keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

kello ei sano tiktak


Kevätsiivouksen yhteydessä vastaan tuli vanhat rannekelloni. Tässä ne ovatkin kaikki, jotka olen viidenkymmenen vuoden aikana omistanut. Nyt seuraa vuodatusta ja muisteloa. Ajattelin vähän katsoa mitä niistä vielä saisi aikaan. Ensimmäisen kellon sain varmaan joskus alaluokilla, en muista tarkkaan, mutta seitkytlukua se oli. Leijonakello tietysti. Kello oli vedettävä ja lopultahan siitä hajosi se vieteri. Tämä taitaa olla enää vain muistoesine.

Toisen kellon sain kahdeksankymmentäluvun alussa rippilahjaksi. Se oli hieno Casion digitaalikello, jossa oli kaikenlaisia jännittäviä uusia ominaisuuksia. Muistan että paristo kesti tässä monta vuotta, virtaa se ei paljon vienyt. Käytin kelloa 20 vuotta, kunnes lasiin osui kivi ja se meni rikki. Tai kyllä se käyntiään, jos digikellosta niin voi sanoa, jatkoi ihan hyvin. Ehkä sitten teki jo mieli vaihtaa kelloa, koska en sitä silloin korjauttanut. Kyselin nyt vieläkö lasia löytyisi, mutta eipä taida enää saada. Ihan saman näköistä kelloa näyttää olevan vielä (vai uudestaan?) myynnissäkin.

Kahdeksankymmentäluvulla tuli muutakin uutta, nimittäin mahtavan värikkäät Swatch-kellot, joita tietysti piti hankkia, olivathan ne muotia. Värien ystävänä ja keräilijäluonteena niitä olisi tietysti voinut ostaa vaikka kuinka monta. Niiden käyttö jäi lopulta aika vähälle. Ne ovat nimittäin minulle liian kovaäänisiä ja se kauhea tikitys rupesi nyppimään. Laitoin keväällä kuntoon kuitenkin kokeeksi tuon isomman kellon. Uusi paristo laitettiin ja käyntiinhän se lähti. Muovihihna oli hapertunut niin, että se katkesi pian käytössä, mutta niitä saakin ostaa erikseen, joten nyt se on taas käytettävissä. Swatchin nettisivulla voi hakea vanhoja kellomalleja, siellä on kaikki mallit näytillä.


Tuo on nimeltään Cosmic Encounter vuodelta 1986 mutta siinä ei nyt sitten enää ole alkuperäinen hihna. Pienempi on vielä ihan alkuperäisessä kunnossa.

Digitaalikellon lasin hajoamisen jälkeen ostin uuden arkikellon vuonna 2000. Se on siitä näppärä että kellotaulun tausta on aurikopaneeli ja kello käy jos se vaan saa valoa. Ja taas piti ostaa miesten malli, koska naisten kelloissa oli yleensä minun inhokit: kultaväriä tai vielä pahempaa, jotain timangeja. Senkin tarkastin ostaessa tarkkaan, että ei kuulu mitään tikitystä. Tästä kellosta on jäänyt tapa nykiä hihaa ylemmäksi, että kello pysyy valossa. Hyvin harvoin se on pysähtynyt. Joskus synkimpinä talvikuukausina on tullut ladattua sitä pöytälampun alla. Toimii edelleen moitteettomasti, oli siis päivittäisessä käytössä 15 vuotta. Ja jos näette minun nykivän kelloa näkösälle, se on vain pinttynyt aurikopaneelirefleksi, en yritä esitellä uutta kelloa ;)

Sitä kun on käytännössä aina ollut kello ranteessa, en osaa ilmankaan olla. Kellonaika pitää olla koko ajan tiedossa ja päivämääräkin pitää voida tsekata, ei sitä voi ulkoa muistaa. Lehdissä on toitotettu rannekellojen kuolemaa, koska ihmiset muka katsovat kellon puhelimestaan. No ehkä ne joilla on aina puhelin jossain taskussa. Tätäkin olen ihmetellyt että käsittämättömän epämukavaa sen täytyy olla, sellainen kauhea palikka. Minä olen vanhastaan tottunut siihen, että puhelimen paikka on tietysti eteisen puhelinpöydällä (muistatteko ne puhelinpöydät? Siinä on aika kadonnut kansanperinne). Eli puhelin ei ole koko ajan käden ulottuvilla, ei lähimainkaan.

