aurinkotilkkuvarjo

Nyt selviää mitä monta kuukautta käsin väkerretyistä aurinkotilkuista, planeetoista ja kiertoradoista oli tarkoitus tulla. Antoiko pyöreä muoto kellekään aavistusta?

Kuvaaminen ulkona oli erittäin haasteellista. Ehdin napata kuvan yleensä juuri ja juuri ennen kuin tuuli vei koko höskän. Näette kuitenkin suurin piirtein mistä on kysymys. Pystyttää varjoa ei valitettavasti voinut.

Tilkkukankainen aurinkovarjo

Kovin paljon ennakkosuunnitelmia ei ollut. Ainoastaan väri: sininen ja valkoinen sekä se että reuna ei olisi tasainen. Teema: taivas, avaruus, tähdet. Varjossa on myös kaksi puoliskoa: tummempi ja vaaleampi eli yö ja päivä. Muuten se eteni vapaasti ideoiden siinä tehdessä. Kaitaleet eivät ole saman levyisiä, pituisia tai värisiä. Jos jostain puttui jotain, se lisättiin. jos jossain oli liikaa, se leikattiin pois. Ei mittauksia, piirroksia tai laskelmia.

Kankaat ovat kierrätettyjä vaatteita, osittain itse solmuvärjättyjä. Kirjonta ja tikkaukset pääosin muliinilangoilla. Päädyin käyttämään varjon alkuperäistä kangasta kaavana ja kasaamaan tilkkutyön kolmiomaisista kappaleista. Josko se niin asettuisi lopulta paremmin kaarevaan muotoonsa. Varjon ostin kierrätyskeskuksesta.

Tilkkujen taustana on kaksi ohutta huivia (kierrätyskeskuksesta nekin). Katsoin miten kangas oli kiinnitetty runkoon ja kiinnitin tilkkukankaan samalla tavalla.

Valoa vasten katsottuna tulee kiva lasimaalausefekti.

Reunassa roikkuu kaikenlaisia liehukkeita.

Yksityiskohdista on enemmän kuvia valmistusvaiheiden postauksissa, hakusanalla aurinkotilkkuja

http://jokkemaa.blogspot.fi/search?q=aurinkotilkkuja

Idea oli muhinut jo pitkään, virkatusta päivänvarjosta lähtien
http://jokkemaa.blogspot.fi/2013/08/vapaasti-virkattua-valoa-varjossa.html
http://jokkemaa.blogspot.fi/2013/08/jokke-neuvoo-virkattu-paivanvarjo.html

Olisi sellainen iso virkattu päivänvarjokin varmaan aika hieno...

syksyn kurssikausi

Työkiireiden takia pääsen vasta nyt korkkaamaan työväenopiston syyslukukauden. Eipä aina ehdi ollenkaan mukaan ennen vuodenvaihdetta. Kokeillaan tällä kertaa kirjontaa. Ei mitä tahansa vaan "muinaista" eli kirjontaa Bayeux'n seinävaatteen tapaan. Ehkäpä jopa tuhat vuotta vanhaa juttua (ei se meille kivikauden ihmisille ollenkaan vanha ole ;)

Kesän käsitöistä jääneitä pellavakangaspaloja on kasattu ja fiilistelty vuosia sitten tehdyn huopaliivin äärellä, johon kirjoin (ihan tavan ketjupistoilla) jonkin rautakautisen (?) elukan. En muista enää lähdettä, joku viitta se oli muistaakseni. Tai paita. Jaahas, luulin että liivistä olisi ollut kuva jo blogissa mutta se onkin niin vanha että ei olekaan. Villa olisi kyllä aika mukava kirjonta-alusta.

Ensin on luentokerta, joten ehdin vielä miettiä mitä tehdä. Pitäisiköhän katsoa myös muita mahdollisia vapaita kursseja...

Bayeux’n seinävaate Wikipedia

marmoroidut helmet

Ehkä tätä värjäysmenetelmää voi vähän sanoa marmoroinniksi tai ainakin värisotkuksi.

Löysin helmivarastostani vanhoja vessapaperirullamassasta tehdyjä helmiä ja jotenkin ne pitää värjätä.

Tursottelin paperille värejä (Ikean lasten neon tuubivärit) ja kierittelin helmet väriraitojen poikki. Enemmän ja vähemmän.

Väikästä ja kirjavaahan siitä tuli.

Pujotin kuminauhaan. Kuvissa mukana myös kangas Josef Frank marble, josta olen tehnyt keittiöpyyhkeet. Sattui sopivasti riippumaan keittiössä kun kuvasin helmiä.

Paperimassan teosta aiemmin:

http://jokkemaa.blogspot.fi/2011/12/tee-itse-paperimassa.html

idea helmien kuviointiin:
http://journeycreativity.blogspot.fi/2016/04/colorful-wood-beads.html

eli voi tietysti käyttää valmiita puuhelmiä

syksyn värit kellastuvat

Kiirettä pitelee. Tässä väliin heitettynä muutama tunnelmakuva Louhisaaren kartanolta. Syksyn vaihtelevuutta. Ensin sataa ja tulee vaakasuoraan, sitten kirkastuu. Mutta reissu saatiin tehtyä. Matkamuistoina tällä kertaa hevoskastajoita. Lehdet ovat jo aivan kellastuneet, kuten pellotkin.

aurinkotilkkuja 5

Aurinkotilkut loppusuoralla

Tämä on tärkein keskuspala ja se on nyt otettu pois. Sen tilalla on aukko.

Reunoissa on hapsuja ja ripsuja.

