Mietin, että vastaisinko Susannan työhuoneen haavehaasteeseen. Mutta sitten tajusin että minulla on ollut jo vuosia tälläinen haavekuva seinällä! Pitäähän aarrekartassa se karttakin olla :)
Kun jouduin muuttamaan pois Lauttasaaresta, tein muistotaulun. Mutta ehkä se tarkoittaa sitä että haluaisin kovasti takaisin. En varmasti pääse koskaan. Haaveissa vain...
Kun jouduin muuttamaan pois Lauttasaaresta, tein muistotaulun. Mutta ehkä se tarkoittaa sitä että haluaisin kovasti takaisin. En varmasti pääse koskaan. Haaveissa vain...
Siellä oli niin mukava asua ja olen kiitollinen että sain olla siellä. Ai ne rauhalliset viikonloppuaamut! Ulkoa kuuluu vieno lakaisukoneen suhina. Korot kopsuvat kadulla ja auton ovi paukahtaa. Lokit kirkuvat. Avoimesta ikkunasta leijuu meren ja hiljalleen auringossa kuumenevan asfaltin tuoksu. Ihan päivä tulossa! Onkohan vesi alhaalla? Meniskö vaikka Hattuun? (voi kun minulla ei ollut kuvia sieltä).
3 kommenttia:
Oi... Laru... Täällä olen asunut jo vuodesta 1995. :)
Ah, mä asuin Larussa 1981-1998! Systeri asuu siellä vieläkin. On se vaan muuttunut iha hurrrjasti. Vattuniemi on kyll liian täyteen rakennettu.
Hatussa on kivoja vanhoja kivipiirroksia ja nimikirjaimia.
Muinoin merikin jäätyi niin, että siellä lennätettiin leijoja luistimilla, ja kerran patjaleija vei mua pitkät matkat.
Aamu- ja iltauinnit hiljaisella rannalla, ah.
Muista Larun "onnellisten saarena" :) hyvä että sinne tulee asiaa varsin usein. Saa edes vierailla!
Lähetä kommentti