hyvää pääsiäistä!

Mukavaa pääsiäisen aikaa! Minulla ei ole mitään uusia askarteluja koristeeksi, mutta vanhoja on senkin edestä. Yksi sama orkideakin kukkii näköjään joka vuosi. Eli eipä tässä muuta kuin vähän vaihdeltiin tavaroiden paikkoja. Ihan hyvä näin.

Tekniikkapuolella pitäisi ilmeisesti saada jotain uudistusta aikaan. Selvästi nämä ohjelmat painavat siihen suuntaan, että kaikki pitäisi tehdä kännykällä. Nuo vanhat linkityshommat ja muut eivät näytä toimivan entiseen tapaan. Kai sitä edes kerran kymmeneen vuoteen pitäisi jaksaa avata asetukset ja tehdä niille jotain... Eikö somessa pitäisi koko ajan uudistua, niin sanotaan? Minulla se menee siihen samaan kategoriaan kuin joku jääkaapin taustan imurointi, "ehkä huomenna" eli tuskin tulee tapahtumaan 😆

tiedostohamstrausta

Sattuuko olemaan tuttu tämä kirjasarja, jossa on kerätty teemoittain kuvioita inspiraation lähteiksi? Muistan kun näitä myytiin kirjakupoissa (julkaisija The Pepin Press, vuodelta 2009). Mukana on CD-levy eli kuvat saa myös tiedostona. Kuvia saa käyttää ei-kaupalliseen toimintaan. Vanhaa tekniikkaa sinänsä, harvalla enää taitaa olla edes levyasemaa. Olen saanut lahjaksi tuon Art Décon ja ostin kierrätyskeskuksesta parilla eurolla fonttikirjan. Nuo ovat ilmaisfontteja, mutta minua usein epäilyttää latailla niitä netistä. Mikä lie virus tulee mukana.

No nyt on kyllä fonttia joka lähtöön, 500 erilaista. Aika monessa taitaa olla ääkkösetkin. Mukana näyttäisi olevan suomalaisia suunnittelijoita.

Art déco -kuviot vaikuttavat olevan lähinnä tapetteja ja aika hurjia sellaisia! Värikkäitä geometrisia kuvoita ja yllättäviä väriyhdistelmiä. Nyt rupean jo minäkin miettimään kestäisinkö sellaista kovin isolla seinällä ja se on erikoista se.

Perinteistä kukka-aihetta on joukossa myös. Tallensin tiedostot itselleni, jos vaikka jotain korttia tai sellaista tulee laadittua. Kaikkia sitä tulee tietokoneellekin hamstrattua nimimerkillä "jos vaikka joskus tarvitsee". Yllä muutama testi näistä kahdesta kirjasta yhdistettynä.

Mielenkiintoinen yhtymäkohta todellisuuteen tuli, kun kävin Ateneumissa katsomassa František Kupka -näyttelyn. Se oli oikein hieno! Suosittelen.  Näkee kyllä mistä kirjassa esitellyt pyöreät kuviot ovat saaneet innoituksensa. Harmi että ei tiedä tarkemmin mistä ne ovat peräisin ja kirjaan tulleet, ei ole lähdeluetteloa. Ilmeisesti silloin on ollut tuollainen muotivillitys. Näyttelyssä tuli tämä kirja mieleen ja kaivoin sen esiin.

väritystä

Muutama kommentti sitten tuli puheeksi aikuisten värityskirjat, joita en ole testannut, koska se viivojen mukaan värittäminen ei yhtään houkuttele. Jotenkin vaan aivan pahaa tekee ajatus valmiin kuvan värittämisestä. No, istuin junassa matkalla Tampereelle ja välähti ajatus, että kännyynkin voisi saada värityskirjan. Sitten se olisi aina helposti mukana. Kiitos vr:n wifin latasinkin yhden ilmaisen saman tien.

Toivottavasti en tee kauheaa rikosta kun nappasin kuvakaappauksen tästä värityskirjan sivusta kännykän näytöllä. Siinä sattui olemaan heti esillä leijona. Plussaa. Sitten aloin värittämään. Ai jaa, se onkin vain täyttövärillä tökkimistä, ei oikeaa värittämistä. Miinusta. Tämä värityskirja on nimeltään Colorfy. Ehkä jos olisi ihan tavattoman kauhean pitkästynyt, niin voisi tuota käyttää, mutta ei se käsityötä ajankuluna voita.

