keskiviikko 30. joulukuuta 2015

uusi valo uusi vuosi



Ai kun tykkään! Olen vuosia harkinnut paperisen valotähden hankkimista/askartelemista, mutta jostain syystä se on aina jäänyt. Lähinnä on ollut liian vaikeaa ryhtyä virittelemään sähköjohtoja johonkin ikkunaan. Pitääkö porata? Ei ole pistorasioita, ääh sitä, ääh tätä. Huomasin jopa valkoisia tähtipohjia askartelukaupassa, voisi itse tuunata. Tähdet näyttävät niin kivoilta naapurien ikkunoissa.


Nyt menin joulun jälkeiseen alennusmyyntiin, kun näitä saa halvalla tai siis ainakin alennuksella. Samalla hankin myös pieniä hopealanka-led-valonauhoja, jotka toimivat paristoilla. Ja tähtiongelma ratkesi mukavalla tavalla, kun keksin yhdistää nämä kaksi.


Jäljellä oli lähinnä räikeitä monivärinauhoja, mutta se onkin aivan ihana tähden sisällä! Oi siihen tuli kauniita värejä! Tähden voi ripustaa mihin vaan, koska piilotin paristorasiankin tähden sisälle. Ei häiritseviä johtoja. Ja siinä on ajastin. Syttyy itsekseen illalla ja sammuu yöllä. Kivaa.


Tämä on nyt minun uuden vuoden ilotulitus, hiljainen sellainen.


Kirkas valonauha on purkissa. (paristo on piilotettu, teipattu kannen alle)


Sieltä voi ammentaa uusia kirkkaita ideoita uudelle vuodelle.



Mutta saako ne ideat päähän asti? Toivottavasti!

Jokkemaa toivottaa säkenöivää uutta vuotta!



sunnuntai 27. joulukuuta 2015

isoja eläimiä


Etelä-Afrikan eläimet
 osa: muut kuin gepardit

Shingwedzin ranchilla kulki vapaasti monenlaisia eläimiä, lähinnä ruohonsyöjiä. Ne olivat yllättävän arkoja eikä pikkukameran zuumi tahtonut riittää niiden kuvaamiseen ennen kuin ne jo häipyivät paikalta. Impaloita oli varmasti eniten, mutta ne pakenivat loikkien jo kaukaa. Haisinkohan gepardilta ;)


Gnut eivät turhia hötkyilleet.


Hyeenakoirat olivat aitauksessa ja niitä näki vain ruokintakierroksella. Vikkeliä ja hyvin koiramaisia.


Harvinaisen rohkea impala. Ehdin suunnata kameran. Impalat poikivat juuri vierailuni aikaan, joten välillä näki vilaukselta aivan pikkuruisia impaloita. En voinut olla ajattelamatta, että ne olisivat varmaan gepardien herkkuruokaa.


Karakali eli aavikkoilves. Tämä oli syntynyt silmävammaisena ja oli melkein sokea. Siitä huolehdittiin häkissä. Reipas eläin joka ei pysynyt hetkeäkään paikallaan. Kerran sain ruokkia sen. Ranchilla oli hoidossa loukkaantuneita tai tappouhan alla olevia kissaeläimiä. Läheiset tilat saattoivat ilmoittaa, jos niiden mailla liikuskeli petoja. Ne sitten pyrittiin siirtämään jonnekin muualle mieluummin kuin että olisi vain ammuttu. Yksi leopardi oli juuri vapautettu ennen saapumistani. Samaten servaali. 


Kuulin että tilalla oli 11 kirahvia. Onnistuin näkemään niitä vain kerran.


Seeproja näkyi ja etenkin kuului usein. Tässä on keskellä parin päivän ikäinen seepravarsa.


Seepran jälki. Majan ympärillä oli hauska katsella jäljistä mitä siellä oli liikkunut. Yleensä vain impaloita. Iltasella kuului aikamoista mekkalaa, kun eläimet huutelivat. Joltain lähiranchilta kuului leijonien karjuntaa. Seeprat hirnuivat joskus tosi kovaa, ihan kuin olisivat olleet talon pihalla.


Strutsit tulivat päivittäin aivan pihapiiriin nokkimaan ruohoa. Sai vastaansa äkäistä sähinää, jos yritti mennä lähemmäs. Yleensä ne pakenivat lähestyvää ihmistä, mutta kerran onnistuin hiipimään rakennuksen kulman takaa aika lähelle ja nappaamaan kuvan. Sitten pitikin jo paeta paikalta. Oikealla musta uros.


