Crazykravatti 2: pimp my coat

Kravatteja ja crazy tilkkuja, tällä kertaa takissa. Tuunailin jo aikaa sitten pitkän farkkutakin vähän värikkäämmäksi: helmat, kaulus, hihansuut on näperretty kravattitilkkujen peittoon. Kravattivillitys ehkä oikeastaan alkoi tuosta kassista, johon kokeilin crazy quilt -tekniikkaa. Siihenhän kuuluu yleensä myös kirjailut. Kassiin on kierrätetty pala kirjailulla paikattua farkun polvea. Hihna on sekin kravateista. Ja lätsä, kravatteja kaikkialla! Lisää boheemia tunnelmaa luovat tekoturkikset, marmorivärjatty pellava ja simpukkakoristelut. Mitä nyt silloin juuri sattui olemaan käsillä.

Energiaähky

Tieto lisää tuskaa. Olen ollut aika tavalla huolissani luettuani Luontoliiton Eettistä elektroniikkaa oppaan. Tiesittekö että kaksi googlehakua kuluttaa saman verran sähköä kuin jos keittäisi kattilallisen vettä? On niin helppo vain painaa kotona nappia ja jossain iso kone jyrähtää. En ole tullut ajatelleeksi kuin omaa kulutusta, mutta totta kai näillä nettijutuilla on laajempiakin vaikutuksia. Kuinkakohan paljon tämän blogin palvelimet kuluttavat? On myös laskettu että Second Life virtuaalihenkilö kuluttaa saman verran sähköä kuin todellinen ihminen. Nyt vähän mietityttää... ehkä pitäisi postata harvoin ja harkiten. Mutta sitten taas innostuu jostain ja ei kun kuvia latailemaan.

http://www.luontoliitto.fi/pdf/luonto-liitto_eettista_elektroniikkaa.pdf


Elektroniikkaan ei taida vielä olla tullut ekomerkkejä. En tiedä kun en seuraa alaa. En osta uutta kuin äärimmäisessä hädässä. Minulla ei edes ole mitään soittimia...

Aiheeseen liittyen: Kulttuurien museossa on avattu näyttely Olipa kerran ihan pimeetä, avoinna vuoden 2013 loppuun.

OLIPA KERRAN IHAN PIMEETÄ on tarina energiasta. Nimi viittaa ihmisen ja energiankäytön historian vaiheisiin. Ihmiset elivät ja toimivat vuosituhansia auringon rytmissä ja auringon ja luonnon energialla, kunnes uusien energiantuotannon muotojen myötä elämän rytmi ja aikakäsitys muuttuivat, keinovalot syttyivät ja koneet alkoivat pyöriä.

http://www.nba.fi/fi/olipa_kerran_ihan_pimeeta

Minusta Kulttuurien museossa on ihan kiva museokauppa.

Teemakoru helmikuu 2010

Helmetin helmikuu 2010 oli teemaltaan "vastakohta". Minä laitoin yhteen orgaanista (karkea hamppunaru) ja epäorgaanista (muovi). Tuollainen ihan perus makramenauha, johon on pujotettu itse leikattuja muovitähtiä ja nappeja. Kaverina korvikset.

Ehkä lopputulos oli muovista huolimatta ekologinen sillä tähtien raaka-aine oli tämä: Tyhjä pesuainepullo, niin kauniin vihreä. Hyvää askartelumateriaalia, ei sitä voi heittää energiajätteeseen.

Vuoden väri: turkoosi

Luin Colorian blogista, että vuoden 2010 väri on turkoosi, tarkemmin Pantone sävy 15-5519. http://coloria.blogspot.com/2010/01/turkoosi-vuosi.html Sehän sopii, turkoosi on sentään melkein vihreä ;) Minulla onkin jo turkooseja suunnitelmia. Lankoja löytyy virkkaukseen mutta saattaa mennä loppuvuoteen ennen kuin näiden kimppuun päästään:


Löytyy myös esimerkiksi korukiviä ja vaalea turkoosi mokkanahkainen retrominihame. Ehkä vain materiaaliksi... ja väri hävisi kuvasta! Ovatko nuo nyt turkooseja vai vaalean sinisiä? Turkoosi on oikeastaan aika vaikea väri, ainakin jos ei osaa kuvata. Sen kanssa kuulemma ihmisillä syntyy usein kiistaa sininen-turkoosi-vihreä-skaalassa.

