vuorille!

Tikkailin koristeita postikorttiin, vuoristomaisemaan.

Koska vuorille on kiva matkustaa!

Kuvassa mukana myös Marokosta ostettu virkattureunainen postikortti. Sellaisia olen tehnyt itsekin. Tämä sama teema jatkuu vuodesta toiseen.

Ja jälleen näitä inspiraatioprinttejä (Etsystä, itse tulostettavia tiedostoja)... niitä alkaa olla jo monella seinällä.

tilkkukassi

Sain lopultakin valmiiksi tilkkukassin, jota olen aina välillä tikkaillut. Mukana värjättyjä pellavia ja muita kangaspaloja. Pohjana on puuvillapellavakangas, johon tilkut on ensin kiinnitetty käsin tikkaamalla ja lopuksi ommeltu kassiksi. Laitoin tilkkuja aika harvakseltaan.

Ohjeen mukaisesti halusin kassiin nahkasangat, mutta olin jo luopua toivosta. Lopulta kierrätyskeskuksesta löytyi hyvä vyö, josta sangat sai leikattua. Leveät nahkavyöt ovat nykyään aika harvassa. Aika kauan kassi odotteli sangatonna ja olin jo tehdä sangatkin kankaasta.

Kassin idea on peräisin:

https://kotiliesi.fi/kasityot/askartelu-ja-ompelu/onko-sinulla-ylimaaraisia-kankaita-ompele-niista-nappara-boro-kassi/

lisää vastaavia hakusanoilla boro bag, sashiko scrap bag

muistitaulu

Ostin viime keväänä vanhat taulunkehykset, koska suunnitelmissa oli tehdä muistitaulu tai ns. mood board. Ei siinä varsinaisesti mitään muistettavaa ole, kivoja kuvia vain. Kaikenlaisia lippuja, lappuja, käyntikortteja kertyy ja niitä ajattelin kerrostaa vähän esille.

Koska kehys oli pelkkä kehys, jahtasin jonkin aikaa kierrätyskeskuksesta vanhaa korkkitaulua mutta ei tärpännyt. Sitten näin sellaisen Tigerissä ja ostin sieltä. Selvisi pian miksi se oli niin halpa: se oli vain onnetonta aaltopahvia, jossa oli hädin tuskin millin paksuinen korkkimurukerros. Mikä pettymys. Olisin yhtä hyvin voinut leikata tauluun taustan jostain pahvilaatikosta (itse asiassa se kävi mielessä, mutta hylkäsin idean liian heikkona). Eivätkä mitatkaan minusta ihan pitäneet kutiaan. No, ostettu mikä ostettu ja sitä sitten piti käyttää. Olisi kyllä kannattanut liimata edes useampi kerros pahvia tai joku muu vahvike taulun taakse. Kyllä oli ennen vanhaan korkkitaulutkin parempia. Taisin vaan hakea sen väärästä lähteestä... Pah! Ehkä parempi tausta tulee vielä joskus vastaan.

***
muistitaulun ohje lähtöisin kirjasta
Selina Lake Botanical Style

vehkaviidakosta: tillandsiat

Vehkaviidakosta löytyy yllättäen jotain trendikästä. Tillandsia eli niin kuin nykyään pitää sanoa "ilmakasvi" on noussut ihmeelliseen suosioon. Ja onhan se ihan hauska kasvi, mutta minua kyllä suuresti ihmetyttää sisustuslehtien "hoito-ohjeet", joissa niitä sijoitellaan lojumaan johon pimeisiin nurkkiin makuuhuoneen yöpöydille. No, koskee se muitakin kasveja. Hei, siis kasvit tarvitsevat valoa!

Minun nykyiset tillandsiani ovat peräisin vuodelta 2014, jolloin olen niistä viimeksi kirjoittanut. Ihme ja kumma ne ovat pysyneet hengissä jo monta vuotta. Täytyy sanoa että himottaisi ostella niitä lisää, nyt kun niitä saa ja runsas tarjonta on ehkä laskenut hintojakin. Mutta yleensä tarjolla on vain noita samoja.

Yksi on jopa lisääntynyt poikasella!

Yleensä ne majailevat viidakkoikkunalla vanhan rahapuun rungolla, johon nostelen ne kastelun jälkeen. Länsi-ikkuna on valoisa ja muut kasvit varjostavat niitä suoralta paahteelta. En osaa antaa itsekään mitään kaikenkattavia hoito-ohjeita. Kasvien kanssa kaikki riippuu niin kaikesta: valosta ja ilmankosteudesta lähinnä. Minulla tillandsia on kuollut kuivettumalla, joten ongelmana on kaiketi ollut liian vähäinen ilmankosteus. Periaatteessa olen noudattanut sitä perinteistä upotuskastelu kerran viikossa. Viidakkoa tulee tietysti muutenkin suihkuteltua. Minä olen ehkä sellaisen luonnollisemman kasvien sijoittelun kannalla, että vaikka tillandsian voisi vaikka kiinnittää magneetilla jääkaapin oveen, niin se ei ehkä ole sille paras paikka.

