Kevät etenee ja talven jälkiä viidakossa pitää tarkastella. Taas minä selitän poistuneista kasveista... tämä onkin vähän erikoistapaus, tämä lohikäärmevehka
Dracunculus vulgaris. Ihastuin siihen täysillä kasvitieteellisessä puutarhassa ja en säästänyt voimiani kasvin etsimisessä. Siitä tuli "unelmien kasvi", kasvi, joka on pakko saada, maksoi mitä maksoi. Ei sen löytäminen niin kovin vaikeaa ollut, puutarhat kyllä myyvät sen mukuloita.
Oma kasvini ei kyllä sitten ollut ollenkaan niin hieno kuin yllä oleva pusikko kasvitieteellisessä. Se oli pieni rimpula, jonka punkit söivät hetkessä. Yritin pari kertaa uudestaan, mutta nyt päätin luovuttaa ja heitin mukulanlopun roskiin. Minulla se ei vain kasvanut sisällä hyvin. Olen kuullut, että se menestyy pihalla lämpimässä paikassa kesän ainakin. Lehdet ovat minusta kauniit, mutta kovin paljon kehrääjäpunkkien suosiossa. Ei enää lohikäärmeitä täällä...
Samalla luovuin toisesta vehkan mukulasta, liskovehkasta
Typhonium venosum (syn. Sauromatum venosum), jolla oli koko ajan sama ongelma, ne kirotut punkit. Kasvutapa näkyy alla huonohkosta kuvasta, mukulasta nousee yksi varsi, jonka päässä on yksi iso lehti. Hauskat kasvit, mutta eivät sitten sopineet minun hoitooni. Hoito ei sinänsä ole kovin vaikeaa. Keväällä kuivillaan talvehtiva mukula alkaa kasvaa ja saattaa kukkia aivan paljaaltaan, ilman multaakin. Mukula istutetaan multaan (ei syvälle) ja lehdet kasvavat. Loppukesästä kasvi lakastuu ja vain mukula jää taas talveksi jäljelle. Jos lunttaan Koti kukkii -kirjasta vähän lisätietoja, niin liskovehka viihtyy puolivarjoisella ikkunalla, kasvun aikaan multa pidetään tasaisen kosteana. Kukkahan on aika hurja ilmestys ja haisee mädäntyneelle. Minulla ei ollut missään vaiheessa kukkaa riesana. Ja jäihän minulle vielä iso pökkövehka! Pitäisikin tarkastaa miten
Typhonium giganteum on talvehtinut, sekin saattaa olla mädäntynyt :(