 Paluumatkalla avasin vanhan tutun Sketchbookin kännystä ja tein sillä kilpailevan leijonan. Myönnän että käytin pohjalla netistä napattua leijonankuvaa. Mutta kyllä sen "värittäminen" oli paljon mukavampaa kuin tuo edellinen. Tässä piirto-ohjelmassa on noita tasoja ja erilaisia kyniä. Vierähtihän siinä Hämeenlinnan ja Riksun väli sukkelaan. Vanhassa värityksessä vara parempi.

Ja siitä Tampereesta: näin muun muassa mammutteja, malakiittia ja mirrejä. Eli vierailin Vapriikissa ja kissakahvilassa (Purnauskis).

Ja hei, ei väritetä niiden viivojen mukaan! Lasten tarvitsee ehkä opetella noudattamaan sääntöjä, mutta me aikuiset tiedetään jo milloin ei tarvitse ;) Samasta aiheesta muualla:

http://alisaburke.blogspot.fi/2016/04/coloring-outside-lines.html

Jokke testaa: liikkuvaa kuvaa

Täytyyhän sitä esitellä vielä yksi viidenkympin villitys eli työkavereilta lahjaksi saatu action kamera, liekö suomeksi ihan vaan toimintakamera (eikö olekin ihkuja työkavereita?). Täytyy myöntää että käyttö alkoi vähän hankalasti. Tämä on ihan halvin malli ja se että kuvauksen saa nähtäväksi, vaatii viitseliäisyyttä. Kamerassa ei ole mitään näyttöä, joten on aika arpapeliä, mitä on kuvannut. Kameran kotelo pitää räplätä auki, kaivaa ulos mikroskooppinen muistikortti, äheltää se kortinlukijaan ja siirtää tiedosto tietokoneelle. Siis oikeesti, kuka kestää tälläistä viivytystä nykyaikana, kun kaiken näkee heti kännykästä. Piuhalla yhdistämällä ei mitään reaktiota. Minulla vielä kone jumitti täysin, kun tätä yhdistelmää ensi kertoja kokeilin. Missähän vika? Kamerassa? (ei, se tuntuu kyllä nauhoittavan jotain), muistikortissa? (vaikea sanoa, en ole ennen noin pientä nähnytkään), kortinlukijassa? (toimii isommalla kortilla) vai koneessa? (huolestuttavaa, koska kamera vaatii käyttöohjeen mukaan uudempaa käyttistä kuin tässä antiikkilaitteessa on) Aikamoisen googlettamisen, käyttöohjeiden selailun ja jopa ensi kertaa elämässä live chatin jälkeen päätin vielä ostaa uuden kortinlukijan ja helpotuksekseni "vika" oli niinkin halpa. Ei sentään ihan vielä tarvinnut ruveta tietokoneen ostoon. Toimii!

Sitten kuvaamaan! Tässä muutamia kuvakaappauksia ensikokeiluista. Varsinaista actionia vai mitä :) Kuvattuna on kaikkea "jännää" kuten spektaakkelit nimeltä Kompostin kääntämininen, Lehtien haravointi ja Rännien puhditus. Pitää nimittäin opetella arvioimaan mihin ja miten kamera on paras kiinnittää. Niin, kun siinä ei ole sitä näyttöä. Kuva on hyvin laajakulma, joten kyllä siihen leveyssuuntaan tavaraa tulee. Mutta osuuko se toiminta sitten kuvaan?

Haravointi kuvattuna saa kenet tahansa voimaan pahoin. Kylläpä siinä pyörii ympäriinsä, yäk. Päähän kiinnitettynä kamera ei ole hetkeäkään paikallaan. Ehkä se pitäisi kiinnittää haravaan... Fail.

Rännien puhdistus oli varsinainen pannukakku, sillä ränni loisti täysin poissaolollaan ja pääosan oskarin vei näyttelijä nimeltä Tikapuiden ylin porras. Kamera otsassa nääs. Fail.