Mutta hei! Nyt olen kuitenkin bluetooth-yhteydessä puhelimeen älykellon avulla. Eli samalla kun uusin puhelimen, päätin kokeilla älykelloa. Sattui juuri laskemaan hinnat noilla sen verran, että viitsi kokeilla. Tämä Samsung Gear Fit oli ehkä vähän kakkosvaihtoehto, mutta onhan siinä ollut ihan hauskoja kuntoilumittauksia tehtävänä. Käytännössä se on aktiivisuusranneke vähän laajennetuilla ominaisuuksilla. Sillä voi siis mitata liikuntajuttuja: askelia, sykettä, reittiä, nopeutta yms. Huonounisena kiinnosti  unen mittaaminen, mutta tuo vaan mittaa paljonko liikkuu yön aikana. Mitä se nyt nukkumisesta paljastaa, vaikea sanoa. Lähinnä tuo kertoo aika itsestään selviä asioita, kuten että ylämäessä vauhti on ollut hitaampi ja syke korkeampi. Kiitos huomasin sen itsekin. Mutta ihan parasta on, että se ilmoittaa saapuvat puhelut ja tekstiviestit ja sähköpostin voi lukaista tuosta pikkunäytöstä. Ei tarvitse puhelinta retuuttaa koko ajan mukana. Herätyskellonkin värinän voi kuitata rannekkeesta eikä tarvitse huolehtia kuuluuko soitto kaikkien korvatulppien läpi. Yksi stressin aihe nukkumista yrittäessä vähemmän. Ja voihan vaihtaa rannekkeen värin ja taustakuviot aina mielen tai asun mukaan. Olen kyllä ihan tykännyt, hauska lelu se on. Eikä muuten tikitä (ehkä sellaisenkin lisäominaisuuden saisi).


epäsointuva väriyhdistelmä, aloittelijan virhe

Kevyt on eikä tunnu erityisesti ranteessa, jos on muutenkin kelloon tottunut. Jää nähtäväksi mikä on tälläisen käyttöikä. Tuskin kestää kymmeniä vuosia kuten oikeat kellot.


 Esimerkki unikäppyrästä. Heräilen usein öisin ja se näkyykin luultavasti liikkeen lisääntymisenä. Tuo näyttää aika hyvältä yöltä. On kuitenkin useampi liikkumaton pätkä, kaipa syvempääkin unta on tullut pollaan. Aina ei kyllä aamulla siltä tunnu. Mutta sitten voi tarkistaa asian puhelimesta. Tälläisiä käyttökokemuksia on uudesta kellosta kevään mittaan tullut, ei ehkä ihan kaikkea ole vielä osaanut edes kokeilla.

Vähän sitä yrittää vanhakin pysyä kelkassa mukana vielä. Laitoin tähän uuden tunnisteen: nykytekniikka, koska on näköjään blogiin tullut laitettua sellaistakin saraa. Muinaistekniikkaparka on jäänyt kovin vähälle :(

6 kommenttia:

Korustamo kirjoitti...

Mielenkiintoinen postaus. Mä olen niitä kännykellon käyttäjiä, töissäkään ei saa olla ranteessa mitään. Mutta joskus laitan vapaalla rannekellonkin.

ViMMa kirjoitti...

Veikeä henkilökohtainen historiapläjäys, mahtuu mukaan montaa muotia.
Itellä ei ole kuin kolme vanhaa kelloa, koulutietä aloitellessa saatu leijona, rippilahjaksi saatu korumainen citizeni (voi yäk) ja joskus kakskymppisenä ostettu titaanikuorinen, malakiittitaustainen ja unisexkokoinen leijona. Tuosta viimeisestä tykkäsin, kelpais nykyisinkin ulkonäön puolesta. Noin kahteenkymmeneen vuoteen ei ole tullut enää rannekelloa käytettyä, jotenkin vain jäi, tallessa nuo vanhat on.

