 |
| Caprin huipulla |
Tervetuloa erittäin pikaiselle laukalle läpi Napolinlahden ja Amalfin rannikon, jossa kävin vaellusmatkalla maaliskuun alussa. Vauhti matkalla oli reipas ja se sopi kyllä minulle, mutta kuvaamaan ei ehtinyt keskittyä vaikka toki kuvia tuli läiskittyä aina kun suinkin kerkesi. Opas veti ryhmää ja jälkeen ei voinut jäädä.
Sää oli vaihteleva ja lämpötila patikointiin sopiva 10 ja 15 asteen välillä. Keväistä mutta ei vielä kovin vehreää. Erittäin hyvä lääke kylmän suomalaisen kevään katkaisuhoitoon. Kyllä vesisade aina hanget voitaa...
 |
| Vesuviuksen kraaterilla |
Matka alkoi kyllä pettymyksellä, koska Vesuvius oli pilvien peitossa ja näkymä rajoittui muutamaan metriin. No, kokemus sekin. Täytyy siis palata uudestaan.
Seuraavana päivänä Sorrenton niemimaalla Punta della Campanellaan mennessä oli kovia sadekuuroja ja toisaalta auringon paistetta.
Mukava, ei jyrkkiä korkeuseroja, ja hienot maisemat merelle ja Caprin saarelle.
 |
| Sorrento auringon laskiessa |
Majapaikka oli Sorrentossa, jossa iltaisin patikoinnin jälkeen oli aikaa käydä syömässä ja shoppailemassa.
Yksi retkikohde oli Capri ja sen korkein kohta Monte Solaro, jonne kiivettiin. Köysiratakin olisi ollut tarjolla. Mielenkiintoista kasvillisuutta ja näkymät edellisen päivän patikointimaastoon mentereelle.
 |
| Monte Solarolla, Caprin kaupunki näkyy alhaalla |
Lounaan jälkeen käveltiin kaupungin läpi saaren toiseen päähän. Caprilla kaikki on hyvin kapeaa, ajoneuvotkin!
 |
| Amalfin rannikkotiellä, auton ikkunasta nähtynä |
Seuraavana päivänä oli lopulta kirkas taivas ja Unescon maailmanperintökohde Amalfin rannikko näyttäytyi kauniina ja kuulaana. Valtavan hienoa!
 |
| Positano |
Täällä reittimme kulki alhaalta rannikolta Valle delle Ferrieren kautta ylös Ravelloon. Aurinkoinen päivä huokutteli jo maistamaan italialaista sitruunasorbettia.
 |
| Amalfi |
Tämä vaellus oli yhtä ylämäkeä. Kuvat on kylläkin otettu alaspäin eli taaksepäin, koska yritin välttää kuvaamasta ihmisiä. Roikuin ryhmän hännillä ja sitten kipitin taas muut kiinni.
 |
| alhaalla näkyy Amalfi |
Kuljimme laaksosta sitruunaviljelmien läpi metsään ja yhä ylemmäs vuorten rinteille.
Oli oikein mukava pysähtyä välillä evästauolle. Tämän paikallisen kissan kanssa jaoimme sardiinipurkillisen. On näin suuret korkeuserot äkkiseltään aika rasittavia ja jalat jo painoivat, hyvin kuitenkin päästiin perille Ravelloon. Päivittäiset kävelymatkat olivat noin 8 kilometriä, ihan sopivia.
 |
| Vesuvius Pompeijista nähtynä |
Viimeinen retkikohde oli tietysti Pompeijin muinaiset rauniot. Siellä oli näin turistikauden ulkopuolella varsin rauhallista ja olisin viihtynyt pitempäänkin. Taas yksi paikka johon pitäisi ehdottomasti palata.
 |
| Pompeijin pääkatu |
 |
| seinämaaluksia ja mosaiikkeja "Mysteerien talossa" |
Näin matka sujui aivan muutamaan valokuvaan tiivistettynä. Vaellukset olivat mukava tapa havainnoida seutua kaikkilla aisteilla. Viikko tuntui vaan aivan liian lyhyeltä ajalta, tuntui että paljon jäi vielä näkemättä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi :) Päivät kuluivat niin että aamulla lähdettiin hotellilta, käveltiin muutama tunti, pysähdyttiin lounaalle, käveltiin taas muutama tunti ja palattiin takaisin hotellille, Ilta oli vapaata aikaa. Matkaan tietysti kuului kaikki kuljetukset, mutta julkinen liikenne vaikutti toimivalta ja voisi kuvitella käyvänsä paikalla myöhemmin omatoimisesti. Maaliskuu ei ole vielä kiivainta turistisesonkia, joten missään ei ollut kauhea ryysis, kuten kuulemma myöhemmin kesällä. Osa paikoista on toisaalta vielä suljettuna.
Miellyttävää seutua kaiken kaikkiaan, kiitos Italia! Kunnes jälleen tapaamme.
