Tehty teetä

Tein keittiöön pienen teehyllyn.

Materiaalit ovat ilmaiset: kulunut lauta merenrannasta ja lasitölkkejä, jotka on ruuvattu laudan alapuolelle.
Yksi hylly, tuplasti säilytystilaa.

Koska tee olisi parasta säilyttää valolta suojattuna, kieputin tölkkien päälle kangassuikaleen.

Tölkkeihin on säilötty itse kerättyjä yrttejä, kuten mesiangervoa.

Lautaan on porattu reiät ja se roikkuu kankaasta kierretystä nyöristä.

Hyllyn järjestys elää vielä vähän.

Nyt työn alla kiinalainen appelsiinitee.

Olisi varastossa myös vanhoja juomatölkkejä, mummon varastoista perittyjä.

Kissamatot

Kaivoin blogin arkistoista vanhan jutun huopamatosta, joka silloin peruuntui koska kurssikin peruuntui.

Mutta nyt näyttäisi siltä, että huopamattokurssi on tuloillaan.

Siellä tehdään syrmak, mutta tämä matto on kokonaan huovutettu, ei mitään ompelua.

Maton kuvio viittaa itään, muinaisten kurgaanien aarteisiin.
Minun jumppamatto tämä on ollut.

Kissamatto sai kaverin, joka löytyi kierrätyskeskuksesta.

Pieni, ehkä kamelinkarvamatto, jossa on mielenkiintoinen kudontatapa.

omin käsin

Tekstiä omin käsin.
Olen niin intopiukeena käsintekstauksesta, että tilasin erittäin hyvän kirjan aiheesta, nimittäin taitavan Mike Perryn kokoaman opuksen. Nimen näette kuvasta. (en kirjoita sitä tähän, välttääkseni turhia hakuyrityksiä. kyllä, siitä toisestakin on ohjekirjoja, huomasin Amazonista tätä kirjaa etsiessäni)
Kirjassa oli myös tuo ylinnä oleva tekstaus, jota muistan jo lapsena piirrelleeni koulun ruutuvihkoihin.
Kehittelin vissiin jotain mielenkiintoisempaa sen tylsän kaunokirjotuksen sijalle...

Kesällä metsästin pitkin Suomea tätä loistavaa limsapulloa, ihan vaan etiketin takia.

Bongasin heti mieleisen tekstauksen. Olisimpa itse keksinyt tämän!

Olvin sivuilla kerrotaan, että näitä tehdään eri ilmeillä. Aagh! Pitääkö niitä kerätä?

Nämä kirjaimet piirtelin erästä kurssimonistetta varten.
Siitä lisää myöhemmin, valmistelu on vielä kesken.
Myöhemmin palataan myös tuohon toiseen kirjaan.

Tämä oli minusta niin hauska idea, että oli pakko kokeilla kun ei ollut kovin kallista.
Ostin siis tietokoneeseeni fontin, joka on tehty minun käsinkirjoituksesta. Harmi että sitä voi oikeastaan käyttää vain kuvissa, koska fonttia ei tietenkään ole muiden koneilla. No tein jo myös yhden PDF:n.

Ostin sen tuolta:
http://www.writing-fonts.com/fontapi/
mutta jos etsii netistä hakusanoilla font from own handwriting, niin löytyy kyllä monta muutakin ehdokasta.
Pitää tulostaa sellainen kaavake, johon kirjaimet piperretään (tämä oli vaikeinta saada osumaan tarkasti oikeaan kohtaan) ja se skannataan ja lähetetään nettisivulle.
Ei tarvitse nyt aina välttämättä piirtopöydällä kirjoittaa vaan voi vähän huijata ;)

vapaasti virkattua: syystakki

Valitettavasti täällä ei ole näkynyt pitkään aikaan vapaavirkkausta, koska olen koko kesän retuuttanut mukana kaikkia kasvivärjättyjä lankojani ja virkannut pitkää takkia syksyksi.

Se on valmis!

Takin malli perustuu Villit virkkausmallit -kirjaan, mitään varsinaista ohjetta siihen ei ole.
Käytin kaikkia ostettuja ja itsetehtyjä kasvivärjättyjä villalankoja, koska niistä sanotaan, että niiden värit sopivat aina yhteen. Siis laitoin kaikki yhteen. Jopa inhokkipunaiset.

Lisänä, tai aloituskappaleena on kontakitvärjättyä (mm. eukalyptuksen lehtiprintit, sipuli) huopaa, myöskin itse karstattu ja huovutettu. Eli prosessi on edistynyt hyvin pikkuhiljaa, vaihe vaiheelta.

Yritin pitää tällä kertaa hörselöt minimissä ja lisukkeina on vain muutamia lehtiä kauluksessa ja helmassa.

Napitkin on keräilty sieltä täältä, joko ostettu tai itse tehty.

Ja uusi virkkaus on tietysti aloitettu, tästä se kasvaa, vapaasti.

Jopas sattui hyvin

Se oli mukava päivä.

Aurinko paistoi kauniisti.

Aamulla kun vein roskia, löysin lehtiroskiksesta pari kassillista käsityölehtiä.

Suurin osa tosin on novitaa, jotka eivät suuresti kiinnosta, mutta onneksi on myös ompelukaavoja, koska päätin aloittaa etsinnät hyvän kesähupparin kaavasta. Tästä se lähtee, kun kerran lehdet tulevat melkein kotiin asti.

Olisi koko talvi aikaa saada se huppari tehtyä.

Ihan yksinkertainen, vetskari ja huppu, raglahihat olisivat plussaa. Ensi silmäyksellä huppariohjeet ovat aina joustavalle kankaalle, mutta aikeissa on ihan tukeva puuvillakangas.