Metsässä käyskentelykin oli aika kiikkerää ja huomasin, että en näköjään katso juurikaan eteeni, vaan pää pyörii taas joka suuntaan. Tulos oli parempi, kun kameran kiinnitti repun kantohihnaan. Minä itse saan tosi helposti pahoinvointia mistä vaan keikunnasta. Huvipuiston laitteisiin en menisi mistään hinnasta ja bussissa vatsaa kääntää jo se että joku muu selaa kännykkäänsä, ai kamala. Ajatuskin tekee pahaa. Täytyy siis panostaa mahdollisimman tasaiseen kuvaan, jos aikoo itse katsella kuvauksiaan.

Pyöräillessä tilanne oli jo siedettävämpi. Ehkä kamera on tarkoitettu kiinnitettäväksi johonkin kulkupeliin. Vaikka kamera oli otsahihnassa, niin kuvaa pystyi katsomaan voimatta kovin pahoin. Typerältähän aika iso kamera otsalle kiinnitettynä näytää... Alkaa ymmärtämään miksi elokuvia kuvataan yleensä sellaisilta raiteilta.

Hurjaa alamäkipyöräilyä (not!). Toimii myös repun ja pyörän kanssa. Voisi myös hankkia sen pyöräkiinnikkeen. Kyllä tästä vielä joku selko saadaan. Oppia ikä kaikki.

Paras tulos tähän mennessä saatu reppuun kiinnittämällä. Pitää vaan askarrella tuohon joku tukevampi kiinnike. Sain ensi hätään sullottua kameran päähihnan repun olkahihnaan. Retkeillessä minun tuota on tarkoitus käyttää, joten sopii hyvin. Saahan tuolla minun digikameralla ja kännyllä videoita, mutta tässä on kai se lisäpointti, että kädet jäävät vapaaksi siihen toimintaan. Ja älyttömän hyvä on myös se, että ei voi itse näkyä kuvassa, kun on itse kuvaajana. Nyt sitten niitä jänniä toiminnantäyteisiä retkiä odottamaan. Ja en ainakaan vielä ala laittamaan mitään videoita youtubeen ;) tai mihin niitä nykyisin laitetaan, ei niistä pysy perässä.

Seuraavaksi testissä personal trainer, heissan!

lisää lehtiä

Nappasin tarjouslaarista parilla eurolla kännykälle uudet kuoret, tuollaisen kannellisen. Tuo väri on muka vihreä, minä sanoisin kyllä siniharmaa. No ei sillä niin väliä, ajattelin kokeilla miten kestää maalia. Töpöttelin pintaan akryylimaalia, varoin reunoja ettei mene mihinkään väärään paikkaan. Mustalla tussilla piirsin maalin päälle vielä yksinkertaisia lehtiä. Jotain vain äkkiä että pääsee kokeilemaan kestääkö yhtään kulutusta.

 On kestänyt yllättävän hyvin. Kulumaa näkyy lähinnä takapuolella, josta enemmän pitelee kiinni. Kuoren materiaali on hiukan nahkeapintainen eikä aivan liukkaan kiiltävä. Nythän voisi jopa harkita ostavansa niitä ankeita valkoisia tai jotain maalauspohjaksi. Saisi mieleisensä itse tehtyä.

o-ou, nyt varmaan meni takuut tuunatessa...

posliinikukka

Posliinikukka, siis isoposliinikukka Hoya carnosa kukkii innokkaasti tänä vuonna. Kokeilin kuvata sen kukkia makrolinssillä. Niissä on nimittäin aika hienoja yksityiskohtia.

Irrotin yksittäisen kukan tertusta ja tähtäilin sitä kameralla.

Etenkin nupusta näkee hyvin mistä kukka on saanut suomenkielisen nimensä. Kiiltähän se kuin posliini.

Ja vähän piti zoomailla karvamattoakin... mmm, värejä...

Mutta kokonaisten huonekasvien kuvaaminen on vaikeaa. Aina vastavalo ja kaikenlaista härpäkettä tiellä. Joka tapauksessa katon rajassa on monta tuoksuvaa kukkaterttua. Iltaisin tuoksu voimistuu ja on välillä aivastuttavan voimakas.

kesäkukkia

Juhannusterveiset kesän ja tekniikan pauloista!

