pehmeä aplikointi

Ympyröitä ompelukoneella surruutellessani muistin että ympyräkuvioisesta kankaasta oli kiva tehdä jojoja. Kokeillaampa itse tehtyjä tilkkuympyröitä vapaalla konekirjonnalla.

Oikein hyvin toimii ja pidän lopputuloksesta. Olin kylläkin jo ehtinyt tehdä yhdet jojokukkakorut, mutta kai niitä voi tehdä lisääkin.

Kuvausalustana hyvä kirppislöytö, pyöreämuotoinen kanavatyö. Sellaista onkin jo etsiskelty käsityömateriaaliksi. Ja vielä vihreän sävyisenä (eikä ruusuisena)! Bingo! Jonkinlainen tyyny ehkä?

kivi on kiva

Oli ihan pakko mennä käymään Helsingin yliopistomuseon Arppenaumin läksiäisissä, se kun muuttaa pois älyttömän hienosta rakennuksesta.

http://www.museo.helsinki.fi/muutto_Arppeanumista.html

Kävin bongailemassa kivoja juttuja, jotka sopisivat omaankin sisustukseen.

Vanhoja labravehkeitä.

Hullu tiedemies -fiilis sopisi mullekin ;)

Kiteitä ja kiviä. Nuo näyttelyvitriinit olivat aivan ihkuja!

(mutta vaikeita kuvata)

Jonkin molekyylimallin haluaisin. Pitäisiköhän tehdä itse puuhelmistä ja grillitikuista?

Lasikupuja myös ostoslistalle.

Laavat on jo hankittuna!

Meteoriittivitriini oli aivan taideteos.

Ehkäpä jokin pieni geometrinen terraario omaan kotiin...

vrt: http://www.pinterest.com/moontomoon/terrarium/

ja kiteitä siihen. Ostin jo ajomatkan varrelta yhden kvartsikiteen, kyllä lähtee.

kesäpyyhkeet

Innostuin Pinterestiä selatessani pikaiseen keittiön ehostukseen. Materiaalit löytyivät jo kotoa, joten eikun puuhaamaan. Pari kierrätyskeskuksesta hankittua pellavapyyhettä saivat vihreää pintaansa. Hyvä käytellä pois vanhoja painovärejä. Tuli suorastaan lapsuusfiilis, melkein kuin tarhahommia.

Perunan puolikkaalla raitoja.

Omenan puolikkaalla omppuja. Väri olikin jo aivan hyytelöä, mutta toimi vielä joten kuten.

Näin päästiin eroon liiasta valkoisuudesta.

Inspiraatio löytyi siis Pinterestistä, muistaakseni virkatun linnun linkeistä (ihania juttuja paljon!)

http://www.pinterest.com/virkattulintu/

alkuperäiset linkit

http://www.craftstylish.com/item/44202/how-to-make-an-apple-print-tote-bag/page/all

http://www.pepermint.si/2013/02/diy-potiskan-pogrinjek.html

katso myös

http://www.eilentein.com/2014/04/harsohullutus.html

aplikointiharjoitus nro 3

Kolmas ja viimeinen aplikointiharjoitus kevään kurssilta (sitä oli vain kolme iltaa) jatkoi vapaan konekirjonnan parissa. Olin katsellut Hundertwasser taidekirjaa oikeastaan virkkuuta varten, mutta käyväthän kuviot hyvin kirjontaankin, vai mitä? Puita jälleen kerran.

Kankaista kiitos kuuluu suurelta osin open "aarrepussille", josta löysin monta hyvää sointuvaa tilkkupalaa ja tuon pohjakankaankin. Moneen kertaan todettu asia on, että toisen tilkut vaan ovat kiinnostavampia kuin omat. Liimaharsokin alkoi jo loppua ja osa kuvioista piti ommella ilman apukiinnitystä.

Kotona ideoin pikaisen kangastilkkusäilyttimen henkareista (vrt. lehtihenkari), koska kankaita voisi olla kiva roikottaa seinällä tai jossain näkösällä. Yksisarvinen ei sitten kuitenkaan aplikoitunut tähän metsään, vaikka hetken harkitsin.

aiemmin olen käyttänyt Hundertwasseria mallina mm. huopaliivissä

http://jokkemaa.blogspot.fi/2010/04/hundertwasser-huopaliivi.html

ja virkatussa liivissä

http://jokkemaa.blogspot.fi/2011/06/park.html

reippaita sadekuuroja

Onni on lämmin ja kuiva mökki

eksoottinen takki

Viime keväänä kun tein ompputakin, päätin kokeilla myös kaavan pidempää versiota. Aika pian kävi selväksi, että haluan tehdä sen afrikkalaisista wax print kankaista. Olen ostellut niitä jaardin paloina Etsystä ja joistain helsinkiläisistä kaupoista. Tuo yläkuvan ympyräkuvio on lemppari, mutta edes se pala ei riittänyt yksinään mihinkään tunikaan, niin että pistetään sitten kunnolla pakka sekaisin.

Piti käydä tarkkaan kangaspalat läpi ja miettiä mikä riittää mihinkin ja miten palat asetellaan. Merkkasin jokaisen leikatun palan lapulla, että myös yhdistän ne oikein.

