Uusimmat pellavan värjäyskokeilut. Nämä ovat kierrätyskeskuksesta ostetut housut, jotka ovat saaneet useita kokeita läpikäydä. Ensin lepänkäpyjä ja teetä, sitten vielä sipulinkuoria ja ensimmäisiä lupiininlehtiä. Puretus alunalla ja soodalla. Kasvit rullataan kankaan sisään ja tiukkaa myttyä höyrytetään tunnin ajan. Ihania läikkyjä! Suunnitelmia lisäkoristeluun on...Tätä näköjään sanotaan suomeksi kontaktivärjäykseksi. Lainasin kirjastosta pari suomenkielistäkin värjäyskirjaa: Anna-Karoliina Tetrin Luonnonvärjäys ja Erik Sundstömin Värjäämme yrteillä, sienillä ja jäkälillä. Yksi uuden näköinen kirjakin siinä oli, mutta kun anoin taas uuden kaupungin kirjastokorttia, sillä aikaa se jo hävisi hyllystä. Nopeat syövät hitaat ;)
Bongasinkin Sundströmin kirjasta, että joissain sienissä on olemassa itseloistavia eli fluoresoivia väriaineita. Jännittävää.
2 kommenttia:
Just tuo kontaktivärjäys minulla kans mielessä ollut, mites se pellavaan onnistui tai puuvillaan jäämään? Villaan varmaankin onnistuu helposti.
Alunan kanssa näyttää lupaavalta. En tosin ole huuhtonut enkä pessyt, koska jatkan ehkä vielä. Eli olen tehnyt useita värjäyksiä päällekäin tai peräkkäin, miten sen nyt sanoisi. Mitä sitä nyt välillä huuhtomaan puretteita pois. Ekovärjäyskirjassa neuvottiin muutenkin seisottamaan ennen huuhtomista. Ei ainakaan varoiteltu että kemikaalit kuivana olleessaan jotenkin haurastuttaisivat kuituja. Villaan en ole vielä ehtinyt kokeilla, mutta olen kyllä jo huovuttanut testikappaleita värjäyspohjiksi. Ja kaivellut kierrätyskeskuksesta valkoisia villaneulepuseroita.
Lähetä kommentti