikautisia vieraita kun Ango ry halusi oppia hiomaan kiviesineitä. Siis kävimme meren rantaan, siellä on mitä tarvitaan: kiviä, hiekkaa ja vettä. Aihioiksi sopivat liuskekivet oli tosin tuonut mukanani, sillä kottikärryllä.


Sitten hiottiin...


Ja hiottiin...


Ja etenkin porattiin... is boring really boring? :)


Ja toinen toistaan hienompia, ihan omin käsin tehtyjä veitsiä, talttoja ja riipuksia saatiin valmiiksi. Noin monta reikääkin! Taas on monta uutta ihmistä, jotka katsovat kivikirveitä museovitriinissä aivan uudella silmällä, koska tietävät miltä se tuntuu sormissa, kämmenissä, ranteissa, olkapäissä ja selässä. Ilmakin oli sitten lopuksi ihanan kesäinen ja mukavaa oli.


ps. kuulin että pitkospuutkin korjataan kohta.

pps. sanan bore käännökset: porata, pitkästyttää, ikävystyttää, poraus, tehdä tylsäksi, tylsistyttää (poraajat tietävät jo tämän)

Lisätietoja:http://www.sommelo.fi/



keskiviikko 18. elokuuta 2010

Kaunein, kas siinä pulma


Rommas haastoi, tässä jo pari päivää sitten, mites tuo aika rientääkään, esittelemään kauneimman virkkaukseni. Se onkin hankalaa, sillä en ajattele tekeväni erityisesti "kaunista". Olen oikeastaan kiinnostunut vain väreistä, joten en välitä siitä mikä lopputulos on tai onnistuiko malli, kunhan värit ovat hyvät. Olen pitänyt paljon ympyrätakin värimaailmasta ja samoja värejä on tullut käytettyä muutenkin, koska lankoja on jäljellä. Minä kun pidän siitä, että on mahdollisimman paljon erilaisia lankoja yhdessä työssä. Niitä sitten kertyy ja jotain jää jäljellä ja seuraavaksi täydennykseksi ostetaan jotain muuta.

Kaulurin värit miellyttivät myös kovasti.

Kuten myös kukkakaalikorvien .


Mutta paras on tietysti vasta tulossa, yksi uutuus on jo valmiina. Siinä on ihanaa smaragdin vihreää ja olen siihen lääpälläni. Ja innostavia suunnitelmia on laadittu sekä kaikkea kaunista vihreää hankittu. Yleensä uusin on hienoin. Ja se tuleva, joka on vasta täydellisenä mielessä, on kaikkein ihanin.

Vastasinko ollenkaan? Ehkä siis ympyrätakki?

tiistai 17. elokuuta 2010

Kurssi alkaa... slippery when wet

Viikonlopun kurssitus takana. Alku lauantaina ei näyttänyt lupaavalta, koska en nähnyt autosta ulos...

Koska minulla oli kottikärryt täynnä kiviä ja saareen menevät pitkospuut olivat liukkaat...

... ja rikki. Hmmm, ei ole ongelmia, on vain haasteita.


Onneksi minulla on vuosien kokemus kottikärrynkuljettajana ja kivet tulivat perille Pukkisaareen. Kurssi voi alkaa! Mutta onko myräkkä pelottanut pois kurssilaiset?

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Farkkuhapsuja ja värjäystä





Tällä kertaa lähdetään liikkeelle siitä, että ostin pitkän farkkuvetskarin. Kohta iski päähän halu hapsuihin. Siispä hakemaan kierrätyskeskuksesta farkkuja ja saksimaan lahkeet suikaleiksi. Hapsukaitaleet pesupussiin (erittäin tärkeää! älä nöyhtää konetta tukkoon) ja humpsimaan pesukoneeseen. Sitten kaitaleet harsitaan kiinni vetoketjuun ja mietitään jatkoa. Nappeja? Ei nyt niitä, vaan kirjailua vaihteeksi. Kiinnikkeeksi itse tehty paperimassanappi (kestää, jos kestää). Lopuksi kävikin niin, että jätin kaulakoruun kokopitkät hapsunauhat enkä leikannutkaan niitä vetskarin pituiseksi. Se onkin enemmänkin huivi ja sitä voi käyttää niin että nauhat roikkuvat edessä tai takana. Kamera ei taas suostunut ottamaan kunnollisia kuvia mutta jospa näistä kävisi yleisilme ilmi.

Ostin myös kivat housut, varmasti so last season, niin kuin kaikki minun vaatteet, kierrätyskeskuksesta kun ovat. Oli tarkoitus ommella hapsuja myös lahkeisiin, mutta ei noihin pussilahkeisiin sellaiset käyneetkään yhtään. Värjäsin lisäksi topin, maailman vanhimmalla tavalla: roiskeita kloritella ja sitten vielä kangasvärillä.




Kirjailumalli on peräisin kirjasta Theodor Schvindt: Ompelu- ja nauhakoristeita (Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 85). Kyseessä ovat siis vanhat kirjailumallit, "kirjassa esitellään niitä koristeita ja kuoseja, joita on Sakkolan ja Raudun kreikanuskoisten vaimojen harakoissa eli päähineissä". Kirjailuilla on niin hauskoja nimiä. Käytin tässä kaikista yksinkertaisimpia, rannerenkaassa on "pieniä kananvarpaisia hienoilla koukkupolvilla" ja kaulakorussa "suuria kananvarpaita hienoilla koukkupolvilla".

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...