Taivashuivin tammikuu oli niin harmaa, että siniset langat saivat olla vielä aika rauhassa. Otin kalenterikuvaan värit valokuvista, joita yritin muistaa kuvata taivaasta joka päivä. Vain kaksi kertaa unohdin, mutta kuvaamista en varmaan jaksa tehdä koko vuotta. Virkkaus on ollut ihan mukavaa eikä kyllästytä.
Harmaata ja vielä harmaampaa raitaa.
Huivi alkoi muutamalla ilotulitushöyhenellä ja jatkui siitä aika värittömissä merkeissä. Tammikuun värikoodit ovat: vaaleanharmaa = pilvinen päivä, tummanharmaa = sadetta, valkoinen = lumisadetta, vaaleansininen = edes vähän taivasta pilkottaa. Levein sininen raita on silkkikudetta ja merkkaa kuulasta kirkasta pakkaspäivää. Täysikuu on merkitty helmiäsnapilla ja uusikuu nurinpäin olevalla napilla.
Silkkikudepäivän tunnelmia.
Tältä siis näytti tammikuu virkattuna. Virkkaan huivia edestakaisin, joten ei jää mitään pääteltävää, koska langanpäät menevät aina käännöksissä virkkuun sisään. Paitsi jos haluan jättää ne tarkoituksella näkyville. Etenkin harmaissa sadepäivissä roikkuu sadelanganpäitä ihan tarkoituksella. Viimeisen päivän tein jo vähän etukäteen paksulla valkoisella, vaikka näin puolilta päivin vasta vähän räntää vihmoo. Pitääköhän se vielä purkaa vai pitääkö sääennustus paikkansa?
Huivi on nyt yhden kuukauden jälkeen 15 cm pitkä, joten koko vuodelle tulisi pituutta lähes kaksi metriä, riippuen tietysti lankojen paksuudesta. Kaikki värit eivät ole saman paksuisia. Mitenhän tästä jatkuu?