muinaisaikaan 2017

Ennen juhannusta oli taas Euran Härkänummella Muinaisaikaan-tapahtuma, johon pääsin pystyttämään viime kesänä tekemäni pikku laavun. Sisustin sen huovutuksilla, niin mikäpä siinä oli viikonloppu pehmeillä pieluksilla viettää.

Etenkin lauantai oli ihan lämmin, joten juomavettä oli hyvä olla saatavilla, nokkakannussa.

Tässä ei taaskaan ollut mitään erityisen "muinaista" tai tarkasti kopioitua, minusta kun on mukavaa soveltaa itse. Laavuun suunnittelen seuraavaksi sivuseiniä. Täytyy tutkia kellarin pellavakangasvarastot.

Laavu toimi "peliluolana", sillä sen edessä sai pelata juoksevat hirvet -peliä, jonka olen hieman muuntanut amerikan intiaanien pelistä. Piti taas keksiä jotain uutta täksi vuodeksi. Tai on minulla ollut tämä peli pitkään mutta Eurassa se ei ole koskaan ollut mukana. Parasta oli, että monet aikuiset innostuivat pelistä, että tuollaisen voisi tehdä itse vaikka mökillä. Bingo! Niin tosiaan voikin, mistä vaan kivistä, kävyistä ja tikuista. Sääntöjä ja pelilautaa voi muuttaa mielensä mukaan. Lyhyesti sanottuna arpatikuilla tai vastaavilla heitetään pisteitä, joiden mukaan nappuloilla kierretään kivikehää ympäri. Ja ensimmäisenä takaisin kotiin palannut on voittaja. 

Tämä kehä oli turhan pieni eli käytännössä ensimmäisenä aloittanut myös voittaa. Voi myös kiertää useamman kierroksen tai suurentaa kehää.

Ihan reippaasti lapset lähtivät mukaan tähän peliin, jota ei voinutkaan pelata kännykällä. Ai jai, on tuo päässälasku vaan kovasti ruostunut taito. Siinä sitten jonkun viisivuotiaan kanssa kovasti pähkäiltiin mitä on 2+2+1 😆

Olen katsonut peliin mallia joskus kirjastosta lainaamastani pelikirjasta, jossa esiteltiin pelejä ympäri maailman. En muista enää nimeä. Netistä voi etsiskellä vastaavia hakusanoilla native american stick games

tässä yksi esimerkki

http://mathcentral.uregina.ca/rr/database/rr.09.00/treptau1/game6.html

puolen vuoden pallot

Juhannuksen aikoihin onkin hyvä katsastaa mitä maalatuille joulupalloille kuuluu. No ne roikkuvat yhä esillä. Oli niin mieluinen proggis. Näyttävät hyvältä myös auringonpaisteessa.

Kasasin palloista klemmareiden avulla pitkän tertun. Sitä voi jatkaa kerros kerrokselta kun vain palloja ja klemmareita riittää.

Eiköhän tämä jatku taas puolen vuoden päästä :)

Nyt nautitaan kesästä! Ihanaa juhannusta!

superhyper kasvilöytö

Menin viattomasti puutarhaliikkeisiin etsimään kesäkukkia ja kiersin tietysti myös viherkasvit. Plantagenissa olin pudottaa silmät päästäni, kun eteeni ilmestyi unelmieni kasvi Alocasia zebrina. En ollut kuuna päivänä uskonut sen päätyvän tänne pohjan perukoille, mutta niin se vaan koristaa sulokkuudellaan Jokkemaan vehkaviidakkoa. Oi onnea!

Ah nuo raidalliset varret ja kauniit lehdet. Pakkomielteelle kun ei voi mitään. Olin juuri varmaankin samana päivänä siunaillut, että onneksi ei enää ole yhtään alocasiaa, noita hirveitä tuholaismagneetteja. Että kylläpä kasvit ovat saaneet olla punkittomina monta vuotta. Siinä se nyt taas on, karanteenissa tosin.

Mutta sitä en ole saanut selville, miten A. zebrina eroaa A. tigrinasta...

Eikä myöskään voi kieltäytyä mysteerisen köynnösvehkan kutsusta. Tämä sisältyi Bauhausissa kotimaisten pikkukasvien könttätarjoukseen. Minua ei ne muut lajit kiinnostaneet. Tämä on vasta taimi, mutta jännittävää potentiaalia on. Lajikkeesta ei ole mitään tietoa, todennäköisesti jokin hybridi. Ulkomuodon perusteella arvelen sitä Philodenroniksi. Toiveissa on, että se kasvaisi ruusukemaisesti, ei köynnöstävästi ja lehtien alkava haaraisuus ajan myötä lisääntyisi. Voisko se olla jotain kuin Philodendron 'jungle boogie'? Odotetaan ja katsotaan.

