Jauha hiiltä hienoksi pölyksi tai kerää nokea. Pihkakökkäreitäkin kannattaa ehkä vähän pieniä. Työkalu: kivi.
Pihkamöykyt kuppiin ja kuppi kuumaan paikkaan. Pihka sulaa. (Kuva äkkiä ennen kuin kamerakin sulaa). Ei tarvitse ihan älyttömästi kuumentaa ettei koko höskä leimahda tai pala karrelle. Älä anna kuplia, sulata vain rauhallisesti. Sekoita hiilipölyä tikulla sulaan pihkaan. Näppituntumalla, ei liikaa. Sekoittaessa huomaat että mössö tarttuu tikkuun kuin tauti. Hiilen olisi tarkoitus parantaa liiman kestävyyttä, sillä pelkkä pihka on aika haurasta ja liimaus murtuu helposti. Lisätä voi myös hiukkasen rasvaa tai mehiläisvahaa, reseptit vaihtelevat.
Lopputulos: kiiltävän mustaa kuumaliima, joka siis pehmenee lämmittettäessä ja kovettuu jäähtyessään. Ei ole minun kokemusten mukaan koivutervan eli tökötin veroista, mutta ehkä vika on tekijässä. Varmaan reseptiä säätämällä liiman kestoa voi parantaa. Anteeksi epäprimitiivinen sulatusastia.
Lisätietoa, myös läjäpäin videoita saa googlaamalla sanoilla pine pitch glue. Seuraavassa osassa tulossa pihkaliiman käyttöä.