Ostin kännykkään linssisarjan, jolla saa mm. makrokuvia. Ainakin jonkinlaisia, enhän tiedä mitä eroa näillä on "oikeisiin" muuta kuin että olen toisten ottamia lähikuvia ihaillut. Piti päästä itsekin kokeilemaan ja kännykällä se käy kaikista halvimmin, luulen. Tai en ainakaan jaksanut selvittää, saisiko pokkariini lisälinssejä. Juhannuksen kunniaksi tähtäillään erilaisia kukkasia. Nyt on niin paljon kaunista nähtävää luonto pullollaan.

tähtimö

metsätähti

oravanmarja

(Tämä ei ole makro, kaunis väri vain. Vertailin välillä kuinka lähelle voi zoomata pelkällä kameralla.)

Seuraavaksi ostoslistalla varmaan  jalusta. Tarkentaminen ja kännykän pitäminen paikallaan on aika mahdotonta, etenkin kun tuuli heiluttelee kohdetta. Näytöllä kuvia voi zoomata vielä aika mahtavasti, voi katsoa asioita todella lähelle.

Ötököitä olisi myös hauska kuvailla, mutta ne perhanat liikkuvat ja tarkan kuvan saaminen tällä pelillä on ihan sattuman kauppaa. Laitoin tähän epätarkan että ötökkäkammoiset eivät kauhistu :) Vaikka väitän, että en itse pelkää mitään hyönteisiä, niin täytyy myöntää, että kun näytöllä huitoi kämmenen kokoinen hämähäkki, teki refleksinomaisesti mieli siirtää käsiä vähän kauemmaksi.

Tällä saa helposti myös abstrakteja värisävykuvia. Parasta kuvissa on mielestäni kauniisti liukuvat taustavärit. On oikein hauskaa könytä maassa ja tunkea kännykkää kiinni kaikenlaisiin pikkujuttuihin. Tosi koukuttavaa! Joudutte varmasti kärsimään tästä aiheesta lisää.

Linssisarjaan kuuuluu makro, kalansilmä ja laajakulma. Kiinnitys kännykkään (tai tablettiin tms.) hoituu klipsillä, johon haluttu linssi ruuvataan kiinni. Minä valitsisn klipsin, koska vaihtelen kuitenkin kuoria. Toinen vaihtoehto olisi ollut magneettirenkula, mutta jos ymmärsin oikein, se olisi kiinteämpi. Huom! pakkauksessa tämän luvataan sopivan useimpiin malleihin, mutta parissa nokialaisessa, johon sitä on sovitettu, on kamera ollut niin kaukana reunasta, että klipsi ei ihan yllä. 

kello ei sano tiktak

Kevätsiivouksen yhteydessä vastaan tuli vanhat rannekelloni. Tässä ne ovatkin kaikki, jotka olen viidenkymmenen vuoden aikana omistanut. Nyt seuraa vuodatusta ja muisteloa. Ajattelin vähän katsoa mitä niistä vielä saisi aikaan. Ensimmäisen kellon sain varmaan joskus alaluokilla, en muista tarkkaan, mutta seitkytlukua se oli. Leijonakello tietysti. Kello oli vedettävä ja lopultahan siitä hajosi se vieteri. Tämä taitaa olla enää vain muistoesine.

Toisen kellon sain kahdeksankymmentäluvun alussa rippilahjaksi. Se oli hieno Casion digitaalikello, jossa oli kaikenlaisia jännittäviä uusia ominaisuuksia. Muistan että paristo kesti tässä monta vuotta, virtaa se ei paljon vienyt. Käytin kelloa 20 vuotta, kunnes lasiin osui kivi ja se meni rikki. Tai kyllä se käyntiään, jos digikellosta niin voi sanoa, jatkoi ihan hyvin. Ehkä sitten teki jo mieli vaihtaa kelloa, koska en sitä silloin korjauttanut. Kyselin nyt vieläkö lasia löytyisi, mutta eipä taida enää saada. Ihan saman näköistä kelloa näyttää olevan vielä (vai uudestaan?) myynnissäkin.

Kahdeksankymmentäluvulla tuli muutakin uutta, nimittäin mahtavan värikkäät Swatch-kellot, joita tietysti piti hankkia, olivathan ne muotia. Värien ystävänä ja keräilijäluonteena niitä olisi tietysti voinut ostaa vaikka kuinka monta. Niiden käyttö jäi lopulta aika vähälle. Ne ovat nimittäin minulle liian kovaäänisiä ja se kauhea tikitys rupesi nyppimään. Laitoin keväällä kuntoon kuitenkin kokeeksi tuon isomman kellon. Uusi paristo laitettiin ja käyntiinhän se lähti. Muovihihna oli hapertunut niin, että se katkesi pian käytössä, mutta niitä saakin ostaa erikseen, joten nyt se on taas käytettävissä. Swatchin nettisivulla voi hakea vanhoja kellomalleja, siellä on kaikki mallit näytillä.

http://www.swatch.com/en/watches

Tuo on nimeltään Cosmic Encounter vuodelta 1986 mutta siinä ei nyt sitten enää ole alkuperäinen hihna. Pienempi on vielä ihan alkuperäisessä kunnossa.

