Minulla on vissiin joku isoäidinneliövillitys. Lähinnä siinä on kai innostanut nopeus, saa niin äkkiä valmista. Housuja tehdessä tuli mieleen pusero, että voisihan sitä raitavillapaitakin ihmisellä olla. Vinoneliö myös siihen oli kokeiltava. Ryhdyin kasaamaan puseroa neliöistä ja kolmioista. Muuten meni hyvin, mutta hihanaukot aiheuttivat pähkäilyä. Lopulta keksin miten tehdä kolmion kärjen levennyksen sijaan kavennuksena. Tässä ei siis ole sivusaumoja vaan alareunan kolmio on taitetettu kahtia.
Sekalaisia villalankoja tähän on taas käytetty. Ja värit yritetty laittaa mahdollisimman sikin sokin. Tai siis vihreät.
Yritin ensin tehdä hihaakin vinoneliöistä, mutta siitä tuli liian leveä eikä kuvio olkapäällä mennyt mukavasti. Tein yksinkertaiset raitahihat vain. Se on aina hauskaa kun ei ole mitään mallia, alkaa vain tekemään ja miettii että miten saisin tämän osan tähän? Joskus ratkeaa helposti, joskus joutuu kokeilemaan eri vaihtoehtoja. Tässäkin on toinen kylki vähän erilainen kuin toinen, koska vasta sitten keksin paremman tavan. En kyllä rupea purkamaan, jos ei ole joku ihan kamala mytty kysessä.
****
Ja näköjään pelkästä isosta neliöstä voisi yrittää takkia, jos vaikka peittoprojekti alkaa kesken kaiken kyllästyttämään.
14 kommenttia:
Voi että! Rakastan sellaista sikin-sokin ilotulitusta!
Mua alkoi kans pitkästä aikaa himottaa virkkaaminen kun siivosin varastoa ja tajusin kuinka paljon mulla on puuvillalankoja, pitää vaan ootella visiota mitä tekisin...
Kiitos Ingi!
ViMMa: tekeminen luistaa sitten vauhdilla kun visio on kirkastunut.
Onpas herkullinen! "Mummoista" on vaikka mihin :D
Mahtavaa! Oikein keväisen ihanissa väreissä!!!
Mainio paita! Värit on ihan mahtavat! Keväällä tuo vihreä väri kiehtoo jostain syystä itseäkin enemmän.
Kyllähän "mummoista" voi tehdä ihan mitä vaan kun netistä vähänkin mallia katsoo. Minua tietysti vihreä kiehtoo aina vaan (tylsääkö?).
Kivat värit. :)
Taas tosi paljon kaikkea ihanaa! Ihan kadehdin tuota sinun mielikuvitusta ja taitoa innostua kaikesta. Täällä kyllä aina piristyy!
Kiitos santra, sekalaista lankavaraston kätköistä.
Marle: Pim, olet piristynyt! :)
No niinpä tietysti, vinoneliöhän se täytyy olla! Täytyisikö sittenkin kaivaa kaapin perältä oma isoäidinneliöviritelmäni, josta piti jonkin sortin paita tuleman! Hiano on myös tuo rannekoru!
Jospa se on nyt muhinut sopivasti siellä kaapissa, töihin vain!
Voi älyttömyys, miten hieno! Olen tosi monta kertaa miettinyt, miten isoäidinneliötekniikan voisi soveltaa takiksi, mutta en ole tajunnut ollenkaan. En kyllä tajua vieläkään, mutta näköjään kaikki on mahdollista. Puserosi on tosi herkku!
Kiitos Susanna! Isoäidinneliö on tosi monikäyttöinen ja -muotoinen, kun vähän netistä etsii, löytyy älyttömästi eri variaatioita. Eikös esim. Virpi Siiran Omakopassa ole vaikka kuinka hienosti niitä käytetty (uutta kirjaa en ole vielä nähnyt).
Lähetä kommentti