Menin viattomasti puutarhaliikkeisiin etsimään kesäkukkia ja kiersin tietysti myös viherkasvit. Plantagenissa olin pudottaa silmät päästäni, kun eteeni ilmestyi unelmieni kasvi Alocasia zebrina. En ollut kuuna päivänä uskonut sen päätyvän tänne pohjan perukoille, mutta niin se vaan koristaa sulokkuudellaan Jokkemaan vehkaviidakkoa. Oi onnea!
Ah nuo raidalliset varret ja kauniit lehdet. Pakkomielteelle kun ei voi mitään. Olin juuri varmaankin samana päivänä siunaillut, että onneksi ei enää ole yhtään alocasiaa, noita hirveitä tuholaismagneetteja. Että kylläpä kasvit ovat saaneet olla punkittomina monta vuotta. Siinä se nyt taas on, karanteenissa tosin.
Mutta sitä en ole saanut selville, miten A. zebrina eroaa A. tigrinasta...
Eikä myöskään voi kieltäytyä mysteerisen köynnösvehkan kutsusta. Tämä sisältyi Bauhausissa kotimaisten pikkukasvien könttätarjoukseen. Minua ei ne muut lajit kiinnostaneet. Tämä on vasta taimi, mutta jännittävää potentiaalia on. Lajikkeesta ei ole mitään tietoa, todennäköisesti jokin hybridi. Ulkomuodon perusteella arvelen sitä Philodenroniksi. Toiveissa on, että se kasvaisi ruusukemaisesti, ei köynnöstävästi ja lehtien alkava haaraisuus ajan myötä lisääntyisi. Voisko se olla jotain kuin Philodendron 'jungle boogie'? Odotetaan ja katsotaan.
Hihkuin innoissani myyjälle, että vau, uudenlainen philo! Myyjä kysyi onko sinulla niitä paljonkin? Vastasin kyllä :) Painokkaasti.
Se, joka pääsi livahtamaan Porvoon vanhassa kaupungissa, olisi myös ollut hieno lisä kokoelmiin. Näin sisustuslikkeessä somisteena, ei myynnissä älyttömän hienon kasvin, Täytyi tietysti kysellä mistä se on peräisin. Paikallisesta kukkakaupasta, mutta eipä niitä sielläkään myynnissä ollut. En muista mitä nimeä myyjä siitä käytti, jotain kauppanimeä, mutta se oli samanlainen kuin Philodendron goeldii. No, joskus toiste ehkä... ei makeaa mahan täydeltä.
