lauantai 29. heinäkuuta 2017

vapaasti virkattua: lehmuspaita


Pitkästä aikaa jokin käsityö! Olen kesän mittaan virkkaillut pitkähihaista puseroa. Käytin siihen sekalaiset bambu- ja pellavasekoitelangat, joita on tullut silloin tällöin muutama kerä alesta osteltua. Lisänä omia "roskisvärjäyksiä".



Malli on aivan omasta päästä keksitty. Aloitin vaihteeksi kauluksesta ympyränä. Yläkuvassa näkyy miten seuraavaksi virkkasin etu- ja takakappaletta edestakaisin, kunnes on saavutettu kainalot. Sitten taas ympyräksi helmaa kohti. Siinä keksin sellaisen jujun, että helma on pitempi sivuista. Tuohan on muuten pylväillä virkattu, paitsi edessä ja takana keskellä kiinteillä silmukoilla, niin sivulle muodostui liepukat. Sivuilla on myös levennys, kaksi silmukkaa samaan. 



Hihat on aloitettu myös ylhäältä alas. Kauluksessa ja hihan aukoissa on kiinteitä silmukoita, että olisi hieman tukevampi.


Lehmuspaidaksi keksin kutsua sitä, koska siinähän on aivan samat värit kuin juhannuksena bongatussa lehmuskiitäjässä! Aika ihmellinen otus! Vaikka paidassa värit ovatkin minusta hieman tylsät. Sellaiset neutraalit.




lauantai 22. heinäkuuta 2017

kivikokoelman lisäys


Tässähän pitää jo kohta saada marjat pakkaseen, niin tyhjensin pakasteesta karanteenissa olleet Fuerteventuran matkamuistot. En tiedä onko liioittelua pakastaa kiviä, mutta eihän sitä tiedä mitä niissä on piilossa. Retkillä oli mukana repussa minigrip-pusseja, joihin sujauttelin kivoja juttuja. Mahdollisimman pieniä ja kevyitä.


Olihan siinä jotain eloperäistäkin, kuten pieni piikkipuska ja simpukankuoria.


Pääosin kuitenkin erilaisia laavakiviä, soraa ja hiekkaa.


Piikkipuskan meinasin ensin laittaa ruostuneeseen peltitölkkiin, mutta ei se sopinutkaan. Plan B oli simpukat ja hieno vihreä merisiilinkuori tölkkiin ja loput kierrätyskeskuksen ilmaistorilta napattuun pieneen lasipurkkiin.



Minifuerteventura purkissa.


En ostanut paljon mitään. Ei ollut oikein mitään kivaa tarjolla, kauheaa krääsää. Pienen palan laavakivessä esintyvää vihreää mineraalia peridoottia (Lanzaroten puolelta) ja yhden jääkaappimagneetin.



Kivi- ja simpukkakokoelmat kasvavat aina vaan...



Kasvipuolelta palmun siemen lähti kasvuun. On tuossa vielä matkaa palmupuuksi :) Sen sijaan aloe piti heittää roskiin, koska siinä oli villakilpikirvoja. Suhtauduinkin siihen hyvin suurella epäilyksellä ja suihkutin sen jo ennen lähtöä ja pidin sitä erillään muista kasveista. Kauhea, jos ne ovat ehtineet levitä!


lauantai 15. heinäkuuta 2017

lupiiniviltti


Juhannuksen ohjelmaan kuului jo lähes perinteisessti kasvivärjäys. Euran muinaistavaroita katsastaessani löysin varastoistani taas yhden valkoisen villaviltin, joka on varmaan värjäystä varten hankittu. No, värjätään sitten ja lupiineilla, koska niitä on siihen aikaan hyvin saatavilla.


Nyt laitoin lehtien lisäksi myös kukkia. Jätin liemen tulille porisemaan ja lähdin netistä katsomaan lisäohjeita kukilla värjäämiseen. Ai jaa, ei saisikaan keittää noin kuumassa. Se se siitä sitten. Olisikohan taas pitänyt lukea ohje ensin... taitaa tulla taas samaa vihreää ilman sinisävyjä.


Kuparin lisäämisen jälkeen väriliemi oli hurjan väristä.



Keittämisen jälkeen huomattavasti maltillisempaa. Kuumensinkohan taas liikaa tai jotain? Kun ei ole tapana kytätä lämpötiloja padan vieressä, vaan häipyä puuhaamaan samalla jotain muuta. Kunhan tulee jotain vihreää, ei ole mitään valittamista :)


Nyt on sitten vihreä viltti eteenpäin tuunattavaksi. Ainakin voisi jotain punoksia tai nauhoja reunoihin suunnitella.