Ai, juku se valmistuu! Seuraavaksi aika vaikea vaihe, valokuvaus. Liian iso sisällä kuvattavaksi. Pitääköhän taas mennä metsään?

teknisiä ongelmia

Jaa, huomasin jokin aika sitten että osa bloggerin sivupalkista on haihtunut kuin tuhka tulleen. Luetut blogit ja nettisivut. Mikä lienee ne tuhonnut, en minä ainakaan. No kai ne sitten oli aika uudistaa. Täytyy muistella mitä siinä oli ja laitella takaisin vähitellen. Paitsi että enhän minä oikein niitä muista. Äs! Ei viitsi käyttää omaa bloggerin lukulistaakaan, koska sekin koostuu aika määrästä "kadonneita" blogeja. Tietääkö joku miten ne saa poistettua? Olen yrittänyt laittaa että älä luekaan, mutta ne ilmestyvät aina takaisin. Lukulistaa tuntuu olevan mahdoton siistiä.

 Olen ollut aika laiska näissä teknisissä jutuissa kaiken kaikkiaan. En ole jaksanut edes selvittää mikä on blogilistan seuraaja, vaikka sitä ei ole ollut moneen vuoteen. Kai niitä seurausvaihtoehtoja pitäisi lukijoille tarjota. Olen niin tavattoman somesaamaton ja epäkiinnostunut. En jaksa luoda enää yhtään uutta tiliä ja mitä lie salasanaa. Oli jopa aika vaikeaa saada uusi piirtopöytä asennettua ja se on sentään kiva juttu.

laavu valmis

Lähdin lopulta metsään kuvaamaan valmistunutta "muinaislaavua". Ei ollut muka ehtinyt tai paikka ei ollut hyvä, aina joku viivästys.

Syksyn valo on tietysti hankala, mutta toivottavasti kuvista saa riittävästi selvää.

Osat kasassa: kangas, tukipuut ja vaarnat. Keppien päät on hiillytetty tulessa ja puut on käsitelty Osmo colorin puuvahalla, koska sitä sattui olemaan jämänä kaapin maalauksesta. Hirvet on värjätty punamullalla.

Hihnat ompelin käsin pellavakankaasta.

Pystytyspaikalta löytynee se viimeinen tarvike eli kivi. Sillä lyödään vaarnat maahan.

Tukipuut pujotetaan niitä varten ommeltuihin kujiin.

Tadaa! Se pysyy pystyssä vaikka maa olikin tässä aika kivistä. Mitä pehmeämpi maa, sen helpompi tämä systeemi on pystyttää.

Ylhäällä sitä tukevat hirvet ja alhaalla viikinkisoturit. Pellavahihnat kiristävät.

Huomaatte, että lattia on "pidempi" kuin katto, koska keskipuu on keskellä. Sen olisi tietysti voinut mitoittaa niin että menisivät tasan, mutta tähänkin on aivan looginen syy. Lattian alle voisi piilottaa vaikka pressun kosteutta eristämään, jos maa on märkä.

Ovat vaarnat ja lenkit kovin pitkiä mutta ajattelin, että helpompi niitä on testin jälkeen lyhentää kuin pidentää, jos tarvitsee.

Pystytukien poikkitappi on irrotettava ja lenkit voi pujottaa tukeen alakautta.

Tässä syy miksi keskipuu on keskellä. Tuumin että vaihtoehtona olisi silloin myös harjateltta. Monikäyttöisyyttä nääs.

Kangas on tuollaista aika harvaa eikä pidä mitään juuri valoa kummempaa. Pitäisi muistella millä ne viikinkilaivojen purjeet taas kyllästettiinkään? Tervalla?

Olen ihan tyytyväinen tähän huteraan rakennelmaani. Omassa päässä tämän pohdiskelin ja osat suunnittelin. Korostan vielä että tällä ei ole mitään muinaisia esikuvia. Pyrin mahdollisimman yksinkertaiseen rakenteeseen, johon saatoin ujuttaa nuo hirvet. En myöskään halunnut tehdä sitä "tavallista viikinkitelttaa". Se veisi kuitenkin niin paljon tilaa. Hyvin vähän minulla on aikaisempaa kokemusta laavuista ylipäätään, mutta niitä muistelin. Alkuperäinen suunnitelma oli aika erilainen. Kangaskin piti ommella erivärisistä tilkuista ja tukipuusysteemi on varmasti muuttunut monta kertaa mielessä pyöritellässä. Vielä vähän harmittaa tuo kankaan yksivärisyys. Voihan sitä vaikka myöhemmin jotenkin koristella. Mutta selvästi se ompelun vaiva esti koko homman aloittamisen ja tämä iso kangas antoi lopulta vauhtia toteutukseen. Materiaalit ovat ilmaiset: pellavainen pöytäliina ja puolikas hame (josta hihnat) kierrätyskeskuksesta ja muutama vaahterakeppi. Jatkosuunnitelmana voisi harkita sivuseiniä, ehkpä ne niistä tilkuista. Tai nahkainen kivikausiversio ;)

Purkamisen jälkeen jäljelle jäi vain muutama kolo.

Metsälle kiitos idyllisestä ympäristöstä.

***

kankaan värjäyksestä:
http://jokkemaa.blogspot.fi/2016/07/varia-kavyista.html

puuosat:
http://jokkemaa.blogspot.fi/2016/08/laavu-muotoutuu.html


***
viikinkiteltan malli käy näppärästi ilmi pienoismallista
http://kissapiika.blogspot.fi/2012/06/viikinkiteltta.html