Strutsin jälki.

Olihan siellä elämää. Näiden lisäksi näin ainakin pahkasikoja ja mangusteja (paikalliset sanovat meerkat). Tai jotain sellaisia, ne vilahtivat aina niin nopeaan. Yöllä huutelivat myös shakaalit. Kyllä sain muistella niitä lukemattomia luonto-ohjelmia, joita on Afrikan eläimistä telkusta tapittanut. Työntekijät sanoivat nähneensä myös hyeenan ja leopardin jälkiä. Oli siellä yksi virtahepokin, mutta se ei suostunut näyttäytymään meille. Vain silmät pilkottivat vedestä. On se vaan tälläisen kaupunkilaiseläjän vaikea uskoa, että yksinään ei saa liikkua ympäriinsä. Olisi ollut kiva lähteä kävelylle, mutta se ei ollut sallittua. Yleensä eläimiä katseltiin auton kyydistä. Majan ympärillä liikkuvia eläimiä näki ihan omin päiten.

Sitten tietysti oli hirmu määrä pienempiä lintuja ja etenkin kaikenlaista pikku mönkijäistä.

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

puuhimmeli



Sain jotenkuten aikaan muutaman joulukoristeen. Joulupuiden teko jatkuu, nyt kankaasta. Tai tein pari jo viime jouluna. Nyt toiset pari lisää.


Kiinnitin ne maalatuista puukepeistä koottuun himmelin tapaiseen härveliin. Pyörähtelevät ympäri kivasti. Sopiihan tuohon tehdä kuusia enemmänkin ja kangastilkkuja toden totta riittää. Eikun, kyllä pitää myös virkata.


Puukepit ovat itse asiassa liian ohuita nuolenvarsia, jotka meinasin jo heittää siivouksessa pois, mutta päädyin maalaamaan. Hyviä keppejä roskiin, ei sentään. Kun niistä voi tehdä himmelin. Siinä viime vuoden joulumaalausten ohessa tämäkin tuli tehtyä.


Kuuseen voisi tarvita muutaman uuden koristeen. Tai ei tietenkään tarvitse, mutta olisi hauska tehdä ;)


Joulukekkonen! Tämän tein alumiinisesta oluttölkistä leikkaamalla ja liimaamalla.


Tänä vuonna ei joulua ilman gepardeja. Leikkasin paksusta pahvista ja maalasin muutaman gepardikoristeen.


Mallikuva miltä gepardit sitten näyttävät kuusessa ;) Kierrätyshommia tämäkin. Vanha kirjankansi, johon teipeillä kuusi koristeineen. Eipä tarvinnut ostaa yhtään mitään. Kaikki tehty nurkissa pyörivistä roinista, tölkin dyykkasin joistain kesäjuhlista.

Oikein hyvää ja vihreää joulua kaikille!


*****
idealinkit

Jaa, en enää löytänyt kangaskuusta netin perukoilta, se oli jossain viime vuonna. Ommellaan topattuja kolmioita, jotka yhdistetään pötköksi. Ei ole vaikeaa.

mutta teippikuusi tuli vastaan aivan äskettäin ja tein sen heti, ei tarvinnut kuin vähän kättä ojentaa askartelutarvikkeiden suuntaan tietokoneen äärestä.

lauantai 19. joulukuuta 2015

tilkkukissa


Tämä aiemmin vain pienen kurkistuksen tehnyt tilkkukissa valmistui ennen matkaa. Eräänlainen omakuva, jossa vaeltelen vehreissä maisemissa. Pieniä tilkkujämiä ja leikkuujätteitä sommiteltu joksikin hahmoksi. Koko noin A4.


Siellä on eräs pieni muru huivista, muuta ei huivin ompelusta yli jäänyt.


Vihreitä lehtiä, syksyn viimeiset.


Self potrait as Stray, walking

inspiraatio:

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

pilkullisia kissoja



De Wildt Shingwedzi wildlife ranch


GEPARDEJA!

Lyhyesti selostettuna: olin säästänyt rahaa päästäkseni jollekin erikoiselle 50-vuotismatkalle ja matkaksi valikoitui vapaaehtoistyö etelä-afrikkalaisella villieläinfarmilla, joka omalta osaltaan yrittää estää gepardia kuolemasta sukupuuttoon. Matka, jolla on tilaisuus tavata gepardeja! Gepardi on minusta maailman kaunein olento. Tuskin maltoin odottaa.