Voikohan samaa kaavaa käyttää silti?

Illalla odotti toinen kiva yllätys.

Posti oli tuonut arpajaisvoiton!

Osallistuin Kampissa Keltainen kaupunki - Kuvitettuja tarinoita Helsingistä -arvontaan ja kerrankin onni suosi.

Kirja sukeltaa kuvitustaiteen värikkääseen maailmaan, oman esittelytekstinsä mukaan. No kiinnostaahan se siis.
Tapahtumassa oli esillä muitakin napa-systeemin (en tiedä oikein mikä se homma on: galleria, kauppa ties mitä) kirjoja, joten poikkesin vielä galleriassakin.

Siellä oli hankittava ihku pläräyskirja ja varmuudeksi tyhjä sellainen, koska on menossa flipbook competition, jos vaikka osallistuisi.

Ostin jo aiemmin kesällä pienen ruutuvihon, ihan samassa pläräystarkoituksessa, mutta en ole vielä ehtinyt piirtää siihenkään mitään. Nyt se on hyvä harjoituskappale.

Itse asiassa ostin jo yhden kirjan aiemmin Kaapelitehtaan Design Marketista, joten en olisi itse raaskinutkaan ostaa tuota Keltaista kaupunkia.

Tämä The Kasper Stromman Illustrated Design Encyclopaedia näytti hauskalta.

Hei, tuunaa itse halvalla ihan kuin oikeat design klassikot!

(Kasper Stromman blogi on hupia täynnä myös, esim. ne kaupunginosapaidat, hihi)

Aiheeseen liittyviä nettiosoitteita:

http://www.napaillustrations.com/fi.html

http://napagalleria.wordpress.com/

http://www.napabooks.bigcartel.com/

yllättäviä kasvihommia

Voi voi, eihän tähän vuodenaikaan pitäisi kasveille tehdä mitään suuria operaatioita, mutta tuo ikuvanha viirutähti (Haworthia) näytti juurestaan kuolleelta ja ryhdyin pilkkomaan sitä.

Ei siinä muuta vikaa ollut kuin että alimmat lehdet olivat kuivettuneet (rumasti).

Nyt se näyttää paljon paremmalta, mutta kaikki pistokkaat eivät sopineet enää takasin ruukkuun.

Täytyykin taiteilla kastelun kanssa: pistokkaiden pitäisi juurtua, mutta uutta kasvua ei nyt kaivattaisi.

Keväällä kukkinut pökkis teki yllätyksen iloiseen suuntaan.
Se oli nököttänyt vähän piilossa syrjemmällä ja kun ihmettelin miksi kukkavarsi ei ole lakastunut, niin kas siellähän on ehkä siemeniä tekeillä!

Täpläraatokukka jaksoi tehdä vain pienen kukan.

Purppuraraatokukka kukki jo kahdella kukalla ja olisi vielä kolme nuppua.

Jaksaa, jaksaa! Vielä syysaurinko pilkistää!

Just huomasin että Ariocarpus on myös nupulla.

Nuo mehikasvikokoelman työhevoset, laskuvarjolyhty ja punainen mansikkakaktus ovat kukkineet reippaasti koko kesän.

Vehkaviidakko kuittaa.

route 6

Get your kicks on route sixtysix! Eli terveisiä kuutostieltä, jolla minä vietin juuri parhaimman Helsingin design viikon ajan. (Ehdin vähän myös muotoilun maailmaan, siitä lisää myöhemmin).

En käynyt myöskään käsityömessuilla edellisenä viikonloppuna, koska sillä hinnalla, joka olisi mennyt bussilippuun ja pääsymaksuun, sain hyvän määrän lankaa Korian Novitan tehtaanmyymälästä. Lankaa 24 tuntia vuorokaudessa! Tosin se vanha myymälä siinä tehtaassa oli oikea tehtaanmyymälä.

En ollutkaan koskaan malttanut pysähtyä Parikkalan patsaspuistossa, mutta nyt sekin on sitten koettu.

uuu, palmuja!

Joogaajat alkavat jo sammaloitua, eivät ole niitä vieriviä kiviä ;)

Enoas on! Vierivä kivi pysähtyi Enoon.

Enon taidepolku (joka oli jo sulkeutunut) näytti myös vakavasti sammaloituneelta.

Tai mistä sitä tietää, ehkä sammal kuuluu asiaan.

Sattumalta tutustuin myös limasieneen nimeltä sudenmaito.

Paranvoi oli myös bongattu aiemmin.

Kaikkea sitä onkin.

Paikallinen muotoilu oli hyvin "70".

Ihastelin matkalla myös katoavaa huoltamoperinnettä.

On jotenkin tullut sellainen tunne, että jos joskus hankkisin "taiteilijaresidenssin", se ei olisi vanha puukoulu tai muu mummonmökki. Ei pelakuita ja puuleikkauksia vaan öljymonttu ja asvalttia.

Siis vanha huoltis olisi hieno!

Hallista työtila ja myymälästä, no vaikka myymälä.
Voisikohan Jokkemaa sisältyä huoltikseen...

Nämä kaunokaiset sijatsevat jossain siinä Luumäen ja Lappeenrannan välillä.

Sitten muistelin, että olikos huoltamoistakin tehty kirja, kuten niistä mummonmökeistä ja huusseista.

Ehkä se oli Jouko Vesterisen Huoltoasemakirja, jota muistelin.

ps. Wikipediasta luin, että Jussi Raittinen on levyttänyt Route 66 version ”Valtatie 66”, joka ei tosin kerro Route 66:sta vaan Suomen Kantatie 66:sta (Orivesi–Lapua). Tuokin on päässyt unhoittumaan, ehkä hyvä niin.