Kaivelin taas blogin arkistoja, koska yllättäen vanha pajuhattu on ilmeisesti nousemassa uudestaan esiin (ups, eivät kuvat taida olla ihan oikein, kun ovat joskus tulleet vanhan editorin kautta). Punoin muinoin pajusta kaikenlaista huonekaluista hattuihin.
Tämä pajuinen korvahattukin on yksinkertainen "venetarjotinmuunnelma", sellainen suikula, joka pajunpunontakurssilla aina vissiin punotaan ensimmäiseksi. Kun ihmiset kurssilla punoivat suppilokoreja, niin kyllähän niistä vitsailtiin, että tulisihan tästä hattukin. Minulla kun on huopainen korvahattu, se johti ajatukseen punotusta korvahatusta. Eihän tätä tietenkään varsinaisesti käyttää voi, mutta tekeminen oli hauskaa. Taisin olla kas kummaa ainoa, joka sen pajuhatun sitten lopulta teki.
Näitä pajuja on niin vaikea kuvatakin. Punoin silloin myös naamion huvikseni.
ps. se onkin arvonta taas kohta tulossa!
10 kommenttia:
Paju on kaunista ja mukavaa käsitellä, tarvitsee vaan näppivoimia.
Hienot jutut, naamio on aika pelottavakin - sopisi sellaiselle vanhanajan joulupukille!
Ehdottomasti! Me halutaan Sailan kanssa nähdä ensi jouluna Jokke-pukki naamarissa ja nurin käännetyssä vapaavirkkausturkissa lapsia pelottelemassa.
Päivän paras: nostin postia laatikosta ja hihkaisin :D (tuli Taito-lehti!!!) Tunnistin sut heti :D
ArmiL: Kyllä sitä saa juntata, etenkin kun tekee tuoreesta ja sitten kumminkin kutistuu.
Saila: siinä on vielä nuo epäkäytännölliset sulkahuiskaleet.
Othel: ja miten se poikkeaisi sitten vuoden muista päivistä? :)
sinisukka: näin on närhen munat.
wautsi, sanoi tänään tämä taito-lehden lukija! :-D
Just paras Taido lehden kansi pitkiiin aikoihin. minä en toki tunnistanut heti kannesta, mut riemuni oli suur alkaessani lukea tekstiä, hyvä Sinä!
Katos vaan, pajuhatusta ei sitten tullutkaan kuvaa. No täällä on! Olen sitten tulevaisuudessa vissiin aina "se hullu virkkaaja" XP
ei hullu vaan se villinpi vapaa virkkaaja:))
Yritin kyllä änkiä huovutuksiakin kuvaan mukaan ettei vaan ole yksitoikkoista.
Lähetä kommentti