Kylläpä oli hyvä tuuri. Kävin askartelukaupassa, mutta siellä ei ollut sitä mitä etsin. Koska olin taitelijantarvikeosastolla, silmääni tarttui vihreä muste. Viridian, miten kaunis. Se oli ostettava. Se hyvä tuuri oli, että seuraavana päivänä kierrätyskeskuksen ilmaisosastolla oli kalligrafiasetti, erilaisia teriä ja tekstausohjeita. Paketti oli ruma, mutta laitoin mustekynät aiemmin löytämääni pensselirasiaan. Kas kun töissäkin täytyy nyt käytellä mustekynää, niin on kai paras harjoitella. Muistelisin, että ihan ensimmäisillä luokilla koulussa harjoiteltiin mustekynän käyttöä ja sitä vanhanaikaista tekstausta, mutta ei sitä sen kummemmin enää käytetty. Aika vaikeaa, näin tottumattomalle.
8 kommenttia:
Minultaki löytyy kalligrafia setti, on ne vaan niin kivoja! Mutta harmiksi kyllä itsellänikin niiden käyttö on jäänyt vähemmälle vaikka niilläkin saisi vaikka mitä aikaan!
Voi, ihania kuvia ja nostalgisia muistoja. Silloin kun oli vielä aikaa kirjoittaa käsin...
Minäkin mieluummin käyttäisin niitä piirtämiseen kuin tekstaamiseen. Kirjoitusjutut eivät innosta yhtään. No, ehkä jonkun joulukortin verran kykenisi...
Enpäs muistanutkaan, mutta kyllä tosiaan tekstausta harjoiteltiin ihan oikealla musteella silloin joskus. Voi aikoja!
Oits, minäkin nyt muistan! Kansakoulussa, mustepullo ja irtoterät! Oppikoulussa sai käyttää mustetäytekynää. Siis todella 9-vuotiaalle mustepullo! En tajua, miten me oltiinkin niin taitavia kaikki??? Ja kun nyt muistelemaan ruvettiin, niin 9-vuotiaana myös kudottiin sukkapuikoilla nukke. Sitäkään en ymmärrä. Enkä sitä, että käsin ompelimme hameen paitsi nukelle, myös itsellemme: kaikki pitkät saumat pikkuruikkuisia tikkipistoja ja vielä ristipistokirjailut helmaan. Me oltiin kyllä ylettömän taitavia.
Nuorena vitsa väännettävä ;)
Minulla on nippu vanhoja mustekyniä myynnissä.
Kiitos tiedosta! Hyvä tietää jos tarvitsee lisää, nyt on kylliksi.
Lähetä kommentti