Savihelmikurssin korunosat valmiina tai siis puolivalmiina, koska koruja niistä ei ole vielä tehty.
Onneksi lasitteet eivät juurikaan erotu. Minusta saven pitää hengittää ja rohista.
Näihin on tarkoitus yhdistää lankaa jotenkin... asia kehkeytyy.
Ehkä näihinkin...
Musta ja valkea savi marmoroituna.
sormuksia
mikähän tämäkin on?
Hissun kissun löytävät paikkansa maailmassa.
8 kommenttia:
Hengittää ja rohista... mun suosikkiastmaatikot! Sienet kukkaruukussa ovat Jokkemaailmassa paikallaan, hus sijoittamaan ne muutkin!
Kiinnostavan näköistä pintaa! Tulee mieleen laavakivi.
Othel: Nämä eivät kimitä, niiden ääni on hyvin matala, joten se hukkuu helposti muuhun hälinään.
Saila: voisi varmaan käyttää myös jalkapohjien raspaamiseen, mutta kuulin juuri jalkaterveyskurssilla että kaikkinainen raspaaminen on pahasta.
Just, kuten joku sanoi- ihan laavamaisen näköistä pintaa-upeaa!!!
Ai kun olisikin hienoa lähteä käymään jollain tulivuorisaarella! Hmm, minulla on myös laavakivihelmiä...
Upee tuo rohea pintasi!
Oi että, minäkin tykkään kun savi on jätetty karheaksi ja rosoiseksi.
Kiitos, siinä on vähän samaa tuntua kun nyt kevätmultahommissa ehkä.
Lähetä kommentti