Zulu

GEPARDI! Anteeksi mutta ne vaan aiheuttavat hysteeristä sydämenläpätystä. IHANIA!


Farmilla on kesyhköjä gepardeja, jotka osallistuvat lajinsa suojeluun olemalla ihmisten lääpittävinä (hyvin valvotusti) ja muun muassa juoksunäytöksillä. Nämä ovat ihmisten kasvattamia pennusta asti. Eli ihmisten valistustyötä tehdään, jotta gepardeja ei ammuttaisi.

Lara



Juoksunäytöksessä GEPARDI kiitää vieheen perässä yli 100 km tunnissa ja ihmiset yrittävät saada sen kuvaan. Juoksijat ovat erityisesti tähän koulutettuja. Hauskuutta aiheutti nuori Forest, joka vasta opetetteli ja saattoi tehdä omia temppujaan. Vanhat konkarit vetivät radan yhdessä hujauksessa läpi.



Vapaaehtoisten työntekijöiden toimenkuvaan kuului lähinnä gepardien ruokkimista ja ruokien valmistusta (lihaa pitää pystyä pilkkomaan, ne eivät syö orvokkeja). Nämä veljekset ovat opastuskierrokselta ja niitä ruokkivat vain työntekijät. Oikealla komea king cheetah eli kuningasgepardi, joka on harvinainen värimuunnos. Nämä eivät ole kesyjä. Joten näpit irti näistä.



Farmilla on villejä gepardeja, jotka lisääntyvät siellä hyvin. Nämä ruokittiin nopeasti ja hyvin varovasti luukun kautta. Niitä on parhaassa tapauksessa tarkoitus vapauttaa luontoon, mutta paikkoja on hyvin vaikea löytää. Täällä on tutkittu gepardeja jo 70-luvulta lähtien ja on pitkä kokemus kasvatus- ja suojelutyössä. Kesyt "lähettiläät" ruokittiin lähietäisyydeltä menemällä häkkiin ja käskemällä GEPARDI istumaan, jonka jälkeen ruokakuppi annettiin. Sitten gepardia sai vähän silittää. IIIK! Tätä työtä ei saanut kuvata, mutta ruokkimista näkyy volunteerijärjestön mainosvideoissa (linkit jutun lopussa).

Farmilla tehtiin myös muita ylläpitohommia, mutta kyllähän sinne varmaan kaikki näiden eläinten takia tulevat.

Thor

Jo viisitoistavuotias juoksija-ammattilainen kehrää tyytyväisenä.


Ja maailman onnellisin ihminen, GEPARDIEN suuri ihailija kehrää hänkin. Mikä onni ja autuus, kun sai tosiaan tavata näitä kauniita eläimiä. Voi jospa edes ihan vähän olisi auttanut suojelussa. Vapaaehtoistyöntekijä maksaa saadaksen työskennellä ranchilla, hintaan kuuluu majoitus ja ruuat.

Nämä olivat tärkeimmät tiedot matkasta, lisää kuvia muustakin kuin gepardeista löytyy. Afrikassa kun oltiin, kaikenlaista elukkaa piisasi. Ehkäpä lisää juttua blogiin joulunpyhien ratoksi?

***
Ranchille voi hakea töihin suoraankin, mutta minä menin volunteerijärjestön kautta.
Lisätietoja nettisivuilta:

De Wildt Shingwedzi Cheetah and Wildlife Ranch

Volunteer Southern Africa

lauantai 12. joulukuuta 2015

skyscarf marraskuu


skyscarf november


Taivashuivin marraskuu oli kahtiajakoinen. Alkukuu oli tavallisen harmaa, mutta loppukuu täysi vastakohta. Räikeän kirkasta aurinkoa, tukalaa hellettä ja alkukesän kuivuutta. Sellaista on maapallon toisella puolella Etelä-Afrikassa.

Waterberg (+pari strutsia)


Huivissa se näkyy värikkäämpinä raitoina marras-joulukuun vaihteessa.



Muutama ukkoskuuro merkittynä tumman sinisillä. Sadekausi lähestyy.



Joulukuu vaihtui ja kotiinpaluu koitti. Harmaa lanka taas käyttöön.

***
Lisätietoja matkasta ensi viikolla!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...