On pitänyt vähän kiireellä rykäistä läpi näyttelyitä, koska monet loppuvat tammikuun alussa ja jouluna ei kuitenkaan kerkiä. Nyt oli aika nuorekas setti. Taidehallissa on Nuoret 2011. Ainakin on kokeiltu erikoisia materiaaleja. Ei nyt mitään erityisiä inspiraatioita vielä tullut. Pörröiset petoeläimet ovat aina viehättäviä.
Amos Andersonissa jatkuu erikoisten materiaalien käyttö, sillä siellä esitellään Antti Kasitonni. Pahvistakin voi rakentaa yhtä sun toista. Ja kultamaalista. Opas kertoi että materiaalivalintaan oli vaikuttanut työttömyys ja rahapula eikä muuhun ollut varaakaan. Museolla on muuten kummalliset aukioloajat, on auki maanantaina mutta ei tiistaina.
Designmuseossa pääsee hyppäämään suomalaiseen sarjakuvaan. Kun kävin siellä, niin sai seurata oikeaa sarjakuvataiteilijaa työssään, Kaisa Leka oli piirtämässä. Ajattelin taas, että pitäisi piirtää enemmän. No, virtuaalijokke seikkailee nyt myös museon seinällä, sillä saihan siellä tietysti piirtää itsekin. Tämä oli näistä näyttelyistä ensituntumalta antoisin ja inspiroivin.
Tässä pieni maistiainen museon esitteestä. Eri taiteijoiden Suomi-aiheisia sarjiksia. Lähimmäs Jokkemaan fiilistä pääsee Maria Björklundin Planeetta Z. Se on varmaan jokin planet Jokkemaan kaltainen paikka (yritinkin piirtää juttuun jotain öttiäisiä, mutta ei kuvaan sopinut).
Kovin monissa joulumyyjäisissä ei jaksa rampata, eivät ne juuri kiinnostakaan. En ole koskaan käynyt Kuvataideakatemian joulumyyjäisissä (olenkohan ennen kuullutkaan niistä?) ja valitsin nyt ne käyntikohteeksi. Paljon mielenkiintoisempaa kuin ne villasukat ja marinoidut valkosipulit. Turha mainita, että tuuli ja satoi vaakasuoraan ja vasemmalta ja oikealta. Värikkäät ruudut tulevat taas vastaan.
Tulikin sitten ostettua jouluhahjat itselle. Aloittelevan taidekeräilijän hankintoja vastavalmistuneilta taiteilijoilta. Pienen maalauksen on tehnyt Tuomas Karjalainen, alumiinille printattujen korujen tekijä on Tiitus Petäjäniemi. (Tähän liittyy sellainen uskomaton sattuma, että olin kotiin tullessa jo autuaasti unohtanut korujen tekijän nimen. Muistelin että siinä oli Tii... Tiitus? Niemi... ei en muista... Rupesin sitten lukemaan Hesaria ja kas siinä oli juttu joulunvieroksujasta, jonka nimi oli Tiitus Petäjäniemi ?! What the...?! Sama hemmo! Kyllä Suomi on pieni paikka ja kyllä joulunvieroksuja toisen tuntee;) Tai en nyt varsinaisesti vieroksu nimenomaan joulua, mutta kaikki saman vanhan junnaaminen "näin on aina tehty" tuntuu tylsältä. Se sellainen että "olemme käyneet täällä aina samaan aikaan jo kaksikymmentä vuotta" Juu ei. Mieluummin jotain, missä ei ole käynyt ikinä). Luulen että maalaus esittää planet Jokkemaan kiertolaista. Se onkin itse asiassa osa suurempaa kokonaisuutta.
Vielä yksi joululahja. Kulttuuriyhdistys Gepardi pitää joulumyyjäisiä Lasiapalatsissa ja tämä iloinen kapokkigepardi (no luonnollisesti!) pääsi kirmailemaan Jokkemaahan lajitovereidensa seuraan.
3 kommenttia:
Hämmästyttävää. Tai siis kyllähän minä tiedän ,että blogissasi on ihanan piristävää käydä, että sinulla on ihana mielikuvitus ja huumori, jotka osuvat juuri minun hermooni. Mutta nuo sanasi joulusta ja traditioista ovat niin lähelllä omia ajatuksiani, etten olisi itse osannut sanoiksi paremmin pukea.
Taidehalli on niin mahtava rakennus, että sinne voisi melkein joskus mennä vaikka ei olisi näyttelyäkään... no, melkein.
Aivan ihana gepardi!! Mukavaa joulunaikaa Jokkelandiaan =o)
Saila: Perinteetkin ovat ihan hyviä, kohtuudella. Yleensä vain kun kuulen sanat "näin se on aina tehty", vastaan että hyvä, nyt onkin sitten aika vaihtaa!
Hanna: Niin on! Kiitos samoin hurjille Hannoille!
Lähetä kommentti