Kaikista kiireellisin poraus keittiössä oli niin tärkeä, että sen sain itsekin tehtyä. Kasvit eivät voi olla poissa valosta kovin kauaa. En minäkään haluaisi jäädä ilman ruokaa kovin moneksi päiväksi.
Tein ikkunalaudan itse meren rannalta kerätyistä kuluneista laudoista. Se on ihan kiero ja tikkuinen, mutta tarpeeksi leveä ja kaunis.
Ikkunapokien maalaus taitaa jäädä kevääseen, ei noita kylmiä viitsi. Ja katsotaan nyt ensin pitävätkö ne tällä kertaa vettä. Kyllä remppamies kävi "tasoittamassa" vuodon turmeleman seinän ja vielä myöhemmin tursimassa silikonia pokiin, mutta ans kattoo nyt.
Tykkään uudesta laudasta koska:
Tykkään uudesta laudasta koska:
ps. inspiraatiokuviin viitaten keltainen väri ja kulunut puu on jo hyvin hanskassa.
8 kommenttia:
Meressä ahavoitunut puu on kaunista. Se näyttää myös olevan sopivan hiekanvärinen pohja kaktuskokoelmallesi, hauskaa! Aurinkoisia paikkoja nyt tosiaan tarvittaisiin. Mistähän sellainen löytyisi näin pilvisellä säällä ;-)
Kohta pitääkin taas peittää ikkunalauta styroksieristeellä, plääh. Onneksi on aurinkoisia valokuvia varastossa...
Oijoi, kävin taas kurkkimassa monta postausta kerralla ja sain taas kelpo hymyannoksen. Keittiöstäsi on tulossa huiman hieno!
Kiitos Susanna! Pitää yrittää punnertaa se valmiiksi. Tai mikä nyt on koskaan valmis.
Herkullinen!
Ei kuitenkaan kannata nuolaista, tulee tikkuja.
Aivan täydellinen ikkunalauta! Meren rannalta löytynyt kauniiksi kulunut ja juuri sopivan leveä lauta... Millä ihmeen jokkevaistolla teet noita löytöjä? Leveitä lautoja on muutenkin vaikea löytää.-Sade
No kun nyt kulkee merenrantaa joka päivä... näkyyhän sitä ihanaa materiaalia liiankin kanssa välillä ;) ja kyllä tuossa on yhdistetty kaksi, joita toinen on valmiiksi jo aika leveä. Pituus sen sijaan sattui hyvin, ei tarvinnut sahailla.
Lähetä kommentti