Digitaalikellon lasin hajoamisen jälkeen ostin uuden arkikellon vuonna 2000. Se on siitä näppärä että kellotaulun tausta on aurikopaneeli ja kello käy jos se vaan saa valoa. Ja taas piti ostaa miesten malli, koska naisten kelloissa oli yleensä minun inhokit: kultaväriä tai vielä pahempaa, jotain timangeja. Senkin tarkastin ostaessa tarkkaan, että ei kuulu mitään tikitystä. Tästä kellosta on jäänyt tapa nykiä hihaa ylemmäksi, että kello pysyy valossa. Hyvin harvoin se on pysähtynyt. Joskus synkimpinä talvikuukausina on tullut ladattua sitä pöytälampun alla. Toimii edelleen moitteettomasti, oli siis päivittäisessä käytössä 15 vuotta. Ja jos näette minun nykivän kelloa näkösälle, se on vain pinttynyt aurikopaneelirefleksi, en yritä esitellä uutta kelloa ;)

Sitä kun on käytännössä aina ollut kello ranteessa, en osaa ilmankaan olla. Kellonaika pitää olla koko ajan tiedossa ja päivämääräkin pitää voida tsekata, ei sitä voi ulkoa muistaa. Lehdissä on toitotettu rannekellojen kuolemaa, koska ihmiset muka katsovat kellon puhelimestaan. No ehkä ne joilla on aina puhelin jossain taskussa. Tätäkin olen ihmetellyt että käsittämättömän epämukavaa sen täytyy olla, sellainen kauhea palikka. Minä olen vanhastaan tottunut siihen, että puhelimen paikka on tietysti eteisen puhelinpöydällä (muistatteko ne puhelinpöydät? Siinä on aika kadonnut kansanperinne). Eli puhelin ei ole koko ajan käden ulottuvilla, ei lähimainkaan.

Mutta hei! Nyt olen kuitenkin bluetooth-yhteydessä puhelimeen älykellon avulla. Eli samalla kun uusin puhelimen, päätin kokeilla älykelloa. Sattui juuri laskemaan hinnat noilla sen verran, että viitsi kokeilla. Tämä Samsung Gear Fit oli ehkä vähän kakkosvaihtoehto, mutta onhan siinä ollut ihan hauskoja kuntoilumittauksia tehtävänä. Käytännössä se on aktiivisuusranneke vähän laajennetuilla ominaisuuksilla. Sillä voi siis mitata liikuntajuttuja: askelia, sykettä, reittiä, nopeutta yms. Huonounisena kiinnosti  unen mittaaminen, mutta tuo vaan mittaa paljonko liikkuu yön aikana. Mitä se nyt nukkumisesta paljastaa, vaikea sanoa. Lähinnä tuo kertoo aika itsestään selviä asioita, kuten että ylämäessä vauhti on ollut hitaampi ja syke korkeampi. Kiitos huomasin sen itsekin. Mutta ihan parasta on, että se ilmoittaa saapuvat puhelut ja tekstiviestit ja sähköpostin voi lukaista tuosta pikkunäytöstä. Ei tarvitse puhelinta retuuttaa koko ajan mukana. Herätyskellonkin värinän voi kuitata rannekkeesta eikä tarvitse huolehtia kuuluuko soitto kaikkien korvatulppien läpi. Yksi stressin aihe nukkumista yrittäessä vähemmän. Ja voihan vaihtaa rannekkeen värin ja taustakuviot aina mielen tai asun mukaan. Olen kyllä ihan tykännyt, hauska lelu se on. Eikä muuten tikitä (ehkä sellaisenkin lisäominaisuuden saisi).

epäsointuva väriyhdistelmä, aloittelijan virhe

Kevyt on eikä tunnu erityisesti ranteessa, jos on muutenkin kelloon tottunut. Jää nähtäväksi mikä on tälläisen käyttöikä. Tuskin kestää kymmeniä vuosia kuten oikeat kellot.