Hihkuin innoissani myyjälle, että vau, uudenlainen philo! Myyjä kysyi  onko sinulla niitä paljonkin? Vastasin kyllä :) Painokkaasti.

Se, joka pääsi livahtamaan Porvoon vanhassa kaupungissa, olisi myös ollut hieno lisä kokoelmiin. Näin sisustuslikkeessä somisteena, ei myynnissä älyttömän hienon kasvin, Täytyi tietysti kysellä mistä se on peräisin. Paikallisesta kukkakaupasta, mutta eipä niitä sielläkään myynnissä ollut. En muista mitä nimeä myyjä siitä käytti, jotain kauppanimeä, mutta se oli samanlainen kuin Philodendron goeldii. No, joskus toiste ehkä... ei makeaa mahan täydeltä.

matkakirja tekeillä

Meneillään on uudenlaisen kirjan kokeilu. Katselin tuota Arne&Carlos: Minun kirjani -opasta ja ajattelin että tällä kertaa voisi tehdä matkakirjan paperiarkeista lähtien. Hitaasti etenee. Varastoista löytyi toki paljon erilaista kierrätettyä paperimateriaalia. Kuvat on valittu ja kehitetty. Tekstiä oli aika paljon. Kirjoitin muistiinpanoja matkan aikana ruutuvihkoon ja nyt se pitää kirjoittaa puhtaaksi ja sijoitella kuvat joukkoon. 

Olen päässyt jo ompeluvaiheeseen. Oppaasta poiketen en jaksanut kaivaa kaapista ompelukonetta, vaan yhdistän arkkiniput suurpiirteisesti käsin. Seuraavaksi saa suunnitella kannet. Aiheena on kevään Fuerteventuran matka.

Sotkamon tiikeri

Jatketaan yhä vain keväisen maalauskurssin satoa. Siellä syntyi paljon "sottapaperia", erilaisia kierrätettyjä pakkauspapereita sun muita. Niihin on puhdistettu pensseleitä ja roiskittu ja läiskitty maalia. Revin ne kappaleiksi ja liimailin niistä vihreän viidakon. Jotenkin se ei ollut hyvä ja myöhemmin päädyin pienentämään sitä reunoista. Jouduin siis repimään paperit toiseen kertaan. Minulla on nyt yhä läjä paperinpaloja, joista löytyy kaikenlaisia hienoja värejä ja kuvioita. Tässä oli lähinnä ideana käyttää kaikki paperit pois.

Pienentynyt tiikerikollaasi

Pohjana on vanha peruskartta, Sotkamosta. Tiikeri on millimetripaperia. Lisänä on erilaisia paperista leikattuja kasveja.

kesän korvalla

Muistuttelen tässä taas, että kun kesä nyt vihdoin tuntuu alkavan, niin täällä blogissa postaukset harvenevat. Käsitöitä tulee vähemmän tehtyä, koska viihtyy paremmin ulkona. Olen viime päivinä kierrättänyt muutamaa turistia ympäri pääkaupunkiseutua ja otin itsellenikin kivan esitteen kaupunkiluonnosta. Löytyy uusia vierailukohteita, mm. Vallisaari tuli katsastettua. Vähän kuin Suomenlinna, mutta äärettömästi rauhallisempaa. Muutama kaunis päivä lähimetsissä ja luulempa Suomen saaneen pari uutta ystävää ;) Kyllä se vain tuo luonto taitaa olla meidän paras matkailuvalttimme. Sitä oli heti Lapin matka suunnitteilla.

Niin ja tietysti: pilkkukissa bongattu :)

kevään tipuset

Kevään muuttolintuja Jokkemaassa.

Idea lähti kierrätyskeskuksesta saadusta vanhasta maalauspohjasta, jossa maisemaluonnos oli käännetty kehyksen nurjalle puolelle. Minusta se oli kuitenkin ihan kiva, joten hyödynsin sen kuten se on. Kehykselle rakensi pieni tilkkulintu pesän.

Materiaaleina on pellavaisia jämätilkkuja, joita ei ole raaskinut heittää pois vaikka ihan pieniä paloja ovatkin. Pieneen tipuun ei kummoisia tarvitakaan. Vähän muistelin miten niitä pehmoeläimiä taas tehtiinkään ja sitten kirjontalangat käyttöön.