Kiviä ja simpukoita

Tämä koru on ollut tekeillä jo kauan, olen ihastellut ja hypistellyt kokoelmieni kauniita kiviä ja simpukoita. Nyt se valmistui ja aurinkokin paistoi palmun lomasta (varjo on ihan oikeasti palmusta). Olen sitonut hamppulankaan erilaisia meren aarteita, simpukoita, korallia, pyöreitä kiviä. Sidontatekniikka on kirjasta Stephanie Sersich: Designing Jewelry with Glass Beads. Alla lähikuvaa.

Harjottelin ensin käsirenkaalla, mutta se ei oikein onnistunut. Lanka ei mennyt läpi pienistä rei'istä, piti lisätä ohutta metallilankaa joukkoon. Eivät nuo pitkät tikut edes asettuneet niin kuin halusin ja ne ovat minusta vielä inhottavan värisetkin. Harjoituskappale mikä harjoituskappale.

Pujottelin kumilankaan myös nämä aivan ihastuttavat raidalliset pikkusimpukat. Niitä olen jo pitkään himoinnut. Niitä myytiin nimellä Pyrene shell mutta en kyllä löytänyt sillä nimellä netistä yhtään samanlaista. Nimi on siis vielä etsinnässä.

Löysin netistä nimiä etsiessäni muutaman hyödyllisen nettisivun, simpukoiden kauppanimiä ja tieteellisiä nimiä sekä yhden kuvaston. Se millä nimellä simpukoita myydään, ei suinkaan ole niiden "oikea nimi". Tämän opin tästä tarinasta.

http://www.fashionjewelries.com/scientific.htm

http://www.conchology.be/?t=1

Tyräkintylleröiset

Ensimmäinen kevätsiivous kukkaikkunalla tehty! Autiomaa on taas iskussa auringonpaistetta odottamassa. Onneksi ei tarvinnut vaihtaa kuin kaksi ruukkua, siitäkin seurasi aikamoinen uudelleenjärjestely.

Esitettelen muutaman lempityräkkini (Euphorbia). Tyräkit ovat varmasti kaikista helppohoitoisimpia huonekasveja. Eikös kaikilla ole pylvästyräkki Eurhorbia trigona tai nukkatyräkki Euphorbia leuconeura? Pylvästyräkkiä on helppo lisätä pistokkaista ja nukkatyräkki ammuskelee siemeniään ympäriinsä riesaksi asti. Ja niitähän ei saa hengiltä juuri millään kuin liikakastelulla. Valoa ne tarvitsevat niin paljon kuin suinkin kasvaaksen hyvin mutta ihmeesti ne kituuttavat pimeässä nurkassakin rimpuloina. Minullakin oli nämä valtavina kattoon kasvavina pehkoina, lopulta niistä oli pakko luopua tilan loppuessa. Kuulin sitten, että tyräkin vastaanottaja oli jotenkin onnistunut tappamaan sen. Luulin ettei se onnistu kuin jättämällä kasvi pakkaseen (nim. kokemusta on).

Tässä ovat pikkuset möykkysöpöläiseni Euphorbia bubleurifolia, E. 'Coclebur' (bubleurifolia x susannae), E. schoenlandii ja E. obesa. Ensimmäistä lukuunottamatta hankittu ihan lähikukkakaupoista. Nämä pysyvät mukavan pieninä.

Tyräkkien tunnistukseen löytyy hyvät nettisivut:

http://www.euphorbia.de

Huovutusta ja virkkausta

Palaan tässä vanhaan aiheeseen jälleen, sillä tänään alkaa uusi kurssi, "Huovutuksen pintapaja". Tai nyt on vain sellainen materiaalien tilauskerta. Minulla olisi jo materiaalit, pöh! Toimintaa! Olen jo aiemmin keksinyt yhdistää huovutusta ja vapaavirkkausta (ja silkkimaalausta). Ensin tein testiksi pienen topin. Huopapalan ympärille on ensin ommeltu neulalla pykäpistoja, niihin virkkaus kiinni.

Koska tenkiikka toimi, tein myös pitkän liivin. Se kaipaa jo minusta uudistusta. Huopapalat ovat jotenkin liian "paljaita". Ehkä lisään niihin jotain pintakuviontia uudella kurssilla. Olen tietysti jo ideoinut erilaisia härpäkkeitä huovan pintaan. Ettei vaan olisi tasaista plättyä... Tämäkin liivi on koottu oikeastaan yhden kurssin testipaloista ja kohta niitä tulee taas lisää. Epäselvä kuva, tuo värikäs raidallinen virkkuu on vain hämäystä.