Olin viikon ennen pääsiäistä patikoimassa Sisiliassa, pääosin Liparisaarilla, teema tulivuoret. Se oli ryhmämatka, jossa opas kuljetti meitä tulivuorelta ja saarelta toiselle. Joka päivä oli jokin vaellus ja yleensä kiivettiin vuorelle. Olihan mäet jyrkkiä, mutta kun rauhallisesti mentiin, niin ei ollut ongelmia. Tämä on ollut pitkäaikainen haave, kun kerran televisiossa näin nämä saaret. Ne vaikuttivat aivan upeilta.
Tässä on niin paljon asiaa, että on pakko jakaa matkakuvat osiin. Ensimmäinen matka oli Milazzosta Vulcanon saarelle. Monessa kuvassa saattaa olla horisontti vinossa, se johtuu siitä että seison jyrkässä rinteessä tai kirkkaassa auringonpaisteessa ei näe mitä räpsii. Kuviin on pakko laittaa ihmisiä mittakaavaksi vaikka eihän maiseman mahtavuutta voi kuvilla kuin kalpeasti välittää.
Vulcano on tulivuoreksi varsin rauhallinen ja vain 500 metriä korkea, joten se oli hyvä aloitus.
Kiipesimme ylös kraaterin reunalle katsomaan fumaroleja eli aukkoja, joista tupruaa höyryä ja rikinkatkua. Ja se rikki kyllä todella kävi henkeen, jos tuuli puhalsi sitä päin näköä.
Aluksi sää oli vähän sateinen mutta pian selkeni ja kiersimme kraaterin ympäri. Koko saaristo näkyi hienosti ja näimme kaukaisuudessa myös Strombolin jo tuprauttelevan savua ilmoille. Tuskin maltan odottaa, että sinne pääsee!
Uimarannallakin oli aikaa levähtää alas tultuamme. Saattoi myös käydä kuumassa rikinkatkuisessa mudassa kylpemässä. Minä taisin taas keskittyä enemmän kasveihin.
Rannan reunoja peitti suurikukkainen Carpobrotus edulis, viikunapäivikki.
Aikaa kului saarien välillä veneilyyn. Nopeat kantosiipialukset hoitavat reittiliikennettä. Seuraavalle aivan viereiselle Liparin saarelle meillä oli oma kyyti. Matka oli alkanut hyvin.