Kankaat ovat aika ohuita, lakanakankaan luokkaa. Eivät ne siis mitään oikeaa takkikangasta ole. Siitäkö lie johtui, että hihojen ompelu meni oikein erityisen rumasti ja kauluskin on monella vekillä. Pienensin kaulusta ja taskuja aika reilusti. Olisi pitänyt edes tehdä vuori mutta alkoi niin ärsyttää se hihojen kanssa turaaminen, jäi tekemättä. Ehkä olisi pitänyt etsiä jokin toinen (mekko?)kaava, mutta kun takin halusin, niin takki tehdään. Napit on itse kontakivärjättyä puuta.

takki edestä

takki meitsie

Ompelin takin jo pääsiäislomalla ja oli tarkoitus julkaista se vasta lämpimien ilmojen alettua, että olisi tarennut ulkokuvia. Käytännössähän tämä on vain pitkä paita. Huomasin että nyt pukkaa näitä kankaita vähän joka tuutista, joten kuvasin kiireesti takkia kotona ja rynnin aaltoon mukaan.

Tarkkasilmäinen voi huomata taustalla keittiöessun afrikkatilkuista, sen ostin kierrätyskeskuksesta.

takki takaa

Tässäpä vielä se kaava, jota käytin. Koko on tavallaan sopiva, mutta onhan tuo yläosa tuon aikakauden vaatteissa aika kittana.

Alkaa olla aika pakata ompelukone kesäksi kaappiin, mutta löysin kuitenkin tulevaisuutta varten kierrätyskeskuksesta lisää kaavoja sekä ananaskuvioisen kankaan. Ananakset ovat nyt minusta jees. Koko kaavoissa on tällä kertaa 42, mutta katsokaa vaikka noita hihoja. Jösses miten kapeat! Kannatta varmaan tehdä reilussa koossa.

***

Linkkaan tähän näitä muita afrikkalaisia kankaita minun nettireviiriltäni:

Ensinnäkin tekstiilikaksoseni Pirjo, me ollaan nyt ihan samikset :)

http://punos-sidos-silmukka.blogspot.fi/2014/05/roiboos-teeta-patiolla.html

Kankaita jäi vähän vielä, joten niistä voisi tehdä vaikka kassin

http://www.abeautifulmess.com/2014/05/wax-print-slouch-bag.html

(ja kyllä niistä vielä tilkkutyynyjäkin saa)

Kankaista kirjoitti vastikään myös 

http://howaboutorange.blogspot.fi/2014/04/africandutch-wax-print-fabrics.html

(tämä blogi näyttää lopettavan ja se on harmi)

Joskus sattuu vahingossa (vai onko se vahinko, kaikki vaikuttaa kaikeen) trendiin mukaan.

Valokuvakurssilla

Kävin keväämmällä työväenopistossa esinevalokuvauskurssilla. Jospa saisi vinkkiä vaikka näihin blogin kuviin. Esineitähän sitä lähinnä tulee kuvattua ja etenkin kankaat ovat kauhean vaikeita. Kurssilla ei juurikaan puututtu perusteknisiin asioihin. Olisi ehkä ensin pitänyt käydä jokin digikuvauksen peuskurssi, koska jos minä yritän kuvata muulla kuin kameran automaattiasetuksilla, saan aikaan vain ylivalottuneita kuvia. Minulla ei ole mitään hajua niistä aukoista ja muista, ei mitään. Jos kääntelen kameran nappeja täysin umpimähkään eihän siitä mitään tule, en tiedä edes kumpi suunta on enemmän ja kumpi vähemmän. Numeroilla merkityt säädöt ovat aina ihan mahdottomia muistaa. Ihan sama ompelukoneessa: mistä sen voi tumpelo tietää tarkoittaako isompi numero että lanka on enemmän kireällä vai enemmän löysällä? Aagh!

Kurssin nimi taisi olla esinekuvausta kotikonstein tms. Ja kivasti siellä neuvottiinkin miten kotistudion saa tehtyä ihan dyykkaamalla. Rahallista panostusta ei vaadittu. Muuten lähtokohta oli sellainen taiteellinen: mieti mitä tunnetta haluat kuvassa välittää (oi kirjoitin ensin vahingossa välttää). Tämä olikin vaikea kohta, koska minusta kuvassa on tärkeintä tieto = pituus x leveys x paksuus. Ei tässä mitään tunteilua tarvita, tarvitaan mittakaavajana! Sitten piti miettiä jotain adjektiiveja (vihreä, vaarallinen) ja minkä tyyppisistä kuvista erityisesti pitää (vastavalo).

Harjoituskappaleena kassi. Peilillä voi kohdistaa valon juuri siihen kohtaan kuin haluaa (hyödyllinen uusi kikka).

Aah! Lopultakin mittakaavajana! Minun lemppari, riensin heti nettikauppaan ostamaan sellaisen (tämä on lainassa).

Keinotekoista valoa olisi pitänyt harjoitella enemmän. Mutta kun minä niin tykkään auringosta. Jalustasta oli ehkä jotain hyötyä, tosin toisaalta se tuntui kovin kömpelöltä, kun on tottunut liikuttamaan kameraa ja hyörimään ympäriinsä. Tuntui suorastaan pelottavalta nähdä kameran etsimestä molemmat kätensä yhtä aikaa (aaa, kuka pitää kiinni kamerasta!). Eikä etenkään sellainen valkoinen studiotausta kiinnosta mitenkään. 

Jospa tämä tästä. Ainakin täällä viime aikoina nähdyt korukuvat ovat peräisin kurssilta. En sitten tiedä ovatko ne sen kummempia kuin aikaisemmat. Tulipahan koko viikonloppu keskityttyä kuvaamiseen. En tosin tunne itseäni mitenkään taitavammaksi kuin ennen.