Löysin arkistoista muutaman kuvan kymmenen vuoden takaa, jolloin olen niitä myös kokeillut. Silloin muistaakseni tulos ei ollut kehuttava. Se harmitti, että naavatillandsia kuivettui nopeasti. Kokeilin pullopuutarhaakin mutta kuolema kohtasi senkin lopulta. Nyt tämän innostuksen aikaan saisi lisätietoa hoidosta, kun on oikein kirjojakin kirjoitettu. Katsotaan jos sattuisi vastaan jotain kiinnostavia uutuuksia.

ps. hauska katsella vanhoja kuvia omista kasveista. Että tuollainenkin minulla on ollut tai ompa tuo kasvanut. Vaikka toisaalta kasvien kuvaaminen tuntuu vähän hölmöltä, mutta ei kai se sen kummenpaa dokumentointia ole kuin käsitöiden kuvaus.

neonhuivi

Olin näköjään viime talvena ostanut neonvärisiä villalankoja. Niistä on kiva virkata talven pimeimpään aikaan. Yksinkertainen tuubihuivi sitten syntyi. Vähän väriterapiaa vain, ei sen kummempaa. Virkkasin edestakaispötköä kunnes ylsi kaksi kertaa kaulan ympäri, sitten päät yhteen. En jaksanut laskea onko joka raita saman levyinen.

Kaveriksi raitasukille

Marokossa osa 6

Marokon matka on saanut toimittaa tänä talvena viikon valopilkun virkaa ja tässä vielä aivan lopputunnelmat. Matkan viimeisenä päivänä oli vielä aikaa virkkauskurssin ulkopuoliseen ohjelmaan.

Puutarhamyymälät tai kukkakaupat, miksi noita nyt sanoisi, olivat houkuttelevia. Harmi vaan kun niistä ei voi mitään ostaa. Kasvien tuonti tuskin onnistuisi ja suuria saviruukkuja ja -lyhtyjä on aika mahdotonta saada kotiin kuljetettua. Täytyi tyytyä "ikkunaostoksiin".

Oli minulla siinä vielä yksi seikkailu. Pyysin majoituksesta jonkin reissuvinkin päivälle ja minulle järjestettiin "mysteerimatka". En tiennyt yhtään mihin taksi minua lähti viemään, muuta kuin että opas odottaa perillä. Ajettiin pari tuntia kohti Atlasvuoria ja päädyin Toubkal-vuoren luonnonpuistoon pienelle patikkamatkalle. Jee!

Lumihuippuinen Toubkal on Pohjois-Afrikan korkein vuori. Sinne kiipeäminen vaatisi jo useamman päivän ja oikeat varusteet. Minä sain parin tunnin kierroksen alempien vuorien rintellä muutaman berberikylän läpi. Tämä oli taas sellainen paikka, että olisi viihtynyt pitempäänkin. Saksanpähkinälehdot, kiviset vuoripolut, kylät eläimineen ja viljelyksineen, vesiputoukset ja monet luonnonihmeet jäivät sieltä mieleen.

Sitten oli enää palattava hotellille ikävän matkalaukun pakkausurakan kimppuun. Räpsin ostoksista muutaman kuvan. Kotopuolessa niitä ei ole pystynyt oikein valon vähyydestä johtuen dokumentoimaan.

Eksoottista väriä kotiin tekstiileillä eli suuri Handira (moroccan wedding blanket) räikeän punaisena, ei perinteisenä valkoisena ja tyynynpäällysiä. Niitä olisi voinut valikoida loputtomiin. Tarjontaa ainakin oli runsaasti!

Ja mitäpä sitä muuta Marokosta tietysti kuin kaftaani ja tossut (babouche). Turistelle oli tarjolla vaikka mitä houkutusta ja valinnan vaikeus oli aivan mahdoton. Yritin pitää mielessä mitä on helppo pakata matkalaukkuun eikä ole särkyvää.

Yksi suosittu matkamuisto oli pienet värikkäät (virkkaamalla?) päällystetyt palikat, joita kertoman mukaan käytetään kuurausharjoina kylpylöissä.

Lopuksi voi todeta vain että tämä virkkausmatka oli kyllä parhaita matkoja, mitä on tullut tehtyä. Gepardimatkaa ei tietenkään voi mikään päihitää, mutta taitaa päästä hopeasijalle. Vai onko se niin että viimeisin matka on aina se paras? Vai ehkä se seuraava ;)

keltaisia roskisvärejä

Pieniä kotikeittiövärjäyksiä:

Olen syönyt granaattiomenia ja kuivannut niiden kuoret. Kun saatiin niistä kattilan pohja peittoon, niin oli aika värjätä. Keittelin kuoria ja heti niistä lähti kirkkaan keltainen väri. Tunnin keiton jälkeen tosin tilalla oli jotain lähinnä omenasoseen näköistä mössöä. Vähän epäillen värjäsin ensin pellavatilkkuja (puretteena teepussit) ja myöhemmin lankoja (lisätty alunaa). Kuoristahan sai hyvin väriä! Pellava tietysti oli aika hailakka sekä rasvainen karkea villalanka jäi aika vaaleaksi mutta marketin tarjouslaarista ostettu Novitan Sointu värjääntyi oikein hyvin.

Väriä vain riitti ja riitti. Lisäsin välillä vettä ja lisää lankoja ja sain useamman satsin erilaisia kullankeltaisen ja vaaleankeltaisen sävyjä. Kattila ei ole iso, joten värjäsin kerralla noin 50 grammaa 25 gramman vyyhdeissä. Väri on samantapainen kuin sipulinkuorilla. Eli sellainen peruskasviväri.

Toisen värjäyksen tein vanhalla rooibosteellä. Siinä oli pahan makuinen esanssi ja se jäi juomatta. Tein vanhasta kestohedelmäpussista jättiteepussin ja keittelin vahvan teen. Hyvin värjäsi kellertävän ruskeaa tämäkin.

Minulla on nyt ihan kiva määrä erilaisia violetteja (aroniat), ruskeita ja keltaisia lankanöttösiä jotain virkkausprojektia varten. Ja taidampa tietää mitä teen.

Taas tälläinen "ennen biojäteastiaa -värjäys"