Ideavarkaissa omassa kirjahyllyssä.
Tuo " The Way We Live With the Things We Love" -kirja on roinankerääjän lempiluettavaa.
Bongasin sieltä taas yhden kuvan, jonka perusteella värkkäsin jotain yksinkertaista ilmaista sisustuskrääsää Tarzanin vessaan.
Kivi, puunpala, pellavatilkku, simpukkahelmiä ja akryylimaalia.
Kookospähkinän kuori, kaurisimpukoita, pellavatilkku ja undulaatinsulkia.
Esi-isät pääsevät möllöttämään kylppäriin.
Entiset asukit hoitavat irvistelyn.
Muuta Tarzanin vessa juttua esim: http://jokkemaa.blogspot.fi/2012/05/tarzanin-vessa-sailytys.html
11 kommenttia:
Tuota Tarzanin vessaa muistan ihailleeni ennenkin! Puunkappaleelle tekemäsi kuva (vai olisiko reliefi oikeampi sana?) on ultrahieno! Ja ihana saniaistunnelma, aah. Mulla on yläasteikäisestä asti ollut unelmana sellainen kylppäri, missä olisi saniaisia, pieni palmu ja suihkulähde jossa asuisi kultakaloja. Tai ehkä jo sitä ennen, mutta yläasteajoilta löytyy todistusaineistoa, nimittäin teimme unelmiemme huoneen pienoismallit, kiitos luovan kuvisopettajan.
Makee, kestosuosikkini tuo Tarzanin kämppä!
Olispa hauska olla kärpäsenä katossa, kun joku vieras ekaa kertaa käy vessassasi;)
Niin, just samaa mietin, kun Pirkko!!! HIenoa, että joku menee yli "en mää uskalla" meiningistä!!!!
Juu mietin kanssa säikähdätkö koskaan itse kun yöllä hiippailet tuonne :D
Jos minusta ja lapsista olisi kiinni niin meidän koti olisi oikea Huvikumpu ja viidakko.
Mutta ei. Ylettömän käytännöllinen mieheni lyö jarruja rattaisiin. Onneksi voi edes hiukan maalata ja kankailla puuhastella.
-siperoinen-
PS. Laitan sulle postia mihin voi lähettää sen bling-bling-jalokiveni. :-D
Nyt mullakin on ihan oikee jalokivi. Se nokkosnyöri olis superhienojuttu. Kiitos.
Voi kun saisikin kyppäriin oikeita kasveja! Olen joskus harkinnut paludaarion hankkimista mutta kävisi ehkä liian kalliiksi.
Säikähtäisin kylppäriin mennessä vain, jos siellä olisi valkoinen seinä ja ruusutapetti ;) Ja sitten on vielä tuo matka sinne Jokkemaan läpi...
kiehtovaa ja inspiroivaa. tuo kirja voisi olla tutustumisen arvoinen totta vie!
Siinä kirjassa on kokoelmaa jos jonkinlaista. Ostin monta vuotta sitten alesta, kun on tuota tavaraa, jonka kanssa pitäisi sopia elämään ;)
Mahtavat esi-isät! Ilman undulaatinsulkaviiksiä tuo pappa Pohjanmaalta olisi tosi tosikko. Seuraavaksi keittiöön esiäitejä?
No niin tietysti :) Kaikkea sitä tällainen "peltohiiri" kuvitteleekin; kunnei ole tuota viidakkokokemusta...:D
Hih, niin kuin näkyy, nämä eivät paljon puhu eivätkä pukahda. Olisivatko esiäidit sitten suulaampia saas nähdä...
Lähetä kommentti