Marokossa osa 6

Marokon matka on saanut toimittaa tänä talvena viikon valopilkun virkaa ja tässä vielä aivan lopputunnelmat. Matkan viimeisenä päivänä oli vielä aikaa virkkauskurssin ulkopuoliseen ohjelmaan.

Puutarhamyymälät tai kukkakaupat, miksi noita nyt sanoisi, olivat houkuttelevia. Harmi vaan kun niistä ei voi mitään ostaa. Kasvien tuonti tuskin onnistuisi ja suuria saviruukkuja ja -lyhtyjä on aika mahdotonta saada kotiin kuljetettua. Täytyi tyytyä "ikkunaostoksiin".

Oli minulla siinä vielä yksi seikkailu. Pyysin majoituksesta jonkin reissuvinkin päivälle ja minulle järjestettiin "mysteerimatka". En tiennyt yhtään mihin taksi minua lähti viemään, muuta kuin että opas odottaa perillä. Ajettiin pari tuntia kohti Atlasvuoria ja päädyin Toubkal-vuoren luonnonpuistoon pienelle patikkamatkalle. Jee!

Lumihuippuinen Toubkal on Pohjois-Afrikan korkein vuori. Sinne kiipeäminen vaatisi jo useamman päivän ja oikeat varusteet. Minä sain parin tunnin kierroksen alempien vuorien rintellä muutaman berberikylän läpi. Tämä oli taas sellainen paikka, että olisi viihtynyt pitempäänkin. Saksanpähkinälehdot, kiviset vuoripolut, kylät eläimineen ja viljelyksineen, vesiputoukset ja monet luonnonihmeet jäivät sieltä mieleen.

Sitten oli enää palattava hotellille ikävän matkalaukun pakkausurakan kimppuun. Räpsin ostoksista muutaman kuvan. Kotopuolessa niitä ei ole pystynyt oikein valon vähyydestä johtuen dokumentoimaan.

Eksoottista väriä kotiin tekstiileillä eli suuri Handira (moroccan wedding blanket) räikeän punaisena, ei perinteisenä valkoisena ja tyynynpäällysiä. Niitä olisi voinut valikoida loputtomiin. Tarjontaa ainakin oli runsaasti!

Ja mitäpä sitä muuta Marokosta tietysti kuin kaftaani ja tossut (babouche). Turistelle oli tarjolla vaikka mitä houkutusta ja valinnan vaikeus oli aivan mahdoton. Yritin pitää mielessä mitä on helppo pakata matkalaukkuun eikä ole särkyvää.

Yksi suosittu matkamuisto oli pienet värikkäät (virkkaamalla?) päällystetyt palikat, joita kertoman mukaan käytetään kuurausharjoina kylpylöissä.

Lopuksi voi todeta vain että tämä virkkausmatka oli kyllä parhaita matkoja, mitä on tullut tehtyä. Gepardimatkaa ei tietenkään voi mikään päihitää, mutta taitaa päästä hopeasijalle. Vai onko se niin että viimeisin matka on aina se paras? Vai ehkä se seuraava ;)