Jokke kirjoitti...

Teki mieli välillä kirjata ylös jotain muuta kuin käsityötä. Ennen kello oli just sellainen asia joka saatiin lahjaksi, merkkipäiväjuttu. Nyt en oikein tiedä mikä sen status on. Onko se muuttunut turhakkeeksi?

-Mallu- kirjoitti...

Waude, täähän oli hyvä katsaus myös rannekellojen historiaan. Itsellä viimonen rannekello oli joskus 90-luvun alussa, mä kun pidin rannekelloa aina vasemmassa kädessä kellotaulu alaspäin, niin sehän tarkoitti sitä että aina kolhasin kellotaulun rikki johonkin. Jotenkin tottui siihen, että kelloja oli ympäri kaupunkia ja autossa oli kello, josta ajan saattoi tarkistaa. Sitten tulikin tenkka poo, kun auto hajosi ja nolona jouduin ottamaan herätyskellon (pienen paristokäyttöisen) käsilaukkuun.. kännyköitä ei silloin vielä taviksilla pahemmin ollut. Nyt kännykkä kulkee aina mukana nimenomaan kellon takia, enhän mä edes ulkoillessa kuule, jos puhelin soi. Kännykkä toimii myös ainoana herätyskellona. Älykello kuullostaa mielenkiitoiselta vaihtoehdolta, odotan mielellään lisää käyttökokemuksiasi.

Poutapilvi kirjoitti...

Sulla on samanlainen kellohistoria kun mulla! Kaksitoistavuotiaana synttärilahjaksi Leijona. Sitten myöhemmin ihana värikäs Swatch ja sitä rataa. Nyt en rannekelloa käytä. Yks kesäloma se vaan unohtui pois enkä takaisin laittanut töihin palatessakaan. Kelloja on joka puolella mistä ajan voi tarkistaa. Kännykkää en kuljeta jatkuvasti mukana. Tahdon olla vapaa. Joskus viimeaikoina on kumminkin tullut mieleen että rannekellon voisi hankkia. Ehkä ihan nostalgiaa se ei olisi. Mutta esim. lentokoneessa voisi seurata ajan ja matkan kulkua. Tykkäisin kellosta koruna ja asusteena. Tuo sinun älykellosi on kyllä henkeäsalpaavan tyylikäs ja ihan yliveto. Täytyyhän sitä ihmisen tietää miten paljon yöllä liikkuu. Tuo olisi mun miehelle sopiva laite kun ei muista aamulla enää että on jääkaapilla käynytkään. Tämä varmasti mittaa ne kaloritkin. Mielenkiintoinen postaus sinulta.

Jokke kirjoitti...

Hauska kuulla muiden kellohistoriaa! Minä olen usein paikassa, jossa ei ole kelloja ympärillä. Toisaalta voisi ajatella että ehkä sitten ei ole tarpeenkaan tietää mitä kello on. Älykello tosiaan mittailee miten mittailee monia asioita, saa siitä kaloritkin muka selville. Kovin tarkkoja nuo eivät kuulemma ole ja ohjelma itsekin muistuttaa olevansa vain suuntaa antava. Minullakin kävi unimittarin kanssa mielessä että unissakävely varmasti tuosta kävisi ilmi. Ne aktiivisuusrannekkeet mittaavat juuri näitä asioita myös. Olin sellaista aiemmin harkinnut hankkivani mutta otin tämän kellon kun samaan hintaan sai vähän muitakin ominaisuuksia. Aikanäkymiä tuossa on monenlaisia valittavana. Minä laitoin tuon, joka näyttää myös säätilan. Se oli niin hassua! Että katsotaanko sää kellosta vain mitä jos katsoisi ihan ikkunasta ulos XP

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...