 Esimerkki unikäppyrästä. Heräilen usein öisin ja se näkyykin luultavasti liikkeen lisääntymisenä. Tuo näyttää aika hyvältä yöltä. On kuitenkin useampi liikkumaton pätkä, kaipa syvempääkin unta on tullut pollaan. Aina ei kyllä aamulla siltä tunnu. Mutta sitten voi tarkistaa asian puhelimesta. Tälläisiä käyttökokemuksia on uudesta kellosta kevään mittaan tullut, ei ehkä ihan kaikkea ole vielä osaanut edes kokeilla.

Vähän sitä yrittää vanhakin pysyä kelkassa mukana vielä. Laitoin tähän uuden tunnisteen: nykytekniikka, koska on näköjään blogiin tullut laitettua sellaistakin saraa. Muinaistekniikkaparka on jäänyt kovin vähälle :(

kuvia koneilla

Bauhinia

Oli tässä maalauksen lisäksi toinenkin kurssi työväenopistolla: Photoshop-taidetyöpaja, jossa valitettavasti en lopulta ehtinyt olla kuin ensimmäisellä kerralla, toiseen iltaan en päässyt. Mutta tein kuitenkin kotitehtävän! Tehtävänä oli A4-kokoinen juliste ja valokuvapohjainen teksti. Tein kaksi, koska en oikein saanut sullottua kaikkia ideoita samaan pakettiin. Selitän niitä tässä vähän, koska lupasin opelle laittaa näytille.

Ensinnäkin halusin käyttää Madeiralla piirrettyjä kukkaluonnoksia. Niillä oli jo kaksi aikaisempaa tehtävää. Toisaalta harjoitella ylipäätään kukkien piirtämistä sitä kasvihuonemaalauskurssia varten ja toisaalta opetella kännykkään ladattujen piirto-ohjelmien käyttöä. Juliste ei ole kyllä ihan kokonaan tehty Photoshopilla, tein osan valmisteluista Gimpillä. Ei ole itselläni Photoshoppia koneella. Täytyy aina jostain lainata, mutta yritän pitää hiukan sitä muistissa välillä kertaamalla. Kiireellä hutaistu lainavehkeillä. Manguin kurssilla piirtopöydän puutetta, en kyllä jollain hiirellä rupea kuvia käsittelemään. Parempi se oli siis kotona tehdäkin.

Kukkaset on piirrelty kännykällä, ohjelmalla SketchBook Express. Minulla on Samsung Note, niin siinä on valmiiksi kynä mukana. Vähän sellainen piirtopöydän ja kännykän risteytys siis. Tykkään! Kukkakuvat nyt ovat vähän niitä näitä, kun yritin eri ominaisuuksia testailla, sellaista hakemista se oli. Ajattelin että kurssi voisi olla hyvä kannustin. Ihan kelpo piirto-ohjelmalta vaikutti. Kokeilin kännyllä myös ohjelmia Corel Painter (maalaus) ja Pixlr (kuvankäsittely). Kukkakuvat on ladattu kännystä koneelle ja poistettu valkoiset taustat. Valokuva taustalla sävytetty ja himmennetty.  Sitten kukkaset valokuvan päälle eri tasoille ja vähän justeerausta. En nyt kyllä malttanut tähän kovin paljon aikaa käyttää... Tälläistä digitaalista piirtämistä tällä kertaa. Aina välillä yrittää aktivoitua harjoittelmaan sitäkin. Kurssi jäi nyt niin vähiin, että ei sitä taiteellisuuttakaan paljon kertynyt.

Ai niin se valokuvasta leikattu teksti... Onnistui se kotona open ohjeilla (muistelin samalla miten se meni Gimpissä, ei tietenkään samalla tavalla). Tässä "ohjetaulussa" on vain netistä pöllityt kuvat lätkitty yhteen. Etsin googlella kuvan Chewbaccasta ja toisen tähtisumusta. Mutta tulipahan kerrattua. Älyttömän hienoja avaruuskuvia saa muuten Hubble-teleskoopin sivuilta.

http://hubblesite.org/gallery/

ps. jos joku tietää hyviä appseja piirtelyhommiin, saa vinkata kiitos