Lupiinista sentään on jotain hyötyä, toisin kuin esim. jättipalsamista, jota olen kitkenyt taas aika määriä. Kävin oikein kaupungin järjestämissä talkoissa. Tuntuu vain aika toivottomalta. Palsamia on niin kauheasti!

lauantai 8. heinäkuuta 2017

fuerteventuran matkakirja


Kerroinkin jo aloittaneeni matkakirjan tekemisen Arnen ja Carloksen ohjeilla. Tosin kanteen päästyäni alkoi aikamoinen soveltaminen eli menin siitä mistä aita matalin. Sattui käteen yhdet kierrätyskeskuksesta otetut vanhat kirjankannet ja niiden leveys sattui olemaan juuri sopiva. No mitäs tässä sitten mitään pahvista leikkelemään tuumasin, vaikka onhan koko muuten nafti A5 kokoisiin papereihin. Ei se niin tarkkaa ole.


Rikkinäiseen selkään liimasin kangassuikaleen ja yhteen ommellut paperiarkit kansiin kiinni. Tässäpä en ollut tajunnut, että olisi pitänyt jättää liimausta varten tyhjät kansisivut, että ei se nyt ihan nappiin taas mennyt, mutta välttävästi kuitenkin.



Kirja repsottaa ja vinkuroi minusta kuitenkin mukavan persoonallisesti (kiertoilmaus huonosti tehdylle). Mukana on kaikenlaista esitettä ja lehtileikettä, omia valokuvia ja tekstisivuja, joita jo pelkästään oli neljäkymmentä.






Tämä menetelmä tuntui jotenkin työläimmältä kaikista kirjajutuista, joita olen tehnyt, mutta oli siinä eniten materiaalikin. Mielestäni sain kuitenkin mukavasti Fuerteventuran matkan kirjoihin ja kansiin. Ei tätä varten tarvinnut juuri mitään ostaa, uuden tussin hankin tekstiä varten, eikä sekään ollut kovin hyvä. Muuten materiaalit ovat kierrätettyjä. Valokuvat piti teettää tietysti.


lauantai 1. heinäkuuta 2017

muinaisaikaan 2017


Ennen juhannusta oli taas Euran Härkänummella Muinaisaikaan-tapahtuma, johon pääsin pystyttämään viime kesänä tekemäni pikku laavun. Sisustin sen huovutuksilla, niin mikäpä siinä oli viikonloppu pehmeillä pieluksilla viettää.


Etenkin lauantai oli ihan lämmin, joten juomavettä oli hyvä olla saatavilla, nokkakannussa.


Tässä ei taaskaan ollut mitään erityisen "muinaista" tai tarkasti kopioitua, minusta kun on mukavaa soveltaa itse. Laavuun suunnittelen seuraavaksi sivuseiniä. Täytyy tutkia kellarin pellavakangasvarastot.


Laavu toimi "peliluolana", sillä sen edessä sai pelata juoksevat hirvet -peliä, jonka olen hieman muuntanut amerikan intiaanien pelistä. Piti taas keksiä jotain uutta täksi vuodeksi. Tai on minulla ollut tämä peli pitkään mutta Eurassa se ei ole koskaan ollut mukana. Parasta oli, että monet aikuiset innostuivat pelistä, että tuollaisen voisi tehdä itse vaikka mökillä. Bingo! Niin tosiaan voikin, mistä vaan kivistä, kävyistä ja tikuista. Sääntöjä ja pelilautaa voi muuttaa mielensä mukaan. Lyhyesti sanottuna arpatikuilla tai vastaavilla heitetään pisteitä, joiden mukaan nappuloilla kierretään kivikehää ympäri. Ja ensimmäisenä takaisin kotiin palannut on voittaja. 


Tämä kehä oli turhan pieni eli käytännössä ensimmäisenä aloittanut myös voittaa. Voi myös kiertää useamman kierroksen tai suurentaa kehää.


Ihan reippaasti lapset lähtivät mukaan tähän peliin, jota ei voinutkaan pelata kännykällä. Ai jai, on tuo päässälasku vaan kovasti ruostunut taito. Siinä sitten jonkun viisivuotiaan kanssa kovasti pähkäiltiin mitä on 2+2+1 😆


Olen katsonut peliin mallia joskus kirjastosta lainaamastani pelikirjasta, jossa esiteltiin pelejä ympäri maailman. En muista enää nimeä. Netistä voi etsiskellä vastaavia hakusanoilla native american stick games

tässä yksi esimerkki

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...